Vihoviimein saimme suuren koivun keskeltä pihaa nurin.
Ei se mennyt ihan pikkumiehen työntämänä niinkuin yllä kuvasta voisi päätellä, ehei.
Kyllä siinä kovimman työn teki isänsä, suuren työn.
Koivuhan oli todella iso ja korkea.
Puolikas katkaistiin alapihalle päin, just sopivasti kaatuessaan mahtui latvoineen sinne,
tyvipuolikas puolestaan taloa kohti, juuri ja juuri keittiön ikkunaa hipoen.
Onneksi kaikki meni suunnitelman mukaan ja tuhoilta säästyttiin.
Mie ja pikkumies kärräsimme valmiiksi katkottuja paloja ja
oksaroskaa alta pois.
Marski huokailee ja huilaa urakan jälkeen,
olihan sekin hengessä mukana,
vaikka turvallisuussyistä sai seurata sessiota ikkunasta.
Runkopätkät, jotka viimeiset tänä iltana pyörittelimme halkomapaikalle,
olivat melkoisen järeitä, ei niitä yksi mies nostanut.
Sain myös haravoitua muhat pois ja mies vei jo eilen kolme peräkärryllistä oksaroskaa.
Myöhemmin on tilattava kantojyrsin töihin, näin on järkevämpää.
Juurakkoa on turha alkaa nostamaan, siinä menisi puoli pihaa ja
paikalle jäisi valtaisa monttu.
