maanantai 10. kesäkuuta 2013

Päivä pihalla

























Tämä päivä sujahti nopsasti,
kutakuinkin pihalla.

Kaupan auettua,
haimme kukkaset postilaatikoille.
Olipas vaikeaa löytää pieniä ampellipurkkeja,
yhden korin löysimme, toinen samanlainen oli puolisurkastuneen kukan suojana,
kysyimme sitä ja hups, myyjä heitti kukan roskiin, saimme haluamamme.
Kriteerit kukkakoristeeksi olivat ankarat,
keveitä purkkeja, kestäviä kukkia, ei roikkuvia eikä siis koirien kuseksittaviksi, ei luukun eteen, eikä muutoinkaan haittona mitenkään.
Kukkina ovat sitkeännäköiset pelargoniayksilöt.
Niitä sai kympillä neljä, joten pikkupolkummekin sai kukkapurkin koristeeksi,
tosin lähelle roskista, mies tuumasi mahtanevatko jätekuljetuksen miehet ymmärtää kukkapurkin sijainnin oikein?! Hmmmm.

Pikkumies, joka parastaikaa viereisessä huoneessa nukkuu,
oli huolissaan, olenko kysynyt toisen postilaatikon omistajalta lupaa kukalle myös sen kupeelle.
En todellakaan, laatikkoparihan on meidän pikkuportin vieressä.

Pikkumies pohti eräs päivä, voiko hän enää pikkuveljen synnyttyä olla pikkumies blogissani.
Ilmeensä oli kertova, kun kerroin, ettei tietenkään voi, silloin hän tulee olemaan isomies!
























Pihakoivun paikalla on enää muhainen kuoppa,
kantojyrsin teki tehtävänsä.
Ihmettelimme yhdessä kuinka vähäisen muutoksen puun puuttuminen tekee,
sehän oli valtava kooltaan.
Toki nyt on avaraa, muttei liian ja onhan ajatuksissamme hankkia pari omenapuuta tilalle,
vaan ei niin keskeiselle paikalle kuin koivu oli.



































Viritin pehmusteet lepotuoleille,
muttei niissä kumpikaan tainnut ehtiä istua.

Pihalla kuitenkin nautimme kesän ensimmäisen raparperi-mansikkakiisselin vaniljajäätelön kera,
sekä myöhemmin grillatut pihvit, juustot, maissit ja pestoperunat, nams.
Mies toimi kokkina ja mie työntelin ruohonleikkuria.

Naapurustoissa syödään harvoin ulkona, tuskin koskaan, ehkä joskus grillimakkaraa,
tätä me ihmettelemme, kun itse teemme niin lähes päivittäin sään salliessa.

Yhdessätöin pienensimme myös puukasaa, toinen halkoi, toinen kasasi.





3 kommenttia:

tuksu kirjoitti...

Voi että tuo tuleva isoveli on ihana!
Mistä ihmeestä nuo hoksaavatkin kaikenmaailman asioita, joita aikuiset ei hoksaa :)
Mitä kukkiin tulee, niitä ei ole ikinä liikaa ja mihinkäs hyvntuulen kukat paremmin sopii, kuin postilaatikolle, jossa ihmiset käyvät, joka ikinen päivä :)
Mukavia kesäpäivä teille sinne...
me lähdetään torstaina Kreetalle :), Iida lähtee mukaan,
mutta sitä ennen täällä on lastenlasten kesäkarkelot!
tuksu

Saila kirjoitti...

Vai isomies :-)
Tuosta ulkona syömisestä tuli mieleen hauska juttu täältä Korppoosta. Eräs pariskunta oli rempannut Korppoosta ostamaansa vanhaa taloa niin, että sinne tuli kylpyhuone ja sisävessa. Vähän aikaa sen jälkeen Korppoon kirkonkylän ravintolaan rakennettiin terassi, tämä tapahtui joskus 1980-luvulla. Pariskunnan mies istui eräänä päivänä syömässä lounasta tämän ravintolan terassilla, kun ohi käveli paikallinen vanhempi gubbe, joka tokaisi: Jaaha, sinusta on tullut kaupunkilainen. Syöt ulkona ja paskot sisällä!

Pike kirjoitti...

Samaa mieltä Tuksu, kukkia ei ole koskaan liikaa! Luonnossakin on just nyt niin kauniita villiketoja, usein lenkillä niitä pysähtyy katselemaan.
ps. Mies menee polvileikkaukseen heinäkuun puolivälissä, menee lomasuunnitelmat ja -ajat uusiksi.

Saila, sulla on niin ihanaa pihallasi, taitaa olla kukkiakin monin sadoin, siis lajeja!? Liekö koskaan olet laskenut edes suunnilleen.
ps. Karvapoikasi sen kyllä tietävät kun tekevät tutkimusta eri perspektiivistä, vaan eivät ole tainneet edes sulle kertoa.