Olipas ihana sää,
ei kiirehditty,
ei palellut, asteita +2.
Satoi vettä,
ei se meitä haitannut,
teimme tosi pitkän päivälenkin,
Marskin kanssa.
Ylhäällä kuvassa talo,
joka on ihan tuossa "poronkuseman" päässä.
Se on historiallinen ja suojeltu.
Kerron siitä joskus myöhemmin lisää.
Ohitimme myös pikkumiehen toisen kodin,
ikkunoissa jouluvaloja.
Kurvasimme keskustaa kohden.
Palolaitoksemme on kosteus- ja homevaurioinen.
Vasemmalla näkyy parakkeja,
joissa miehistö päivystää.
Kalusto on edelleen rakennuksessa,
en ole huomannut ruostevaurioita, hih.
Uuden laitoksen rakentaminen on alkanut.
Kaunis ja siisti alikäytävä ratapihan alitse.
Tästä tulee mieleeni erään paikallisen kirjailijan esikoinen nimeltään Lukukauden loppu.
En ole varma onko tämä juuri se kirjassa mainittu alikäytävä,
joka on merkittävässä osassa teoksessa,
mutta näin minä ainakin sen lukiessani koin.
Koulua tuolla toisella puolen ei enää ole,
jonka "lukukausi loppui".
Marski ihmettelee pyöräilijää,
niin rauhallista oli kevyempi liikenne,
että se arveli meidän olevan vallan kahdestaan.
Digimainostaulu toivotti uuden vuoden alkaneeksi monin tavoin.
Ja kenenkäs työpaikka tuolla pilkistää.
Ja ihminenhän palaa niin usein jalanjäljilleen.
Tuo rakennus tehtiin joskus 60- 70-lukujen vaihteessa Sokokseksi.
Mie olin silloin keskikoululainen ja kävin tuolla silloin töissä sunnuntaisin ja lukukausilomien aikana.
Kesäduunissa olin muissa myymälöissä.
Sunnuntaikaupankäynti oli silloin uutta ja
ruotsalaiset asiakkaat valtasivat paikkakunnan kaupat.
Kävelykatuakin on pätkä.
Allaoleva taideteos on hieno,
samaa mieltä näyttää Marskikin olevan.
Ylläoleva talo on kotikadullamme vanhin,
kerronpa kadun historiastakin lisää myöhemmin.
Ja rakas kotihan se siinä ...
Aika monta kilometriä tuli talssittua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti