Lomalla osa 3, messukuvasaalista

Hyttynenkö ilmassa?
Ei toki ne enää loppukesästä ketään kiusaa!

Taivaalla näkyi kuitenkin järjestelmällisiä lintuja,
isot istuivat tässä ja
pienemmät hiukan sivussa omana ryppäänään.

Aamutuimaan oli vielä rauhallista.

Toki pohjoisessa on porokin poliisivoimissa.

Ja muistanko oikein tuon poliiseista koostuvan bändin nimen, Kaamea Rangaistus.

Tässä pohditaan pohjoisia asioita.
Ehkä kolme henkilöä vasemmalta ovat kaikille tuttuja,
oikealla on toimittaja Ylen Perämerestä "Martta-kerholainen" ken ohjelman tietää.

Keskityin kuvailemaan näitä ihania elukoita,
kukapa niitä myyntikojuja!
Jotain tuli kyllä ostettuakin,
niistä ehkä myöhemmin.

Kun mies vapautui velvollisuuksistaan,
pohdimme kopterilennon ja karavaanikyydin kesken.
Valitsimme tämän ajopelin.
Siitä on aikaa kun viimeksi olimme hevoskärryillä ja vieläpä kaksikon.
Ihanasti tuli lapsuuden mummolakyydit mieleen.

Ko. kouluhan on painottunut maatalouteen ja siihen liittyvään.
Ja jopa tämä kaupunkityttö tietää mistä on kysymys,
kun puhutaan tonnari-lehmistä (= 100 000 litraa jo lypsäneet, huh!)
Montakohan näistä on sellaisia,
ainakin diplomi- ja kunniakirjaseinä oli valtava!

Lomalla osa 2, pettänyt purjehdus ja talkoita

kuva on Bothnianbay,com-sivustolta

Tämä paatti petti meidät jo toisen kerran tälle kesälle.

Ensin haikailin risteilyä jo aiemmin ja
vaikka olin hyvillä ajoin varaamassa,
se oli jo täysi meille sopivana ajankohtana.
Nyt lauantaina meillä oli jo varaus,
mutta reissu peruttiin, vähäisen osallistujamäärän takia.
Pari päivää aikaisemmin sain ilmoituksen.
Itse olin eräässä ryhmässä,
mutta ihmettelen miksei laivaa täytetty erillisillä kiinnostuneilla?!

Pitäköön paattinsa, mua ei enää kiinnosta!

Onneksi emme tehneet lomasuunnitelmia ainoastaan tuon risteilyn mukaan.
Perjantai-iltana olimme talkoilemassa,
siis mies oli metsästysseurakavereineen, mie notkuin vaan mukana, toki yritin olla avuksi.
Pystytimme porukalla grillitelttaa ja palstatimme valtavan pellon parkkialueeksi.
(peltokuvat ovat lauantaiaamulta, taivas paljastaa, parkissa on vasta ainoastaan meidän asuntoauto, tuo yksi valkoinen piste, olimme ajoissa paikalla)

Paikka oli Tervola ja siellä oli alkamassa pari päiväiset la ja su, tosi suositut,
Maaseudulta Käsin-messut.

Messut keskittyvät Ammattiopisto Lappian Louen toimipisteen ympäristöön.

Kotiin ajellessamme ihailin kauniita Kemijoen maisemia ja ihastuttavaa taivaanväriä.

Räpelsin samalla kameraa, itseasiassa etsin "sarjatuli-toimintoa".
Kuvat ovat oheistuotoksia.

Lomalla osa 1, sadetta ja hyvää seuraa

Marski on parasta seuraa, a-luokkaa,
mutta onhan niitä muitakin.
Heitä löytyi lomaillessa varsin sateisissa olosuhteissa Pohjois-Savossa.

Sade ei estänyt lenkkejä, ei tietystikään,
väliin kastuimme, toisinaan muistimme laittaa sadetakkia päälle.

Maisemassa oli harvennushakkuut menossa,
kaunista jälkeä syntyi ja komeita puupinoja.

Tarpeeksi nopea en ollut,
jotta olisimme saaneet hyvän kuvan komeasta palokärjestä,
joka oli löytänyt helppoa hakattavaa puupinosta.

Tämä vanha lato viehättää aina
ja sen edessä keltaläikkäiset haavat/lepät,
mitä nuo lienevätkään?

Läheinen pelto oli kynnetty/äestetty,
kaupunkilainen ei voi tietää kumpaa?

Lomapaikkaan oli tehty hyviä, uusia hankintoja,
mm. meidän kotinurkilta, täältä, öhöm, hankittu grillikota.

Paikaksi oli valittu rannan läheisyys,
hieman syrjässä muista rakennuksista,
mutta näköyhteydessä kuitenkin.

Tietysti testasimme kodan ja sen grillin,
silloin ei ollut kameraa mukana,
kuvatessa taas ei puolestaan ollut avainta.

Mitä mä olin tekemässä ...

Kesäaikaan tulee harvoin laitettua tuhdimpaa ruokaa.
Salaatti ja grillaus ovat avainsanoja silloin,
herkuista nyt puhumattakaan.

Tänään mulla oli suunnitelmissa pitkästä aikaa makaronilaatikko.
Makaronit kiehuivat kattilassa ja jauheliha käristeli pannussa.
Yhtäkkiä oivalsin, ettemme olleet ostaneet juustoraastetta,
mies jopa ehti luvata hakemaan jos on tarvis.
Siinä vaiheessa mä tajusin, olin tehnyt jauhelihakastikkeen spagetille! Häh!

Siis meillä oli ... makaronilaatikkoa, hieman spagettimaisin maustein,
vaan hyvää oli sekin!

Yks pikkujuttu jäi kyllä harmittamaan.
Mulle maistuu makaronilaatikon kanssa aina punajuuriviipaleet.
Niitä olimme muistaneet ostaa,
vaan kukaan ei muistanut nostaa purkkia ruokapöytään. Höh!

Velipoikaa syömään odotellessa yritin ottaa kuvaa Marskista,
Se ei ollut ollenkaan linssiludetuulella.
Viimeinen kuva oli luovutusvoitto mulle.

Vaatteita selfien kera

Kerrankin muistin, että meillä on kameralle jalka,
vaan uutteran etsimisen jälkeen selvisi,
se onkin miehellä autossa, siis ei kotosalla.
Kuvat ovat syystä selfietä tai kyökin yhdestä ovesta kamera keittiönpöydällä keikkuen.

Ja kun mies ei ole kotosalla,
niin syttyipäs velttoilun ohessa ajatus räpsiä pitkästä aikaa tällaisia kuvia.
Ajatusta vahvisti purettava ostoskassi,

juuri kotiin kannetut uudet työvaatteet Seppälästä.

Tällaisilla tuli tänään työskenneltyä, vastaavanlaisia mulla on muutama, tykkään.
Ilmojen hieman jäähdyttyä jaksoi laittaa sentään hihallisen paidan.

Helteet kuluivat vastaavanlaisilla valkoisilla maalaisromanttis- tai hippityylisillä topeilla.
Harvemmin tulee tehtyä hankintoja alesta,
mutta tänä kesänä tarve ja tarjous iskivät yhteen.
Kymmenkunta toppia tuli osteltua
hintahaarukassa 6 - 12 euroa, Seppälä.

Housuina oli yleensä kuvan boyfriend-malliset farkut tai
timmimmät, vaaleammat versiot.

Ja ostoskassi sisälsi seuraavaa,
bootleg-farkut 39,95
Näitähän nyt on monensävyisiä ja leikattuja.
Olisin ottanut vaaleammat ja viilletyt,
mutta niissä oli sen verran matala vyötärö,
että töissä mataluus hankaloittaa kyykistelyjä.

Raita trikoopaita, ihanan ohut, kuitenkin hieman hihaa,
jos säät jäähtyvät, 14,95

Alla kuvassa väljähkö puuvillainen ukkopaita 19,95

Ja napakampi peruspaitis, mukavasti joustava 19,95

Kaikki ylläolevat vaatteet tietysti Seppälästä.

Eiköhän näillä pärjänne ja
jos helteet jatkuvat, jatkuu myös toppikausi.

Tämä oli mun kesän vapaa-ajan luottomekko kotikäytössä,
kunhan sen muistin ja löysin.
Ikivanhahan se on, Tallinnan ostoksia joskus,
materiaalina intianpuuvillaa ja liuutettu väri on niiiiin mieleinen,
vaikken kaakaosta pidäkkään, tuossa on kaikki sen sävyt.



Alla ainoa tämän kesän mekko-ostos, batiikkivärjäys,
niin mua tuo on, tulee ihana 70-luku mieleen.
Ehkä joissakin myymälöissä tuota löytyy vielä Seppälän alerekistä.

Jakku on söpö.
Hiplasin tuota jo myymälään tullessaan,
mutta työvaatteeksi ehkä liian arka.
Alesta tuokin vielä löytyi, hintana 14 euroa,
pakkohan se oli ostaa.
Kangas on kuin topattua vauvan riepua, pehmeä ja suloinen.

Farkkutakki on luonteva pari tuolle mekolle myös,
kuva juhannuksen aluspäivinä töissä.

Kotimekkona kaftaani (ulkomaan tuliainen) on ollut suosiossa myös,
tekokuituisena kuuma helteelle,
mutta viileimpinä iltoina oikein oivallinen.
Varsinkin sopivasti väljä,
kun kuvien ottosession jälkeen mätsäsin aimo annoksen jädeä pensasmustikoiden kera.