sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Valmistunut, hoidossa, tehty, odotuksessa, ilahduttaa











































Valmistunut ...
Tulevan pikkuveljen haalari tykötarpeineen,
väri on hieman turkoosimpi kuin kuvissa.

Isoveljelle jälleen sukat, että hänellekin jotain,
pirtsakat niinkuin poikakin.

Vadelmanvärisestä langasta on syntymässä "Satupuumetsän Sannille jotain kivaa"!















































Hoidossa ...
Marskihan tarkastelee maailmanmenoa hieman eri perspektiivistä kuin me!
Mikä vekotin mahtaa olla seuraavassa kuvassa?































Kyynärsauvojen lisäksi miehen toipilasajan helpotukseksi on kotona muutamia apuvälineitä.
Kuntopyörä olisi vielä oivallinen vekotin!

































Kuva-arvoituksen vastaus on:
sängynkorotin, käytössä 6 kappaletta

Ja tästäpä sitten saimme ponkaistua itsemme jo kauan suunnitelluille sänkykaupoille.
Olemme puhuneet jo pitkään säätövuoteista.
Toinen tykkää nukkua yläkroppa ylhäällä, mies ja
toinen jalkopää, mie.
Sellaiset ostimme, tosin toimitus on vasta ensi viikolla.
Kovat patjat, hiostamattomat petarit, korkeammat yöpöydät ...
Vielä pitänee muistaa ostaa "yhden hengen aluslakanoita",
nythän meillä on tuplapetari ja sellaisille lakanoillehan uudessa sängyssä käy että riks, raks ja rusahdus!

Tehty ...
Yksi asia johtaa toiseen, onneksi olen vielä lomalla!
Vanha sänkyhän joutaa hyvin palvelleena roskiin, mutta suunnittelin säästäväni patjat!
Siispä ullakolle tekemään niille tilaa, tiesin siellä olevan runsaan määrän pesua odottavia mattoja.
Ilokseni sieltä löytyi myös runsaasti puhtaita mattoja huolella pakattuna aiemman pesusession jäljiltä.
Monta likaista jouti roskalavalle, mutta jokusen kyllä pesinkin.
Loppupäätelmäksi sain, että meille ei kannattaisi enää ostaa maton mattoa,
sekä, eihän jäykät paksut jousipatjat käänny ullakolle mitenkään, paripetari sentään!
Mutta tulipahan ullakolle tilaa, kun rullasin pestyt matot kauniisti.

Tavoite on, että uudet sängyt palvelevat meitä loppuelämän,
matemaattisesti laskien ja verraten edellisen sängyn ikään!
Naapurikin sai pestyn aidan mattokuivatustelinevuokrana!












































Odotuksessa ...
Nyt on näiden kukkien aukenemisen odotteluvuoro, kehäkukka!
Siitä on pitkä aika kun näitä olen viimeksi livenä nähnyt,
ehkä lapsuudessa mökin kukkapenkissä.
Keväällä mulle kerrottiin, että nämä karkoittavat etanoita!
Siksipä näitä laitoinkin ja toden totta, ei ole näkynyt etanan etanaa,
toisaalta, enpä laittanut salaattiakaan.

































Ilahduttaa ...
Olikohan aikoinaan kolmas yritys kun saatiin villiviini kasvamaan silloin joskus.
Nyt se on jo monta kesää lehvinyt vaan tuolta ylhäältä,
mutta nyt iloa tuottaa nämä pikkuversot.
Milloinkahan nämä tavoittavat toisensa, jos selviävät talvesta!


























Edelleen nämä unikot ilahduttavat runsain määrin ja värein silmää ja "lamparetta",
tosin mulle tulee mieleen myös oopiumipellot ... jostain elokuvasta!



maanantai 22. heinäkuuta 2013

Polvi1











































Sukkatarkastaja hyväksyy ...
pikkumiehelle sopivat
kun melkein mahtuvat kutojalle, joo!










































Toipilaan polvi on todella siistinnäköinen.
Laskin niittejä olevan 33 kappaletta.
Kovin on jalka vielä turvoksissa,
muutoin olosuhteet huomioonottaen liikkuminen on yllättävän helppoa.
Neljäntenä päivänä mies jo kotiutettiin.
Hän oli erittäin tyytyväinen hoitoon ja henkilökuntaan kaikin puolin.
Marski kärsi valtavasta ikävästä,
yleensä kun aina ovat yhdessä.





keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Napsasin















































Napsasin ja nipistin kaupungin istutuksista pensashanhikin pätkän,
tunnustan ihan julkisesti.
Nythän ne kukkivat runsaimmillaan.
En muistanut niiden nimeä ennenkuin googletin ja
hassua minusta on, että ne ovat ruusukasveja wikipedian mukaan!
Tykkään niiden yksinkertaisesta olemuksesta ja helppohoitoisuuden olettaen.

Tuli myös tunne,
liekö olen ennenkin yrittänyt tällaista juurettaa!
Niin teen taas joka tapauksessa,
ehkä sitten multapurkkiin talveksi odottamaan ensi kesää.














































Mieshän meillä yleensä huolehtii autojen huollot sun muut,
mutta tänäänhän hän meni polvileikkaukseen ja
huoltoaika oli varattu myös.
Niinpä kaasuttelin naapurikuntaan merkkihuoltamoon,
ehkäpä olisin saanut laina-autonkin siksi aikaa,
mutta mulla oli suunnitelmia ajan haaskaamiseksi,
käsityö oli laukussa ja kirjaakin harkitsin.

Firmahan lupaa kahvit, keksit ja jäätelöt odottajille ja muille asiakkaille,
en ehtinyt edes niistä nauttia.
Päätin kävellä melko läheiseen CM:ään kuluttamaan aikaa.
Ja mullahan se onnistuu.
Kampaamon ohi kävellessä harkitsin mahdollisesti kuivien hiuslatvojen leikkuuta,
ensin menin kuitenkin lounaalle, siellä mietin vielä kampaamoa.

Sukelsin marketin puolelle,
etsin erästä kosmetiikkatuotetta, ei ollut,
tutkin tietynlaisia rintsikoita löytääkseni asusteosaston, ei ollut.
Lankoja on aina kiva tuijotella ja nehän eivät edes paina paljon raijata autoliikkeeseen ja
niitäpä sitten tarttuikin pari mukaani.

Seuraavaksi lehtihyllylle käsityölehtiä tuijottelemaan, en ehtinyt,
tapasin siinä erään puolitutun, joka etsiskeli sisustuslehtiä.
Kumpaiseltakin jäi lehdet unholaan,
kun tartuimme jutunjuureen ja sitä riitti,
riitti ihan niin,
että olikin aika lähteä lantustelemaan auton noutoon.
Ne firmankin herkkutarjoilut jäivät nauttimatta, hmmm,
vaikka huoltolaskuhan oli melkoinen.

Harmaasta langasta teen sukat pikkumiehelle,
värikkäästä myös toiset.
Ehkä kuitenkin säästämme jälkimmäisiä,
sillä viime joulun allahan sukkakopasta löytyi uudet sukat myös koulun pikkujoulupakettiin.

ps. Mies soittelikin jo, oli leikattu puolenpäivän aikoihin,
mahtoi olla ikävä, lähden tästä vierailemaan.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Aukea, aukea ...



































Tämä rivistö on saanut alkunsa siemenpussista.
Upotin ne multaan melko myöhään.
Odottelin ensin mitä viime kesän perennoille tässä kohdin tapahtuisi ... ei mitään.

Katsoin mä milloin tahansa, nuput olivat aina tuollaisia että niiltä jotain muutakin odottaisi, siis aukeamista.
Töissäkin valittelin, josko mulla jää työn takia nämä kukat näkemättä täydessä loistossaan.

Nyt kun loma alkoi, päätin oikein kytätä kukkia.
Ja hupsista, niiden aukeaminen vaikuttaisi olevan aamupäivän juttu.
Vaikka aurinko niille vielä päivälläkin paistaisi, nämä vaan sulkeutuvat!
Kivoja ja pikkunättejä joka tapauksessa.
































Mansikat ovat rönsyilleet todella,
mutta kukkia/marjoja tulee vaan jo viime kesänä siirrettyihin.
Näin kai se kuuluukin mennä, ensi kesää odotellessa.

Allaoleva pöheikkö on outo ja tylsä,
perennana olen sen istuttanut.
Tosi korkea ja hento pusikko,
jonka kukat eivät näyttäisi olevan tämän kummoisempia.
Pusikko peittää ja varjostaa jotain kauniimpaa ja on hallitseva.
Miehelle jo uhosin repiväni tämän irti!






































Ja päivänkakkaroita mä odottelen lisää ja paljon.
Lampareen pohja on melkein täynnä kakkaran lehdyköitä,
mutta eivät ne ainakaan vielä kukkia ole saaneet aikaiseksi,
joitakin vanhoja löytyy onneksi ympäriltä.















































Japaninangervo kukkii halkopinon vieressä komiasti.
Norjanangervothan siirsin viime syksynä,
ne eivät vielä kukkineet mutta muutoin hyvin voivat.


Alla
Riitakivien lomassa "jotkut piiskut" rehottavat ja
näyttävät miellyttävän myös öttiäisiä.

















































"Jokin angervo?",
se kyllä viihtyy,
mutta oliko senkin kukinto näin vaatimaton,
en muista viime kesältä.

Ja täytyyhän jotain iltaisin näprätä, töllöä tuijotellessa.
Lanka on hyvin vaaleaa turkoosia, pehmeää ja
tavoitteen malli on piilotettuna kuvan keskikohtaan.









































Eilisellä lenkillä ohitimme happeningin.
Johan se oli kuulunut kotipihalle asti suotuisten tuulien kantamana,
mutta paikka oli ennalta arvaamaton, oletimme jotain muuta.
Lasten liikennepuistossa oli kunnon konsertti,
väkeäkin oli paljon enemmän kuin kuvasta näkyy.




Alla
Läheisestä kappelista olen kuvia laittanut tämän tästä,
se vaan on niin mieluisannäköinen funkisrakennus.
Harmi että kuvatkin ovat aina samalta kulmalta,
mutta kun Marskin kanssa en voi mennä hautuumaan puolelle.

Tästä on jo jokusen aikaa kun koiransa kanssa vastaan tullut rouva puhui jotain rististä.
Luulin hänen höpöttävän koiralleen niinkuin miekin jatkuvasti teen,
mutta myöhemmin huomasin että asia olikin mulle tarkoitettu.
Hän totesi myrskyn vieneen kappelin ristin,
niinpä todellakin.
Kellonviisareita ei ole vienyt myrsky eikä mylväys,
niitä ei siinä ole koskaan ollutkaan!




sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Kuu = kudontaa ja kukkia














































Jos otskikoiden laadinta ei aina ole ihan helppoa,
ei myöskään kuvasarjojen.
Tämän postauksen otsikko on lainaus kuvaryhmästä kuu1, kuu2 jne.

Vauvojen junasukkia on syntynyt,
kivoja ja nopeita tehdä.
Mulla ohjeidenluku ei aina ole ihan ykkösjuttu,
se on niin tylsää.
Ja huomaanpa, että sovellusta on näihinkin tullut.
Toiset sukat ovat kuitenkin tietoisesti isommat.
Nämä ovat pikkumiehen tulevalle pikkuveljelle.

Tein myös kolmannet valkoiset, joihin lisäsin punaiset rusetit.
Ne matkaavat ohikulkumatkalla papan ja pikkumiehen uudella, tulevalla retkellä miehen kaverille,
hänestä tulee pappa ensimmäisen kerran ihan näinä päivinä.

Kuvaan ovat päässeet myös kirjoittajan paljaat varpaat,
noh, ne eivät nyt sukkia kaipaa, näillä helteillä.

Ja tässä tarina junasukista niille,
jotka eivä vielä sitä tunne
(linkki: Taito Etelä-Pohjanmaa):

Tämän sukan sydämellisen ja mieleenpainuvan tarinan kertoi meille Eila Turenius neulekoulussa Kaarakan talossa. Alkuperäiset valkoiset sukat ovat Terttu Latvalalla varmassa tallessa.
Terttu Latvalan äiti Kerttu Latvala oli matkalla 2 kk ikäisen tyttövauvansa Tuulan kanssa sotaa pakoon alkuvuodesta 1940. Junamatka Vaasasta keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa oli heitä vastapäätä istunut eläkkeellä oleva käsityönopettaja, jolle tuli sääli pientä vauvaa ilman tossuja. Niinpä hän oli purkanut valkoista, käsin neulottua villatakkiaan ja neulonut langasta sukat radan korjaustöiden aikana.
Kerttu Latvala neuloi elämänsä aikana useita satoja sukkia tällä samalla mallilla, uudet sukat aina kun tuttavapiiriin syntyi uusi vauva. Myös Terttu Latvala on neulonut yli 200 paria ja Eila Tureniuskin yli 50 paria.
Paitsi että sukka on kaunis katsella, se pysyy erittäin hyvin pienen lapsen jalassa. 


Junasukathan ovat saaneet suuren suosion ja niitä on valmistettu runsain määrin erilaisiin kampanjoihin ympäri Suomen.






































Eipäs nämä köynnökset paljon odotettua suojaa anna.
Ne ovat kyllä hyvin tukeensa kiinnittyviä ja se on positiivista.
Olisiko ensi kesänä syytä kokeilla jotain muuta.

Harmi kun ei muista aina ottaa kameraa hollille.
Tänäänkin meillä oli niin mukavat leikit pikkumiehen kanssa.
Ei paljon tarvita, että hän viihtyy ja mielikuvitus lentää,
pihalle pesuvadillinen vettä ja pienoismallilaivoja.
Mie istuksin vieressä ja kudoin.
Pikkumies upotteli laivan toisensa jälkeen ja
kertoili minulle dramaattisia tilannetietoja tapahtumista.
Minun tehtävä oli suorittaa laivakuulutukset rauhallisesti aiheuttamatta paniikkia matkustajille.
Hauskaa meillä oli, vaikka leikki oli vakava-aiheinen.

Lomathan mulla ovat menneet mullinmallin, muutoksia on tullut.
Ensimmäinen sessio olisi juuri päättymässä.
Suunnitelmissahan oli maalata tämä talo tuolloin.
Lomaa ei siis ole ollut ja näinollen talo vanhoilla pinnoilla,
ehkä se olisi ollutkin mahdoton tehtävä, kun vettä on satanut harvase päivä.
Toisaalta kivaa, että kaikki loma-aika on vielä edessä.
Kun ensimmäisen jakson aika on,
olen päällekatsojana miehen "juoksuille".
Hän käväisee polvitekonivelleikkauksessa ja
mie lomailen vahtien toipilasaikaansa,
ettei hän ihan villisti lähde heti lenkkeilemään "uuden jalkansa" kanssa.
Voipihan se olla niinkin, ettei hän heti moiseen edes kykene.








maanantai 1. heinäkuuta 2013

Pikkumiehen ja papan kesäretki







































Miehen kamerasta kurkistettuja ...

Eetu sai ihailijan.
Papan kertoman mukaan melkein itku tuli,
kun kiva kaveri piti parin päivän jälkeen jättää kotipihalleen.

























Hyvin näyttää juttu luistavan myös Eetun isännän kanssa.

Ja läheiseltä hautausmaalta pikkumiehelle löytyi myös historianhavinaa,
isoisän isoisän hautapaikka.

Uimapaikkakin Oulujoesta.























































Miehen kamerasta löytyi myös keväinen kuva.
Peipot kiikarissa ja kuulolla.
Lintukirjasta soitimme peiponlaulua ja kas kuinka niitä alkoi sankoin joukoin pyöriä ympäristössä.

Ja nämä kukat ovat nyt vuorossa ...
Alimmainen kuva on pietaryrtin? jalostettu muoto, söpö pallukkanuppu,
jestas kuinka nuo lehdet tuoksuvat kun hieman sormin sivelee, lääkekasvi.