Siinä se nyt on!
Pilari, jota olen etsinyt jo pitempään.
Ei tuollaisia täkäläisistä kaupoista löytynyt,
piti mennä merta edemmäs kalaan.
Aika hintava se oli,
mutten voinut vastustaa,
vieläpä viimeinen kappale kaupassa.
Japanilaislyhty on meillä ollut jo vuosikausia.
**********
Tulipahan tehtyä,
yläkerran ja käytävän ikkunoiden rapsutus ja maalaus ehtaan kuntoon.
Oli siinä urakkaa,
kaikkineen neljä tiukkaa vapaapäivää aina silloin kun sellainen oli,
siis pikkuhiljaa valmistui.
Olin päättänyt,
ettei elokuisella lomaviikolla minnekään lähdetä
jollei tuo urakka olisi valmis,
oli se!
Olimme lomaviikolla "siellä" ja sehän oli sitä samaa tuttua,
mutta väkeä oli vähän turhan paljon ja ei välttämättä kaikki niin mieluisia.
Siirryimme sitten "sinne" ja siellä oli ihan odotettua, mukavaa rentoilua,
mutta shortsikelejä ei enää pidellyt.
Ja lopuksi menimme katsomaan "tuonne" (kuva yllä).
Paikka on uusi ja olemme suunnitelleet käydä siellä tutustumassa.
Aluksi mua ärsytti muutama asia ja totesinkin miehelle, etten tästä tykkää.
Myöhemmin pyörsin jo sanomiseni.
Ymmärrettävää siellä oli hieman keskeneräisyys ja rakennushommat.
Mutta mua ärsytti suunnattomasti kun meren läheisyys ei ollenkaan näkynyt,
ainoastaan tuntui kamalana tuulena.
Tuuli olisi ollut ihan siedettävää,
jos ikkunoista olisi avautunut upea merimaisema!
Toivottavasti perkaavat hieman enemmän tuota rantaa ja pusikoita näkymien edestä.
Ja autopaikka, jonka valitsimme meni ihan pieleen.
Odotin, että se olisi ollut hyvä koiran kannalta,
vaan eipäs sillä laidalla ollut mitään reittejä luontoon,
vaan meidän oli mentävä aamupisuillekin aina ensin koko pitkän alueen läpi, huoh.
Lähtöpäivänä sää oli jo mukava, rauhoittunut ja aurinkoinen.
Päätimme, että emme heitä paikkaa mielestämme,
vaan seuraavalla kerralla sijoitumme toisaalle, portin läheisyyteen,
josta löytyikin hyviä kävelyreittejä.
Siellä tuntui vähemmän tuuliseltakin.
*************
Ollaan mietitty myös suojaa grillaus- ja ruokapaikkamme kadun puoleiselle osuudelle.
Koska se ei ole ihan lähellä katua ja noita puitakin siinä on,
en ole pitänyt asiaa tarpeellisena,
mutta mies on.
On mulla ollut muutama ehdotus, mutta ne eivät ole menneet läpi,
mm. valmiista korkeista rima-aitauksista sellaiset neliö- tai kolmiomaiset "pilarit".
Miehen ehdottamaa perinteistä rima-aitausta en ole halunnut.
Nämä (kuva alla) löytyivät samalla kun pilarikin!
Vielä nuo lisätuetaan varmuuden vuoksi rautatangoilla maahan ja toisiinsa.
Mikään ei ole kamalampaa kuin retkottava aita! ... Jaa, on sentäs!
Tämä kesähän oli sellainen että sitä vaan odotti ja odotti,
muttei se koskaan tullut,
keväästä siirryttiin suoraan syksyyn.
Ja miehän en syksystä pidä,
paitsi parina aamulenkkinä viikko takaperin oli sellainen sää,
että jopas mua viehätti.
Taivas oli toisaalla tosi mustanpuhuva ja toisaalla aurinko pilkisteli kirkkaasti luoden tummiin pilviin valkaistut reunat, komeeta ja kaunista. Lämmin etelätuuli leyhytteli kasvoilla mukavasti.
Jos työt eivät rajoittaisi vapaa-aikaa,
niin olisimme tehneet koirulin kanssa piiiiitkän lenkin ja sen jälkeen olisin tarttunut taulupohjaan ja pensselihin.
Ajatus ja visio jäivät kutittamaan kovasti, jahka sitten kun kerkiän.
*************
Odotus mielessäni on myös tämä syksy jatkunut.
Vuosikausia, kymmeniä vuosia, ovat käsivarteni olleet kivuliaat ja heikkovoimaiset.
Liki kolmekymmentä vuotta sitten niiden avuksi tehtiin kevyempi leikkausoperaatio,
sekin auttoi aikanaan paljon.
Keväällä sovimme kirurgin kanssa, että melko radikaali leikkaus tehtäisiin syksyllä,
arvioitu aika olisi ensi kuussa, hoitotakuun merkeissä.
Leikkauspäivää ei vielä ole ilmoitettu, toivottavasti ei kovin myöhään mene.
Operaatio auttaisi mua monessakin mielessä,
mutta sehän selviää sitten. Odotellaan, odotellaan...
Mun sydämen rytmihäiriöthän on nyt tutkittu kovinkin tarkkaan ja
sydän erittäin terveeksi ja toimivaksi havaittu,
kuntokin on hyvä 98/100, sentään tupakoiva vanhahko täti-ihminen sentään.
Muuta selitystä eivät lääkäritkään ole keksineet häiriöihin kuin nuo käsien jatkuvat kipuilut.
Toivottavasti rytmihäiriötkin rauhoittuvat ed.m. leikkauksen myötä.
Jo tieto sydämen kunnosta helpottaa suunnattomasti,
häiriöiden tullessa ei tarvitse "pelätä" saapuvaksi mitään isompaa kohtausta.
Ja onhan mulla nyt tarvittaessa otettava lääke "rytmeihin".
Kyl mie sit oon tykästynyt noihin kuivakukkiin!
