Pakkasten jälkeen

Olipas ihanaa, kun nuo asteet hieman pienenivät.
Vaan sitä seurasi etelätuulet ja ihan lämpimiä eivät nekään olleet,
eikös sielläkin kunnon pakkasia pidellyt!
Annoin Marskin ohjailla lenkkiämme
eli menimme sinne minne se tahtoi.
Ei sitä ole erityisemmin opetettu,
mutta jotkut kanssakulkijat ovat ihmetelleet,
kun se ymmärtää oikean ja vasemman sekä suoraan.
Nyt en antanut sille suuntia,
tahtoi hieman pitemmän kautta,
sopihan se mulle.

Varsinkin menosuunnassa aurinkolasit olivat ihan ehdottomat.

Tässä jo palaillaan.

Uskalsimme mennä tälle polulle,

askelkin harhaan ja jalka olisi uponnut lähes metrisen.

Ja kun koira on pieni,

niin eipäs ole hääppöisesti tilaa,

pienet koululaisethan tämän ovat ylläpitäneet.

Vihdoin kotioven takana.

Leukakin oli kivasti huurassa

muttei se näy valkoista vasten.

Ihan kuin etelänturisti konsanaan.

Pitkästä aikaa maksaa ja sipulia.

Se on ehdotonta herkkua sillointällöin.

Marskillekin jätettiin hitusen,

kun se sekoitettiin ruokaansa,

ei kauaa nokka tuhissut ja kuppi oli tyhjä.

Herkkämahaisena sille ei voi kovin paljoa kotiruokaa antaa,

mutta hippusen mauksi kuitenkin.