keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Poski pullollaan

Viikonlopun urakkaa.
Näin karseennäköinen oli viimetalvena maalaamani uuninluukun pinta.
Musta maali ei kestänyt lämmittämistä,
vaikka niin mulle luvattiin maalikaupassa, höh.
Pelkästään imuroinnilla olin saanut tämän jäljen, vasemmalla.
Oikealla näkyy jo hiomaani pintaa.
Käsin sitä hioskelin ja lastalla ruopsuttelin.
Konetta en viitsinyt käyttää kun sotku olisi ollut hallitsematonta
ja laajalla alueella.


Nyt on siis luovuttava haaveesta saada luukut mustiksi,
niin kyllä näytti hyvältä.
On metsästettävä perinteikästä "kromimaalia",
Sitä samaa jolla nämä oli aiemmin maalattu.


Melko uutta väylää kaupunkiin,
moottoritien yli ihan tässä lähistöllä.


Ja tänne se jatkuu, joskus,
pohjatyöt on jo pitkällä.


Hyvä keskeneräistäkin oli sunnuntailenkillä tallustella.


Uusi tie oikaisee lähes järven rannalle, jossa on uusi asuinalue.
Tiesin että erään tutunkin talo on siellä,
arvasin sen olevan tämä ja tänään varmistinkin.


Meidän alueen päiväkodissa on kiva torni,
tuskin lasten leikeille.





















Ja se poski. Sunnuntaina alkoi turpoamaan sisältä, päältä,
yläleukaluu aristamaan, poskiontelokin oli paineinen.
Maanantaiaamuna lähdin töihin ja olin jo melko turpeinen puolittain.
Iltapäivällä olisi ollut mahdollisuus hankkiutua hammaslääkärin vastaanotolle,
vaan en arvannut. Kokemuksesta tiesin, että jos suuhun menee nyt sorkkimaan,
tilanne vain pahentuu. Seuraavana aamuna oli oltava työkeikalla, aamuyöllä lähdettävä jo ajelemaan ja muutenkin työt vaativat erittäin skarppina oloa, poski entistä turpeampana, leuka ei paljon auennut. "Puranaa" vaan poskeen ja menoks.
Kun keikalta palasin, olin niin väsy etten jaksanut tavoitella lekuria, päikkäreille mieluummin. Väkisin aukaisin suun selälleen ja auts kun sattui leukaniveleen.
Tänään oli vapis ja soittelin aikaa, mietin kyllä josko tämä ei olekaan hammaslääketiedettä, kun hampaat on ihan ookoo. Mutta tilanne ei ollut ihan uusi ja näin päätin toimia. Tietysti poskikin oli alkanut jo laskeutumaan, leuatkin liikkuivat. Mielestäni lääkekuuri oli kohdillaan, niin myös lääkärin mielestä, kunnon kipulääkettäkin sain.
Tämä on sellainen toistunut mysteerio, alkutulehdus on leukaluussa ja nyt se levisi poskionteloonkin, syy ei kuitenkaan ole hampaissa eikä niiden juurissa ainakaan suoranaisesti.
Eiköhän tämä tästä, jo helpottaa ....

tiistai 22. helmikuuta 2011

Jaanalle



















Rohkeaa mutta mahdollista!

lauantai 19. helmikuuta 2011

Pakkasten jälkeen

Olipas ihanaa, kun nuo asteet hieman pienenivät.
Vaan sitä seurasi etelätuulet ja ihan lämpimiä eivät nekään olleet,
eikös sielläkin kunnon pakkasia pidellyt!
Annoin Marskin ohjailla lenkkiämme
eli menimme sinne minne se tahtoi.
Ei sitä ole erityisemmin opetettu,
mutta jotkut kanssakulkijat ovat ihmetelleet,
kun se ymmärtää oikean ja vasemman sekä suoraan.
Nyt en antanut sille suuntia,
tahtoi hieman pitemmän kautta,
sopihan se mulle.


Varsinkin menosuunnassa aurinkolasit olivat ihan ehdottomat.
Tässä jo palaillaan.


Uskalsimme mennä tälle polulle,
askelkin harhaan ja jalka olisi uponnut lähes metrisen.
Ja kun koira on pieni,
niin eipäs ole hääppöisesti tilaa,
pienet koululaisethan tämän ovat ylläpitäneet.


Vihdoin kotioven takana.
Leukakin oli kivasti huurassa
muttei se näy valkoista vasten.


Ihan kuin etelänturisti konsanaan.


Pitkästä aikaa maksaa ja sipulia.
Se on ehdotonta herkkua sillointällöin.



Marskillekin jätettiin hitusen,
kun se sekoitettiin ruokaansa,
ei kauaa nokka tuhissut ja kuppi oli tyhjä.
Herkkämahaisena sille ei voi kovin paljoa kotiruokaa antaa,
mutta hippusen mauksi kuitenkin.

maanantai 14. helmikuuta 2011

OlioBoard

Löysin ihanan sisustus-mood boardien tekopaikan, OlioBoard.
Olen ihan innoissani.
Tällaisen sain aikaiseksi kun kangerrellen opettelin sitä käyttämään.
Mahtava löytö!!!!
Polyvoressahan värkkäilen enimmäkseen pukeutumisen kanssa.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Pakkasta pitää




Untuvaa, toppaa, pipoa, rukkasia, kontiot koipiin,
ilman niitä ei ulkona tarkene ... ainakaan minä.
Liki kolmeakymppiä on pakkaset pidelly.



Uuneissa on valkeat olleet,
piipusta savupilvet tuprutelleet.



Joskus kaupungissamme on ollut talviset pihakilpailut.
Ja itsekin olen ajatellut,
että sitten kun mulla on aikaa (eläkkeellä!),
teen lumitöistä, kinoksista kaunista,
tosin kauniit linjat on mieskin ajellut.


Oma Piha-lehden kesäpihakilpailussahan 2010 voitti täkäläinen, pohjoinen piha.
Toisaalta uskomatonta, koska meidän kesämmehän on paljon tylympi,
lyhykäisempi kuin etelässä.
Muistan eteläläisen äitini ikuiset tuskailut pohjoisen ankaruudesta kasvien kasvatuksessa.
Ketä kiinnostaa, video voittajapihasta löytyy täältä!

Lopuksi ... savujen alta menee tie etelän aurinkoon,
kellä kuinkakin kauas! 


Kelloi, karkkei, kaikenlaista

Piti hemmotella itseään hieman, karkeilla,
työrintamalla on ollut melko työlästä, vilkasta,
mutta antoisaakin.
Selän olen saanut siellä tosi kipeäksi muutamana päivänä.
Hassu kipu kun ei vaivaa kuin vain siellä,
varmaan teen jotain jossakin väärässä asennossa,
en ole vielä keksinyt mitä ja miten.
Toisaalta meitähän on siellä monen mittaista ja mie olen pisin,
ehkä ergonomiset viritykset ei ole mulle suopeita,
vaan kun on löydettävä se kultainen keskitie kaikille paras mahdollinen.



Nämä kellot kiinnostavat pikkumiestä kovasti,
varmaan ovatkin hänen sitten joskus.

En muista mistä tämäkin purkki on meille muuttanut,
mutta jotensakin söpö.
Tulee mieleen itseni pikkuisena tytöntyllerönä,
paitsi ei meillä ollut silloin kissaa.



Iltana muutamana takaperin mulle iski lättyhimo,
vaan tuolloin kello oli jo niin paljon,
en viitsinyt enää alkaa mitään paistelemaan.
Tänään muistin himoni yhtäkkiä
ja oitis hommiin.
Nams kun maistui saunan päälle.





Kyllä Marskikin sai oman puolikkaansa,
vaan söi sen niin nopsaan että jotain oli vielä järsittävä.

Pari yötä sitten se sai melko kovan epilepsiakohtauksen.
Just silloin kun mie olin vienyt itseni ihmisten aikoihin nukkumaan
jotta väliin saisin tavallista pitemmät yöunet,
kun siellä töissäni on niin .... jne.
Siinäpä sitten yöllä istuksin koiraa rauhoitellen,
se on kovasti läheisyyttä vaille tuolloin,
olo pihalla kuin lumiukolla.
Pissaa sillä tipuksii kohtauksen aikana ja
siitäkin se on nolona ja hämillään.
Joten kun jäljet siivosin, niin ulkonakin piipahdimme.
Raukkareppana, edellisestä kohtauksesta on kyllä aikaa,
melkein olimme jo unohtaneet koko asian,
mutta unen läpikin sen liikuista kyllä arvaa mitä on tuleman
ja siihen herää, onneksi.  


Lätyistä juontui mieleeni kuvata paistinpannun muotoinen keittiökello.
Sen olemme tuoneet joskus San Marinosta.
Tosi tarkka ja luotettava kävijä.
Ja siitähän näkee ettei niitä lättyjä nytkään kovin varhain paisteltu,
mutta huomennahan onkin vapaapäivä.



Miehän olen niin ylpeä suomalaisuudestani
ja monesta suomalaisesta asiasta myös,
mm. suomalaisesta designista.
Polyvoressa tykkään värkätä enimmäkseen pukeutumisen kanssa,
mutta jotain muutakin.
Kerran tein setin suomalaisesta designista ja siitä innostuneena eräs toinen suomalainen jäsen perustikin finnish design-ryhmän.
Omat design-puuhasteluni löytyy täältä.
Tuotteiden valikoimat vaan ovat siellä kovin rajallisia.
Jos settejä haluaa katsella tarkemmin, niin napsu vain kohdalla ja takaisin pääsee helpoiten nuolipainikkeella.
Tervemenoa katsomaan!

tiistai 8. helmikuuta 2011

Vapiksena ulkomailla!

Vapaapäivä alkoi niinkuin pitääkin,
hyvin löysästi ja rauhallisesti.
Kiirettä hillitsi puuha, johon oli alettava,
siivous. Muut kerroksethan olinkin jo hoidellut.

Mies meni lumitöihin ja mie siivoilin rättein kanssa.
Ja sain idiksen, voitais piipahtaa Haaparannalla.
Kun piha oli puhdas ja niin myös sisällä tasot sun muut,
imuroinnin jätin iltapäiväksi,
hyppäsimme autoon.


Viuh, siinä menee Tornio!


Viuh, siinä tulee Haaparanta!


Suoraan Rustaan ...


Ja siellä oli tätä, jihuu!
Nyt sain kaivattua painetta jatkaa tätä remppaa.
Suurin ongelma on tavarat, joita tässä on,
mihin ja miten sijoittelen ne alta pois,
järkevästi ja siten ettei normitoiminnat kärsi.

Rullan hinta oli euroissa noin 33
eli 3 x 33 = alta sata!



Katselin sieltä myös sopivan sinistä päiväpeitettä,
vaan enpä löytänyt, noh ei ole vielä ihan ajankohtaista ja
kangaskaupasta varmaan löydänkin sitten.

Vaan keittiömatto löytyi,
luulin tämän hintaa 399 kruunua, edullinen,
mutta kassalla se selvisi olevan 199 eli 22 ja risat euroa!
Meinasin hakaista vielä toisen, jätin kuitenkin,
ei kyllä kannata enää peseskellä.
Edellinen oli samaa sorttia ja ihan kelpo ja
helppo imuroida puhtaaksi.
Väri valittiin käytännön syistä,
ei näy kaikki tahrut, väliin tässä tallustellaan ulkojalkineinkin.
Mulla menee usein käytännöllisyys sisustuksellisuuden edelle, jeps!


Palatessa samointein lähdin koiruuslenkille,
mies omille asioille pojan asunnolle, jokin diili heillä oli.
Sää oli kiva, lauha ja kävelimmekin kauemmas kuin ensin ajattelin.
Takaisintullessa koukkasimme kurkkaamassa mahtoiko mies olla jo tehtävänsä suorittanut,
kyllä oli ja kotoa vasta löytyi. 





















Jatkoin siivoamista, kivasti on nyt siistiä ... hetken aikaa.
Imuri tosin imaisi sulaketaulusta yhden merkintälipukkeen nieluunsa,
en löytänyt sitä kaiveluista huolimatta, koko pussia en viitsinyt hajottaa.
Tiedämme kuitenkin mikä sulake se on.

Ja imuri on edelleen tuossa hollilla,
hion jos viitsin vielä olkkarin uuninluukkujen epäonnistunutta maalausta.
Se viimetalvinen musta maali ei siinä pysy,
vaikka piti olla ehdotonta.
Laitan siis sen, kuin myös tämän uunin,
hopealuukkuiseksi jatkossakin.
Vaan mitä maalia se on ollut, asiaa on ollut hankala selvittää
tai taitaa olla tuo entinen maali nykyään jo sellaista ympäristömyrkkyä ettei enää edes myydä.
Jos uuniluukut olis maalittomat, niin siihen olis kyllä käsittelytietoa jo valmiiksi.

Jälkkäriin?

Jos pikkumies jää jälkkäriin,
niin se on mun, mummelin, vika!

Puuhattiin iltasella kaikenlaista hauskaa,
meillä on aina hauskaa ja naurattaa niin.
Mikä lie oli juuri aihe,
kun hän loihe lausumaan, että ...

"Yks meän luokan K... on ihan samannäköinen kuin sä,
silloinko se nauraa!"
"Kiva kuulla, kerrotko sen sille?"
"Joo!"
"Huom, näköinen silloinko nauraa!"
"Nii-i!"


 
Nyt jos pikkumiehellä unohtuu tuo nauraa-sana,
niin taitaa tulla satikutia ja jälkkäriä,
kun loihe lausumaan pikkutytölle, että
"Sä olet ihan mun mummelin näköinen!"
.....
Pikkuprinsessa itku kurkussa.
"Opettaja, opettaja!
N... sanoi,
että mä olen jonkun mummon näköinen,
enhän oo, enhän,
byäääääh!"
 
 
 
 

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Se kotiutui




Tuossa on kauniit kanervat ... juu-u.
Ja alla puutarhapenkit, -pöytä,
lyhtykin pöydällä,
mutta vähään aikaan sinne ei ole viitsitty polkua kaivaa.
Miehen kanssa päivällä tuumattiin,
nyt alkaa olla jo enemmän lunta kuin viime talvena.

Hyvin tuli tänään ulkoiltuakin,
koiran kanssa ensin pitkä lenkki
ja siitä osa, lähes kilometrin verran rannalla kelkkapainanteessa.
Väliin pysyin pinnalla,
väliin putosin hankeen polvia myöten.
Niissä kohdin Marski tuli aina katsomaan kysyvä ilme karvanaamallaan,
"tartteks apua?"
Hyvähän sen, kepeän, jota telaketjunpainuma kantoi.
Kivasti tuntui reisissä ja pakaroissa tuo rämpiminen.

Samantein jäin ulos miehelle lumityöapulaiseksi.
Olipahan naama punaisena myöhemmin kotiutuessa,
enemmän kuin pelkät posket,
pakkanen ja piiskaava lumisade edesauttoivat. 


Kävin ajelemassa hiukan
jotta tarvittavat nippelit ja nappelit löytyy.
Enhän ollutkaan ajanut tuollaisella kuin koeajon liikkeen autolla.
Melko tuttuja juttuja edellisestä autosta,
paitsi kesällä voi käyttää sitä säästöä-säätöä,
jolla auto sammuu mm. valoissa
ja mäkilähdönlukitus jäi vielä kokeilematta,
siis ei tartte painaa jarrua paikoillaan.



Eco-dynamics,
ympäristöasiat pitäisi olla kohdallaan, Kia Venga.

Mies ajeli kotiin ja jäimme Marskin kanssa kauas kotoa suoraan lenkille.
Sekin siis pääsi ajelulle ja testaamaan takatilaa matkustaa,
ei oikein tykännyt, möykkäsi,
narttukoirien ryydittämä kävelytie oli paljon mieluisampaa.
Paljon löytyi taas koirien facebookeja eli lumipaakkuja,
joihin jokainen ohikulkenut oli jättänyt viestinsä,
toki Marakin jätti omansa.