Näytetään tekstit, joissa on tunniste koiraulkoilu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koiraulkoilu. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Lämpimät tamineet















































Päiväni aloitin Katto-Kassisena.

Eilen keittiön altaat alkoivat tuoksua,
suora oletus, ilmaputki jäätynyt umpeen.
Niinpä jo rutiinilla kiipesin liukkaita rautatikkaita työkalun kera katolle
ja hox, ei ole ihan matalalla ja melkoisen jyrkkä.
Häiriö löytyi ja kaivelin putken auki.

Pakkaset ovat paukkuneet jo reilun viikon 20-30 astetta.
Mutta kun tarpeeksi pukeutuu, niin mikäs on Marskia ulkoiluttaa,
joka ei ole säästä moksiskaan.
Viimaisina päivinä kasvot ovat kyllä kovilla,
mutten saata laittaa huivia naaman eteen,
se kostuu ja iho kuivuu entisestään.

Untsikoita on kaksin kappalein päällekkäin,
kunnon ulkoiluhousut ja karvavuoriset nahkarukkaset,
jaloissa on perus-Kuomat, ei palele varpaita.

Kuomista juuri luinkin hyvän artikkelin, kunnioitan ehtaa suomalaista yritystä!







sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Aavistus


































Kauniit on maisemat meidän Marskin kanssa lenkkeillä.
Sääkin vallan suotuisa, ei kiirettä tarvinnut pitää.
Taustalla häämöttävä merikin oli saanut valkoisen vaippansa.
Leppeää joulua on meillä luppeissa.





































Mies löysi kivan retroradion keittiöön
ja sehän on auki aina,
paikallisella Ylen kanavalla.


























*****************



Joskus löytyy jotain erittäin kaunista.
Lauantaiaamuisin radiosta tulee toivekonsertti tai sellainen onnittelukonsertti.
Kun tein juuri lähtöä töihin, ulos ja autolle,
mieleeni jäi toivojan tekstiä ...
"tämä on meidän iltasatulaulu X:n kanssa ..."
Kuulin myös, että laulaja on Saija Tuupainen ja
sitten tämä alkoi kuulumaan ...

Saija Tuupanen: Aavistus

Laulu nappas heti mun sydämeen ja
tänään etsin sen netistä.
Osottautui, että lauluhan ei ollut ihan uusi ja
useista esittäjistä tämä Saijan laulama oli aivan ehdoton.
Eli ehkä olen kuullut tämän ennenkin,
mutta nyt osuivat sanat, sävelet ja ääni niin kauniisti yhteen.

Nauttikaa tekin!












sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Kukkaisaa viikonloppua













































Kotona on yleensä viherkasveja,
nyt sattui kauniiden leikkokukkien ryntäys meille kotiin.
Aivan ihania ovat!


Ja ihanuus pikku mummutettavakin kävi ensivisiitillä.












































"Satumetsän" Sannin vadelmaiset neulokset valmistuivat vihdoin.
Saas nähdä mitä tyttö tuumaa, eiköhän nuo huomenna kotiudu!
Alemman kuvan kaltaisia hameita mulla on itsellänikin ollut joskus kaksin kappalein
ja ajattelen että voisinpa tekaista uuden.

Kruunupipo on oma versio malleista.
Alaosa kruununpiippoihin asti on kaksinkertainen, luulisi olevan lämmin.
Päälaen päättely on omanlainen "keksintö.
Toivottavasti saan kuvia Sannista nämä yllä!











































Isovelikin tahtoi omanlaisensa "kruunun".
Hän joutui joskus olemaan mittamallina mulle
jopa ylläolevien hameiden kanssa!
Alla kuva hänen suunnittelemasta piposta ja
sen väritoiveista.
Langat ovat jo valmiina,
seuraavaksi puikolle.






























Jälleen ovat kauniit syyspäivät käytettävissämme.
Aurinkokin ilmestyi iloksemme päivälenkille.
Emme ihan rannalla käyneet,
mutta siellä se meri pilkottaa.






maanantai 15. heinäkuuta 2013

Aukea, aukea ...



































Tämä rivistö on saanut alkunsa siemenpussista.
Upotin ne multaan melko myöhään.
Odottelin ensin mitä viime kesän perennoille tässä kohdin tapahtuisi ... ei mitään.

Katsoin mä milloin tahansa, nuput olivat aina tuollaisia että niiltä jotain muutakin odottaisi, siis aukeamista.
Töissäkin valittelin, josko mulla jää työn takia nämä kukat näkemättä täydessä loistossaan.

Nyt kun loma alkoi, päätin oikein kytätä kukkia.
Ja hupsista, niiden aukeaminen vaikuttaisi olevan aamupäivän juttu.
Vaikka aurinko niille vielä päivälläkin paistaisi, nämä vaan sulkeutuvat!
Kivoja ja pikkunättejä joka tapauksessa.
































Mansikat ovat rönsyilleet todella,
mutta kukkia/marjoja tulee vaan jo viime kesänä siirrettyihin.
Näin kai se kuuluukin mennä, ensi kesää odotellessa.

Allaoleva pöheikkö on outo ja tylsä,
perennana olen sen istuttanut.
Tosi korkea ja hento pusikko,
jonka kukat eivät näyttäisi olevan tämän kummoisempia.
Pusikko peittää ja varjostaa jotain kauniimpaa ja on hallitseva.
Miehelle jo uhosin repiväni tämän irti!






































Ja päivänkakkaroita mä odottelen lisää ja paljon.
Lampareen pohja on melkein täynnä kakkaran lehdyköitä,
mutta eivät ne ainakaan vielä kukkia ole saaneet aikaiseksi,
joitakin vanhoja löytyy onneksi ympäriltä.















































Japaninangervo kukkii halkopinon vieressä komiasti.
Norjanangervothan siirsin viime syksynä,
ne eivät vielä kukkineet mutta muutoin hyvin voivat.


Alla
Riitakivien lomassa "jotkut piiskut" rehottavat ja
näyttävät miellyttävän myös öttiäisiä.

















































"Jokin angervo?",
se kyllä viihtyy,
mutta oliko senkin kukinto näin vaatimaton,
en muista viime kesältä.

Ja täytyyhän jotain iltaisin näprätä, töllöä tuijotellessa.
Lanka on hyvin vaaleaa turkoosia, pehmeää ja
tavoitteen malli on piilotettuna kuvan keskikohtaan.









































Eilisellä lenkillä ohitimme happeningin.
Johan se oli kuulunut kotipihalle asti suotuisten tuulien kantamana,
mutta paikka oli ennalta arvaamaton, oletimme jotain muuta.
Lasten liikennepuistossa oli kunnon konsertti,
väkeäkin oli paljon enemmän kuin kuvasta näkyy.




Alla
Läheisestä kappelista olen kuvia laittanut tämän tästä,
se vaan on niin mieluisannäköinen funkisrakennus.
Harmi että kuvatkin ovat aina samalta kulmalta,
mutta kun Marskin kanssa en voi mennä hautuumaan puolelle.

Tästä on jo jokusen aikaa kun koiransa kanssa vastaan tullut rouva puhui jotain rististä.
Luulin hänen höpöttävän koiralleen niinkuin miekin jatkuvasti teen,
mutta myöhemmin huomasin että asia olikin mulle tarkoitettu.
Hän totesi myrskyn vieneen kappelin ristin,
niinpä todellakin.
Kellonviisareita ei ole vienyt myrsky eikä mylväys,
niitä ei siinä ole koskaan ollutkaan!




keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Keskikesän juhla-aikaa






































Marski hyödyntää "lammen", mun kesämandalan, rehevää ruohoa mahanhoitoon,
syö väliin heinää kuin hevonen.
Me puolestaan olemme syöneet raparperikiisseliä, jo useamman kerran,
mahtava yhdistelmä, kylmää vaniljajäätelöä ja kuumaa kiisseliä.
Tämä kattilallinen on keitetty naapurin kasvustosta.
Hän on keski-ikäinen poikamies ja lupasin sitten tarjota soppaa hällekin,
ei kuulemma ole raparperikiisseliä syönytkään viimeksi kuin lapsena.
Vaan kun tämä annos oli vamis, olikin hän kiireinen, kaverit odottivat vieressä jo merelle lähtöä,
noh ensikerralla sitten.



























Kaikkea ei aina jaksa, herkkumakkarat hyytymässä,
mutta uusia pottuja kyllä pitää santsatakin!
















































Toin ylläolevaa kevätkukkaa lampareeseen,
se kasvaa ihan villinä keltaisin kukkasin monin paikoin,
vaan ei meidän pihalla.

Allaolevaa rönsykukkaa nappasin eräältä ajotieltä,
todella ankeasta kasvupohjasta,
mutta siinä se on levinnyt lähes koko alueelle.
Tuo olisi kivaa omallakin kotipolulla.

Kaikki varmaan tietävät noiden nimetkin, mie en!




























Mallikas puupino, eikös, entinen pihakoivu,
säkit täynnä tuohta!

Vaan eipäs juhannussää ollut kaksinen,
tuuli ja tihuutti vettä, sadetakki niskassa lenkkeilimme.

Mieltä lämmitti säästä huolimatta veljien ja poikansa juhannusvierailu,
kiitos siitä, oli niin kiva jutella kiireettömästi!


























Kuovi jatkaa meidän vahtimista.
Kuulemma aiemmin mulla on ollut asiavirhe.
Ei tuo ole kuoviemäntä vaan isäntä,
se hoitaa poikaset maailmalle,
emäntä on tehtävänsä suoritanut kun on munat pyöräyttänyt.

alla Ei suotta Marskin pyllypuolta sanota huutomerkiksi, vai?!

Nyt on pikkulomasella meidän miesväki,
Marski, mies ja pikkumies.

Mie viettelen vapista ja uloskin kannattaisi mennä,
todella hellepäivä, vaan on niin hikiset kädet kutoa junasukkia ja
puuhaamattahan en siellä osaa olla.
ps. kutojat tietävät junasukat, joihin liittyy kaunis tarina.
Muut kutomiset ovat viimeistelyä vaille valmiit,
vielä napit ja rusetit, mutta edelleen hikikädet estää niiden valmistumisen tänään.

Jahka jatkoa tulee meidän työpaikan juhannuksen aloittelusta ...






sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Seurallista viikonloppua





































Kohtuullisen kiva ilma tänään.
Tuulen takia oli kuitenkin ujutettava vielä ohut untsikka takin alle ja fleecet housujen.

Tällä kertaa mulla oli kamerankäyttäjä mukana eli pikkumies.
Hän onkin meillä koko viikonlopun joten ihanaa seuraa löytyy entisten lisäksi, siis miehen ja Marskin.
Jahka huomenna muistamme ottaa kameran mukaan,
kun viemme hänet Tornioon jalkapalloharjoituksiin.























































Papan entisten "työkalujen" kuvaaminen oli itsestään selvää ja
tiedettiin, että nuo olivat tuossa tankattavana.
Kolmaskin hyrisi siinä vieressä.
Harmillisesti emme ehtineet kuvata ohikiitävää matkustajajunaa ja taivaalla pörräilevää pienkonetta.























Alla olevassa kuvassa pääkohteena on kai kaupungintalo,
mutta sattumoisin siinä näkyy myös mainiosti meidän edellinen kotimme.
Se on alhaalla keskellä oleva keltainen talo.

Näin vastikään unta, jossa olimme muuttaneet siihen jostain syystä väiaikaisesti takaisin.
Vaikkakin se on todellisuudessa edelleen asuinkäytössä,
niin unessani siitä oli tehty toimisto- ja kokoustiloja.
Unessa ne olivat olleet siitä käytöstä jo pitkään pois ja
kaksi huoneistoa oli yhdistetty suurella oviaukolla.
Parasta huoneissa oli, että niihin oli jätetty valtavasti,
suuria upeita tummia vanhoja huonekaluja.
Tiedustelimme niiden mahdollista käyttöönottoa ja lupa tuli,
kuin myös lupa saada ne ihan omiksi jos vain kelpasi ja kelpasihan ne.
Suursiivouksen jälkeen saimme siitä oikein mukavan asunnon.




torstai 7. helmikuuta 2013

Nuppuja





























Krookuksen nuppuja kaksin kappalein ja
monta narsissin nuppua
on mun kevätkukissa, vautsi!





























Saikku lähestyy loppuaan.
Tänään on ollut kudontapäivä,
neule on kainalon tietämillä.

Päivälenkki oli hieman tahattomasti umpihankikävelyä.
Lähdimme rannalle ja siellä oli auraamaton polku.
Tuuli oli paiskonut korkeat harjanteet,
väliin hupsahdin yli polvea myöten lumeen.
Puolivälissä aloimme etsiä moottorikelkan painamia jälkiä,
nekin olivat piilossa hangen alla.
Kumpi lie väsyneempi, mie vai Marski.
Se hoksasi jossain kohden, että kannattaa tulla mun perässä.
Pakkanenkin oli hieman kirinyt, viiteentoista.

Mies löysi eräs päivä tällaiset koukut.
Pikkumiehen kanssa on niiden suhteen suunnitelma,
mutta kun raukkaressukka oli viimeksi kuumeessa,
emme alkaneet virkkailemaan.
Tuotoksesta pitäisi tulla ylläri äidilleen.

Tuossa olisi nyt tarpeeksi paksu koukku trikoonauhallekin,
mutta kun jossain kaupassa sitä näin,
niin värit eivät olleet toivottuja,
siis vessaan kivimatto.
Sellaisia pikkupallukoita virkkaisin toisiinsa kiinni,
harmaan ja beigen sävyjä.