Lunta, sitä riittää ...

mutta aurinko kuitenkin pilkotti ja
se oli kivaa.

Eilinen päivä satoi, yölläkin satoi,
sitä oli paljon.
Lupasin miehelle,
jättäkäämme lumityöt lauantaina mielestä,
sunnuntaiaamupäivällä tulen kaveriksi lumitöihin.
Luulin että ne voi tehdä leppoisassa kelissä niinkuin lauantaina oli,
vaan vielä mitä,
mittari näytti aamulla lähestyvän pariakymmenta pakkasastetta.

Vaan uhkasi tulla muutos kuvioihin,
eräs harvoin vieraileva tuttu ilmoitti tulevansa kylään,
niinpä aamulla ripeästi lingon ja kolan kahvoihin.

Pari tuntia siinä vierähti.
Ja lähes samointein lenkille Marskin kanssa.
En arvannut lähteä potkurin kanssa,
kun viikonlopun lumiurakoinnit ovat kyseenalaisia.

Nettiyhteydet ovat takkuileet koko viikonlopun.

Nyt apuna on mokkula.

Vietimme viikolla eräänlaista teemapäivää töissä

ja olen siihen liittyviä kuvia värkkäillyt

jotta saan ne lähetettyä eteenpäin.

Vieraskin tuli, oli ja lähti. 

Lintujen baari.

Mies innostui auttelemaan muutamien naapureidenkin pahimpia paikkoja

ja lumi lentää.

Lumipuuhastelun jälkeen tuntui hyvältä ajatukselta laittaa tulet uuneihin.

Joo-o, nyt tämän huoneen mittari näyttää 28 astetta ja hyvin tarkenen, huh.

Olikohan puiden lisäämisessä liioittelun makua!

Kun läppärin luukku laskeutuu ...

Ihailen hetken yhäti kukoistavaa amaryllistä.

Lataan kahvinkeittimen aamuvalmiuteen.

Iltapuhdistukset

Iltarasvaukset,
tämä on ehdottomasti tehokkain,
tosin todella paksua, tahmeaa, hitaasti imeytyvää,
mutta toimii niin jaloissa, käsissä,
kevyesti jopa kasvoilla
ja kaikkialla siinä välissä. 

Reinot pikkupenkin alle ja

hipsuttelu yläkertaan. 

Aamulla ...
Reinot ei ehdi jalkaan,
puhdas naama "sotketaan",
kahvia juodaan reilusti,
läppärinkansi ei nouse
ja vaatteet napataan ylle.

S-mäisiä asioita

Sinnikäs amaryllis,
siis se katkaistu varsi vaasissa
kolmas kukkavarsi,
korkeudessaan kolmas kerros,
availee kukkiaan.

Suloinen torkkupeitto,

jouluinen, ei haittaa,

lappilainen, ei haittaa,

tykkään kovasti,

meinasin tehdä hameen,

vaan en raaskinut.

Salaiset kansiot.

Ilahduin kun sivuja ei ollut tämän enempää,

mutta asia on niin "paksua",

ei tätä ihan hetkessä lukaise ja

tee lisämerkintöjä, huoh!

Suojaisa ruokapaikka.

Kun isoisä laitettiin opettavaisessa tarinassa nurkkaan syömään,

se ei ollut hyvä,

mutta kun Marski laitetaan aterioimaan rauhassa,

niin näinhän se on oltava.

Sievät oli maisemat tämän päivän kelkkailulle.

Kenpä arvaisi,

tuon pyörätien oikealla puolella puiden takana on paljon rivitaloja.

Ja vasemmalla puolen on neljä rinnakkaista erittäin vilkasta tietä,

paikallis-, moottori-, rauta- ja vanha valtatie,

onneksi meluaidalla suojattuna,

aitaa mies kutsuu berliininmuuriksi, syystä että ...

Siisti puistoke ed.m. teiden välissä.

Hiljaista oli.

Lipeäkalakelejä ootellessa

Kampaajalla oli kivaa.
Meillä on aina hyvät jutustelut keskenämme
ja hän ei ole koskaan kiireinen,
siis antaa aikaansa aina reilusti asiakkaalle, fiksua.
Ja tulokseen olen oikein tyytyväinen,
kuva ei ole oikean värinen,
mutten alkanut kikkailemaan.
Melko vaalearaitainen ja harmaa on nyt tyvi
tahi paremminkin kolmannesmitta
ja vaaleutta on latvoissakin raitoina.
Ja nyt mulla on neljäs silver-aine,
suihkutettava hiuksiinjätettävä sekä takkuja selvittävä.
Niillä mä pärjän nyt pitkään.
Pst, yhdenlainen kampaus pilkottaa myös seinällä,
samaisen kampaajan tekemä nuttura vuodelta -87.
Nikosta kuvan tukka on ihan hassu,
kuulemma peruukki mummelin päässä,
noh, harvoinhan mulla on kunnon kampaus.

Tästä sit lähdettiin, päivälenkille.
Saimme tutuiltamme heillä käyttämättä jääneen potkurin,
joka on korkeampi kuin omamme.
Tuolla ei selkä kipeenny.

Nyt on mieskin tajunnut kuinka mukavaa on potkutella,
varsinkin kipeillä jaloilla - vertaa tallustella.
Ja Marski tykkää kun saa välillä mennä vauhdikkaasti.
Sellainen pikkujuoksuhan on koiralle ominta,
senhän näkee kun saa olla irti.

Ja puitteethan on meillä suotuisia.

Pyöräteitä lähtee joka suuntaan ja

tänä talvena niitä ei ole tarvinnut hiekottaa

kun on pakkasia pidellyt.

Tänään teimme pitkän lenkin kiertäen pienteollisuusalueen.

Siellä ei montaa muuta liikkuja näkynyt näin lauantaina.

Vaan sitten kun tulee ne kevättalven lipeäkalanpintaa muistuttavat jääkelit,

yhdellä potkulla tai tuulenvireellä menee jo pitkälle.

Kotikatua tästäkin suuntaa,

olisiko koillinen (pohjoinen) oikea ilmaisu,

aurinko pilkotteli kivasti.

Ja pikkuportista sisään,

hieman pakitusta postilaatikolle.

Olkoon nämä jäähyväiskuvia Jetalle.

Huomenna kannattanee tyhjentää kaikki moninaiset lokerot omista tavaroista jo valmiiksi.

Tasapuolisuuden vuoksi kuvia myös isosta autosta,

ettei tykkää kyttyrää ja ala temppuilemaan!

On tuo mun mies tarkka parkkeeraamaan.

Suitsait vaan ahtaasta portista naapurin aitaa hipoen,

ojaa uhmaten,

lumipenkkoja väistellen,

kaartaen,

perä edellä talonkupeeseen.

Ei onnistuis multa,

en edes yritä. 

Nuupahtanut

Nuupahtanut on amaryllis ja sellaiselta tuntuu itsestäkin.
Vitamiiniporetabletti päivässä ei riitä.

Nyt on kuitenkin pitkä vapaa, la-su-ma,
harvinaista herkkua mulle.
Tosin vieressäni on paksu työmappi,
jonka olen päättänyt selailla läpi vkl:n aikana,
onneksi se on vain päivitystä tuttuun asiaan.

Ja huomenna on aika kampaajalle,
sille tutulle ja mukavalle,
eiköhän se virkistä pikkaisen.
Edellisellä kerrallahan kävin kauppakeskuksessa olevassa kampaamossa,
tosin kivoja tyttöjä oli sielläkin,
mun mielestä sinänsä ihan kivassa tilassa,
mutta yhdeltä seinältä avonaisessa, kauppakeskuksen huiskeessa,
ei ole sellaista tunnelmaa kuin "suljetussa" tilassa.

Amaryllis pukkasi uutta piiiitkä kukkavartta.

Seuraavana aamuna se ei ollut ehtinyt herätä ennen mua,

eikä herännyt koko aamuna.

Niinpä täytyi laittaa saksilla napsis ja

maljakkoon.

Nyt mietin mitä teen tuolle sipulille,

onko siitä eläjäksi myöhemmin.

Pitänee kysäistä Saaripalstan Sailalta!

Ja sarjassa kotimme aarteita,

pojan koulutöitä,

piianpeili ja aarrearkku,

niin sieviä.

Niin pitkiä on talvipäivät

Jo tätä odotettiin,
vihdoin se lähti,
purtiin näkkäriä ja vaikka mitä
jotta tulos olisi ihana harvahammasillistys!

Kevättalven hempeitä työpaitavärejä ja

raitoja.

Teemana Comfort feeling,

kyllä työt noissa maistuu.

Ja raitaa raidan päälle.

Joskus jopa aurinko pilkistää niiden lomitse.

Meillä on aina tietty kalenteri keittiön seinällä.

Sen kuvat ovat tietystä aihepiiristä.

Näin tammikuussa siinä on uskomattoman taitavan pienoismallin kuva.

Jollei noita pieniä nukkeja tuossa olisi,

uskoisin sen olevan oikea talo.

Täysin kuvitteellinen pikkuruinen asemarakennus kuvitteellisessa Ojassa.

Tästä mie tykkään,

ei virtahepo olohuoneessa vaan elefantti.

Ja olkkarissa on myös halonhakkuut aina menossa.

Tämä on rakas muisto,

pojan ensimmäinen tuliainen joltain reissultaan

vuosia vuosia sitten.

Ai niin, tuli vaihdettua melkein kuin puolivahingossa tällaiseen.
Kunhan kotiutuu vapaavarastosta hieman lisävarusteltuna.
(lainakuva)

Ilves-purkin uusi elämä

Oli aika poistaa jouluisia valoja,
vaan enhän mie kokonaan malttanut.
Löytyi vanha hillopurkki, Ilves,
sinne vaan värivalot ja telkun taa.
Näyttää ihan karkkikipolta.

Puhelinkoju on niin mun lemppari.

Kun sen aikanaan kaupan ikkunassa näin,

pakko oli käydä ostamassa.

Kyl määkin sit eläkkeellä ....
mies lähti taas lomailemaan,
mikä ettei,
kaveri pyysi mukaan
sinne joulunviettopaikkaamme.
Onneksi teki ensin märät lumityöt,
mie olen nyt niin saamattomalla päällä,
ehkä pikkumiehen huominen vierailu virkistää.
Päätäkin hieman kivistää,
olisiko kahvivajausta,
lähdenpä paikkailemaan tilannetta.