keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Napsasin















































Napsasin ja nipistin kaupungin istutuksista pensashanhikin pätkän,
tunnustan ihan julkisesti.
Nythän ne kukkivat runsaimmillaan.
En muistanut niiden nimeä ennenkuin googletin ja
hassua minusta on, että ne ovat ruusukasveja wikipedian mukaan!
Tykkään niiden yksinkertaisesta olemuksesta ja helppohoitoisuuden olettaen.

Tuli myös tunne,
liekö olen ennenkin yrittänyt tällaista juurettaa!
Niin teen taas joka tapauksessa,
ehkä sitten multapurkkiin talveksi odottamaan ensi kesää.














































Mieshän meillä yleensä huolehtii autojen huollot sun muut,
mutta tänäänhän hän meni polvileikkaukseen ja
huoltoaika oli varattu myös.
Niinpä kaasuttelin naapurikuntaan merkkihuoltamoon,
ehkäpä olisin saanut laina-autonkin siksi aikaa,
mutta mulla oli suunnitelmia ajan haaskaamiseksi,
käsityö oli laukussa ja kirjaakin harkitsin.

Firmahan lupaa kahvit, keksit ja jäätelöt odottajille ja muille asiakkaille,
en ehtinyt edes niistä nauttia.
Päätin kävellä melko läheiseen CM:ään kuluttamaan aikaa.
Ja mullahan se onnistuu.
Kampaamon ohi kävellessä harkitsin mahdollisesti kuivien hiuslatvojen leikkuuta,
ensin menin kuitenkin lounaalle, siellä mietin vielä kampaamoa.

Sukelsin marketin puolelle,
etsin erästä kosmetiikkatuotetta, ei ollut,
tutkin tietynlaisia rintsikoita löytääkseni asusteosaston, ei ollut.
Lankoja on aina kiva tuijotella ja nehän eivät edes paina paljon raijata autoliikkeeseen ja
niitäpä sitten tarttuikin pari mukaani.

Seuraavaksi lehtihyllylle käsityölehtiä tuijottelemaan, en ehtinyt,
tapasin siinä erään puolitutun, joka etsiskeli sisustuslehtiä.
Kumpaiseltakin jäi lehdet unholaan,
kun tartuimme jutunjuureen ja sitä riitti,
riitti ihan niin,
että olikin aika lähteä lantustelemaan auton noutoon.
Ne firmankin herkkutarjoilut jäivät nauttimatta, hmmm,
vaikka huoltolaskuhan oli melkoinen.

Harmaasta langasta teen sukat pikkumiehelle,
värikkäästä myös toiset.
Ehkä kuitenkin säästämme jälkimmäisiä,
sillä viime joulun allahan sukkakopasta löytyi uudet sukat myös koulun pikkujoulupakettiin.

ps. Mies soittelikin jo, oli leikattu puolenpäivän aikoihin,
mahtoi olla ikävä, lähden tästä vierailemaan.

7 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Toivottavasti leikkaus meni hyvin ja toipuminen sujuu sukkelaan.
Ruusukasveissa on tuollaiset viisiterälehtiset kukat niin kuin villiruusuissakin, ne on helpointa tunnistaa siitä, vaikka yhtäläisyyksiä ei ensisilmäyksellä tuntuisi olevankaan... myös omena, kirsikka ja pihlaja ovat ruusukasveja, ja niillähän onkin kaikilla ihan samanlainen kukka!

tuksu kirjoitti...

Toivon onnea toipumiseen. Yleensähän se käy rivakasti, eikä niinkuin mulla, että meni puolivuotta "hukkaan" kuminauhataudin takia...
Mutta hyvän polven saa, se on varma! Kivuttoman ja notkean...jos siis menee käsikirjoituksen mukaan...
Halaus sinne!! Vaatii kotiavultakin hiukan "hermoja",
on se senverran iso juttu.
tuksu

tuksu kirjoitti...

Unohdin tuon pensashanhikin...
Sen voi juurruttaa vedessä mutta sitten se kannattaa istuttaa ihan maahan, niinkuin taimen konsaan.
Istutusaikahana voi olla melkein maan jäätymiseen asti... Juurelle kannattaa laittaa esim. kompostia eka talveksi, jotta se auttaa keväällä alkuunb lähtevää tainta.
Odota siis kun oksiin kasvaa oikein kunnon juuret!
tuksu

Pike kirjoitti...

Kiitos Saila ja kiitos "ruusujen" tunnistetiedoista, enpä olisi arvannut noista puistakaan! Olenkohan nukkunut kasvioppitunneilla? Ei mua kyllä silloin edes kiinnostanut, mutta kasvien keräily, kuivattaminen ja nättien asetelmien tekeminen kasvistoon oli kyllä erittäin mukavaa. Mahtaakohan mun kokoelmani olla vielä tallessa jossain veljen kätköissä (äiti jemmasi kaiken ja ei velikään ole aarteita hukannut).

Ja Tuksu, kiitokset!
Jos noin heti juurruttuaan hanhikin voi maahan laittaa, niin sehän onkin helppoa!

Molemmille:
Mies oli kovastikin pirteä, leikkaushan oli tehty selkäydinpuudutuksella. Tosin pahoinvointia oli ja siihen tuotiin pikaisesti lääkettä. Illalla tuli jo hieman syötävääkin, kevyt iltapala.
Ja mitä lie muutakin oli tipassa! Hänhän on jo heti pienestä rokotettu puheripuliin, siis ei sitä vastaan, vaan puheripuli on pysyvä ilmiö. Jokin lisäannos oli ed.mainittua "lääkettä" taas annettu, koko ajan pulputti. Hyvä siinä tapauksessa, jos muut ovat hiljaisia, eivät ainakaan kovin kivuliailta vaikuttaneet, vaan jos eivät saaneet puheenvuoroa, ne ropit, ne ropit!!!

Uuna kirjoitti...

Toipilaalle terveisiä ja hoitajalle myös lämpimät kesäterveiset.

Puuvartisia juurrutetaan joskus kosteassa hiekassa, mutta en mene vannomaan kumpi on parempi. Jos sinulla on kaksi oksaa, laita toinen veteen toinen hiekkaan. Aika monta vuotta kyllä menee oksasta kasvattamalla. Toisaalta onhan siinä oma ilonsa seurata, miten onnistuu.

Kuvittelija kirjoitti...

Kun päivä saa joskus saada uuden käsikirjoituksen, alkaa aika lentämään. Jää herkut, kampaamot ja muut asiat unhoon seurustelun vilskeessä.

Ja tietysti hoitaja ei unohda rakkaitaan.

Kerro onnistuiko uuden alun kasvattaminen?

Pike kirjoitti...

Kitos myös Uunalle ja Kuvittelijalle kommenteistanne!

Kauhea tuo hanhikin alku on ainakin vettä juomaan!