Maalaisromanttiseen sisustamiseen innostuneen Liisa ystäväni toiveena seuraavaa ...
Äidin kotinsa lampaista kehräämä villa, lankojen oma värjäys ja tietysti myös kutoma perinteikäs ryijy 40-luvun loppupuolelta yllä, samoin sängynpeite alla. Tyyny on myös ainakin 60 vuotta vanha.
Äitini on tehnyt kymmeniä ryijyjä, puoliryijyjä ja raanuja sekä niihin sopivia tyynyjä. Jokainen sukulaisensa sai seinävaatteen suurempina merkkipäivinä ja niitä on myös useita viimeisessä kodissaan, jota veljeni asuttaa.
Isäni rakentama perheemme ensimmäinen sohvaryhmä, tähän kuului tietysti myös sohva, 40-luvun lopulta myös. Kankaatkin ovat alkuperäiset, kesäisin niissä pidettiin röyhelöisiä päällyksiä, beespohja jolla punaisia ruusuja. Ja voin vakuuttaa että tuolit ovat edelleen jykevät ja tukevat.
Punaruusuinen tyyny on myös niin vanha kuin saatan muistaa. Kun me lapset olimme pieniä, se oli aina mukana myös jokavuotisilla junamatkoilla Etelä-Suomeen.
Matot ovat tietysti myös äitini kutomia, niitä on monessa taloudessa yhä ja mm. kuistin sohvalaatikko on niitä täynnä.
Isän tekemä ruokaryhmä myös 40-luvulta. Istuinpäälliset olivat nuo samat jo ainakin 60-luvulla, ehkä ne ovat alkuperäiset.
Kapiokirstu puhukoon puolestaan. Se on vanhempiemme kihlajaisvuodelta, nelipäiväisiä häitä vietettiin 1947.
Seuraavassa kuvassa kannen sisäpuolen kuvitusta.
Aiheesta päätellen pikkutaulut ovat täkäläinen lahja 50-luvulta.
Tämä kalatuhkakuppi on mua aina kovasti kiehtonut. Se on niin aidosti limaisennäköinen. Ellen kovasti muista väärin, se on isäni 40-vuotislahja. Ja oikeassa käytössä ollut.
Veljeni, joka nytkin oli mökillä mukanamme, voitti muistaakseni vuonna -63 jonkin kilpailun radion Nallekerhossa. (Vanhemmat lukijat sen varmaan muistavatkin, vetäjänä toimi Markus-setä.) Niinpä he matkustivat äitini ja pikkuveljen, joka oli tuolloin kuusivuotias, kanssa Helsinkiin ja suoraan radiolähetykseen. Muistan niin hyvin kun kaukana kotona kuuntelimme me loppuperhe tuota lähetystä korva kiinni vastaanottimessa. Tämä nallekello on muisto sieltä ja lisäksi hän sai myös valtavan teddynallen mukaansa, toki sekin on yhä tallessa mutta toisaalla.
Luumaljan vieressä on yksi vanhempiemme kihlalahja.
Keittokomeron kätköissä ... retroa ja posliinikannu on vanhempien häälahjakaluston yksi osa.
Häälahjoja vuodelta -47.
Sinkkisiä kakkuvuokia ja vanhoja ruokailuvälineitä ... muistan niin elävästi kun noitakin käytettiin.
Nyt en ehtinyt mitenkään erityisesti aarteita etsiä, vaan nämä olivat siinä ihan hollilla. Kaipasin kuitenkin suuria sinkkisiä tiskiastioita, ehkä veli on laittanut ne toisaalle kaappitilaa viemästä.
Keittolevy ennen sähköhellaa ja sähköinen silitysrauta, aiemminhan mökillä käytettiin niitä hellan päällä kuumennettavia.
Saunassa monet monet pyykit hinkannut pyykkilauta, sinkkinen vauva-amme, mahtanee olla vanhimman veljemme ensikäyttäjä eli vuodelta -49 ja kellertävä emalinen äitiyspakkauksen pikkuinen pesuvati jne.
Tässä oli vain satunnainen otanta aarteistamme. Pikkumökki, ullakko, liiteri kätkee sisuksiinsa myös paljon muistorikkaita esineitä, puhumattakaan veljeni koti, joka on myös vanhempieni rakentama ja heidän viimeinen kotinsa. Siellä on paljon paljon meille niin arvokkaita tavaroita ja muistoja mm. koulukäsitöitämme, äidin kangaspuut, jotka isä on rakentanut, mun ensimmäinen äitini ompelema vihkipuku vuodelta -73.......... runsaasti äitini ja isäni kättentöitä.
Ja alla on näiden ahkerien käsien ja rakkaiden vanhempiemme viimeinen leposija juhannuspäivänä kuvattuna.