Kurinalainen päivä

Lähes pakotin itseni haravan varteen aamupäivällä.
Sää oli melko kuiva ja tuuleton,
olosuhteet liki parhaat mahdolliset.
Pikkuinen pirskesade käväisi jossakin vaiheessa,
muttei se ajanut mua edes sisään.
Myöhemmin alkoi aurinkokin paistelemaan
ja sitä se tekikin koko illan.
Ei sillä, etteikö haravointi ole ihan kivaa ja aikaansaavaa puuhaa,
mutta hiukan hirvitti etten kipeytä käsivarsia.
Mie kun alan jotain tekemään,
niin yleensä aina lähes täysillä ja vaudikkaasti.
Nyt jarruttelin itseäni.
Ja maalauspuuha imi mua tänne yläkertaan,
sille innolle sanoin ankarat eit.

Tauot asetin itselleni palkinnoiksi saavutetusta tavoitteesta ...
enkä lipsunut yhtään.
Ja sainhan mä paljon aikaiseksi,
paljon enemmän kuin osasin kuvitella.
Toivottavasti huomenna on samanlainen sää ja
saan loput siivottua.
Aloitin hankalimmista ja haasteellisimmista paikoista
jäljelle jäi vaan tasaista kenttää,
tosin runsaslehtistä.

En raaskinut heittää vielä kaikkia kukkia pois.
Suunnittelin hakevani "kaaleja" syksyksi ja
vaikken saakaan niitä vielä aloilleen,
mahtanevat pärjäillä odottamassa vaikka pihapöydällä.
Läheisessä marketissa oli mahtavat valikoimat "kaaleja" ja
laittelimme niitä taannoin myös haudoille.

Keräsin pahvirasiaan ylläolevan kukintoja,
josko saan niistä siemeniä ensi keväälle,
ihania ja helppohoitoisia, meillä viihtyviä.

Jokunen kukkiva löytyi vielä myös "lammikolta".

Pihalla puuhastelin viisi tuntia.
Sitten pikaiset syömiset ja
pensselit käteen.




Hetken kuluttua ...

Ja tähän jäin,
kun Tanssii tähtien kanssa alkoi.
Mie niin rakastan tanssimista ja
kovin myötäeläen ohjelmaa katson.

Visio on selkeä,
mutta ans kattoo .....
Täällä taas ollaan!