Valmistunut ...
Tulevan pikkuveljen haalari tykötarpeineen,
väri on hieman turkoosimpi kuin kuvissa.
Isoveljelle jälleen sukat, että hänellekin jotain,
pirtsakat niinkuin poikakin.
Vadelmanvärisestä langasta on syntymässä "Satupuumetsän Sannille jotain kivaa"!
Hoidossa ...
Marskihan tarkastelee maailmanmenoa hieman eri perspektiivistä kuin me!
Mikä vekotin mahtaa olla seuraavassa kuvassa?
Kyynärsauvojen lisäksi miehen toipilasajan helpotukseksi on kotona muutamia apuvälineitä.
Kuntopyörä olisi vielä oivallinen vekotin!
Kuva-arvoituksen vastaus on:
sängynkorotin, käytössä 6 kappaletta
Ja tästäpä sitten saimme ponkaistua itsemme jo kauan suunnitelluille sänkykaupoille.
Olemme puhuneet jo pitkään säätövuoteista.
Toinen tykkää nukkua yläkroppa ylhäällä, mies ja
toinen jalkopää, mie.
Sellaiset ostimme, tosin toimitus on vasta ensi viikolla.
Kovat patjat, hiostamattomat petarit, korkeammat yöpöydät ...
Vielä pitänee muistaa ostaa "yhden hengen aluslakanoita",
nythän meillä on tuplapetari ja sellaisille lakanoillehan uudessa sängyssä käy että riks, raks ja rusahdus!
Tehty ...
Yksi asia johtaa toiseen, onneksi olen vielä lomalla!
Vanha sänkyhän joutaa hyvin palvelleena roskiin, mutta suunnittelin säästäväni patjat!
Siispä ullakolle tekemään niille tilaa, tiesin siellä olevan runsaan määrän pesua odottavia mattoja.
Ilokseni sieltä löytyi myös runsaasti puhtaita mattoja huolella pakattuna aiemman pesusession jäljiltä.
Monta likaista jouti roskalavalle, mutta jokusen kyllä pesinkin.
Loppupäätelmäksi sain, että meille ei kannattaisi enää ostaa maton mattoa,
sekä, eihän jäykät paksut jousipatjat käänny ullakolle mitenkään, paripetari sentään!
Mutta tulipahan ullakolle tilaa, kun rullasin pestyt matot kauniisti.
Tavoite on, että uudet sängyt palvelevat meitä loppuelämän,
matemaattisesti laskien ja verraten edellisen sängyn ikään!
Naapurikin sai pestyn aidan mattokuivatustelinevuokrana!
Odotuksessa ...
Nyt on näiden kukkien aukenemisen odotteluvuoro, kehäkukka!
Siitä on pitkä aika kun näitä olen viimeksi livenä nähnyt,
ehkä lapsuudessa mökin kukkapenkissä.
Keväällä mulle kerrottiin, että nämä karkoittavat etanoita!
Siksipä näitä laitoinkin ja toden totta, ei ole näkynyt etanan etanaa,
toisaalta, enpä laittanut salaattiakaan.
Ilahduttaa ...
Olikohan aikoinaan kolmas yritys kun saatiin villiviini kasvamaan silloin joskus.
Nyt se on jo monta kesää lehvinyt vaan tuolta ylhäältä,
mutta nyt iloa tuottaa nämä pikkuversot.
Milloinkahan nämä tavoittavat toisensa, jos selviävät talvesta!
Edelleen nämä unikot ilahduttavat runsain määrin ja värein silmää ja "lamparetta",
tosin mulle tulee mieleen myös oopiumipellot ... jostain elokuvasta!