Hämärtyvä metsäpolku,
enkä ole siellä yksin,
seuranani on omituinen otus,
Satusiveltimen Omituinen otukseni.
Jos muistelen lapsuutta,
jolloin ehkä tällaiseen tilanteeseen sisältyi myös pelkoa,
se johtui lähinnä oudoista valoista.
Niinpä tein skannerilla myös vastavärit-kuvan,
enemmän pimeää ja outoa valoa.
Tästä viime viikon kuvastahan siirryin Omituiseen otukseen.
16 kommenttia:
Sieltä pimeän ristikon takaa se tuijottaa, vain silmät näkyvät. Mitä lie mielessä :)
Tuijottavat silmät ovat aina vähän pelottavia tai hämmentäviä. Mitään ei puhu, katsoo vain räpäyttämättä silmiään... hui! :)
Kiitos Aina ja Oranssin Punainen!
Tulipahan mieleen, että pitäisikö tätä vielä jatkaa siten että tuo Omituinen otus paljastuisi ... mikä se oikeasti onkaan!!!
No ilmanmuuta!
Sää oot kyllä mainio!
Peukut pystyssä täällä jotta sairaalakeikka onnistuu:-)
tuksu
Tuo vastavärikuva on todella tehokas. Vain silmät kiiluvat. Olisi hienoa, jos jaksaisit jatkaa siitä, niin näkisimme, mikä ihme tämä oikein on. Onko syytä pelätä ja juosta huutaen karkuun vai yrittää lepytellä jotenkin.
Voi miten taitavasti osaat saada silmät hehkumaan! Hienosti jatkettu
Tuo katse kyllä saa kiinnostumaan. Onkohan otuksesi eksyksissä ja kaipaa neuvojaa ?
Jännä, että sait hirvitystuijotuksen osaksi viime viikon varjoristikkoa. Mikähän ötökkäsi on vanginnut? :)
Vastavärikuvan katse on pelottava, kiiluvine silmineen.
Hienosti sait ruudukon elämään.
IIIKKK!
Vau miten elävät silmät! Nekin jo saavat juoksemaan karkuun.
Silmät vahtivat tarkasti verkon suojassa. Hienosti piirretty ja oivallettu.
Tummuus muuttaa heti tosi peloittavaksi, huui!
Tästä saattaa siis kehkeytyä jatkokertomus.
Tuon katseen tuntee selkäpiissäänkin!!!!
Tuon katseen tuntee selkäpiissäänkin!!!!
Kiitos kaikille kommentoijille!
Tässä hieman kerätään voimia laajahkon leikkauksen jäljiltä ja jatketaan kun jaksetaan, vointi on hyvä, mutta inspiraatiot nyt kateissa.
Lähetä kommentti