Vapiksena ulkomailla!

Vapaapäivä alkoi niinkuin pitääkin,
hyvin löysästi ja rauhallisesti.
Kiirettä hillitsi puuha, johon oli alettava,
siivous. Muut kerroksethan olinkin jo hoidellut.

Mies meni lumitöihin ja mie siivoilin rättein kanssa.
Ja sain idiksen, voitais piipahtaa Haaparannalla.
Kun piha oli puhdas ja niin myös sisällä tasot sun muut,
imuroinnin jätin iltapäiväksi,
hyppäsimme autoon.

Viuh, siinä menee Tornio!

Viuh, siinä tulee Haaparanta!

Suoraan Rustaan ...

Ja siellä oli tätä, jihuu!

Nyt sain kaivattua painetta jatkaa tätä remppaa.

Suurin ongelma on tavarat, joita tässä on,

mihin ja miten sijoittelen ne alta pois,

järkevästi ja siten ettei normitoiminnat kärsi.

Rullan hinta oli euroissa noin 33

eli 3 x 33 = alta sata!

Katselin sieltä myös sopivan sinistä päiväpeitettä,

vaan enpä löytänyt, noh ei ole vielä ihan ajankohtaista ja

kangaskaupasta varmaan löydänkin sitten.

Vaan keittiömatto löytyi,

luulin tämän hintaa 399 kruunua, edullinen,

mutta kassalla se selvisi olevan 199 eli 22 ja risat euroa!

Meinasin hakaista vielä toisen, jätin kuitenkin,

ei kyllä kannata enää peseskellä.

Edellinen oli samaa sorttia ja ihan kelpo ja

helppo imuroida puhtaaksi.

Väri valittiin käytännön syistä,

ei näy kaikki tahrut, väliin tässä tallustellaan ulkojalkineinkin.

Mulla menee usein käytännöllisyys sisustuksellisuuden edelle, jeps!

Palatessa samointein lähdin koiruuslenkille,

mies omille asioille pojan asunnolle, jokin diili heillä oli.

Sää oli kiva, lauha ja kävelimmekin kauemmas kuin ensin ajattelin.

Takaisintullessa koukkasimme kurkkaamassa mahtoiko mies olla jo tehtävänsä suorittanut,

kyllä oli ja kotoa vasta löytyi. 

Jatkoin siivoamista, kivasti on nyt siistiä ... hetken aikaa.
Imuri tosin imaisi sulaketaulusta yhden merkintälipukkeen nieluunsa,
en löytänyt sitä kaiveluista huolimatta, koko pussia en viitsinyt hajottaa.
Tiedämme kuitenkin mikä sulake se on.

Ja imuri on edelleen tuossa hollilla,
hion jos viitsin vielä olkkarin uuninluukkujen epäonnistunutta maalausta.
Se viimetalvinen musta maali ei siinä pysy,
vaikka piti olla ehdotonta.
Laitan siis sen, kuin myös tämän uunin,
hopealuukkuiseksi jatkossakin.
Vaan mitä maalia se on ollut, asiaa on ollut hankala selvittää
tai taitaa olla tuo entinen maali nykyään jo sellaista ympäristömyrkkyä ettei enää edes myydä.
Jos uuniluukut olis maalittomat, niin siihen olis kyllä käsittelytietoa jo valmiiksi.