Näytetään tekstit, joissa on tunniste käsityö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste käsityö. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Uusi lelu











Ensimmäinen tuotos uudella lelulla Wacom-piirtolevyllä, onhan mahtavaa leikkiä ja opetella.





























Sen hetken kun ehdin töllön eteen, harvoin, puikot suihkaa,
ensimmäiset valmiit Lidlin ohuista puuvilla-villa-langoista.
Onpas muuten riittoisaa lankaa.






maanantai 17. helmikuuta 2014

GIMPin kanssa opettelua



Olette huomanneet kuinka olen taas innostunut leikkimään Polyvoren kanssa,
noh, taas hetken!

Sinuiksi olen myös yrittänyt päästä kuvankäsittelyohjelma GIMPin kanssa.
Ei vielä oikein suju ...


















































Toistaiseksi viimeinen kruunupipo, miehelle ...
toisaalta tuli uutta ajatuksen tynkääkin hieman samalla systeemillä!

Sukkia nyt nyprään kuitenkin ja ohuesta langasta.
Lidlissä oli villa-puuvillasekoitetta noin 5 euroa/4 pikkukerää.
Kerästä vielä yllätyksekseni jäikin yhden sukan jälkeen
eli melkoisen riittoisaa.

Kolme pussillista lankoja ostin.




































Marski on aina valmis poseraamaan, leikkimään, ulkoilemaan ...








maanantai 13. tammikuuta 2014

Hyvä pipo, huono kuva


































Kruunupipojen suosio senkus vaan kasvaa.

Tein jo itsellenikin yhden, tosin ilman piippoja,
mutta kun sain tän miehen pipon valmiiksi,
niin tahdoinpa itsellenikin piipat eli
se meni osittain purkuun.

Kyllä täällä on tarvittukin niin pipoa kuin huppua,
pakkasta on ja kylmä pohjoistuuli.

torstai 17. lokakuuta 2013

Vapaan viettoa






































Ovikranssin syksyistin jokunen ilta sitten.
Tänään vasta näin sen päivänvalossa.
Jo laittaessa epäilin,
että nyt linnut pask...vat oven,
mutta liekö ne jo luopuneet marjojen etsimisestä ja
lähteneet omille teilleen etelään.


Hyvin huuraista täällä tänään,
mutta lumisateet ovat jääneet etelämmäs.
Henkilökohtaista lumi-infoa sain isoveljeltä ja papalta,
kun he siirtyivät seuraavaan paikkaan jatkamaan lomailua.





































Olen epätoivoisesti etsinyt uutta päiväpeitettä, löytämättä.
Kävin kyselemässä jo kankaitakin, mutta siten siitä tulisi kovin arvokas ja
meillähän sen täytyy olla koiran rapatassuja sietävä ja siis hinnaltaankin sen mukainen.
Vaan olinpas yllättynyt,
kun paksumpia takkeja hakiessani löysin sellaisen omista varastoista.
Tämä on ollut jo pitkään käyttämättä,
makkarin ollessa yläkerrassa emme kaivanneet tätä ja onnekseni varastoin tuolloin.
Edellinen sininen peite vaikutti jo liian siniseltä yöpöytien ja lamppujen vaihduttua ja
kun sudin tuon hyllynkin siniseksi, sängyn jalkopäässähän on sininen piironki.












































Eikös tämä muistuta jotain eksoottista hedelmää, nimeä en muista?!



























Vaan isoveljen omasuunnittelema pipohan se on.
Ylemmän kuvan harmaa on oikea sävy,
alla olevassa valaistus on tehnyt siitä virheellisesti beesin.
Loppulangoista teen kaulalle patenttituubin,
sellaisia myös pojat vaikuttavan suosivan.













































Viime yö vierähti ensimmäisen Ifolor-kirjan parissa puuhastellen.
Olipahan urakka, kun olin pienentänyt tallentamani kuvat haluamaani layoutiin liian pieniksi.
Sivuista tuli siis melko tylsät, mutta kansi on hauska,
vaan eiköhän se sisältö ole tärkein, siis varsinaiset kuvat.
Tästä tulee kai joululahja, joten sssssh!


















































Haudalle kävin sytyttämässä kynttilät ja
nyppäämässä paleltuneet viimeiset kukkavarret veke.








































Alkuillasta piipahdin lekurin vastaanotolla tarkistuttamassa ajokortin ikäkontrollin.
Jes, vielä seuraavat viisi vuotta voin ajella samoin pärstäin kortissani.
Mulla on ollut silmälasit jo vuosikymmeniä ajamista varten,
mutta vieläkään niiden käyttöä ei vaadita henkilöautolle korttiin merkittäväksi.

Tämä lekurihan on entisiä "yhtiön lääkäreitä",
niissä hommissa hän on kuulemma ollut 33 vuotta ja
nyt 11 vuotta ollut keikkailevana (eläkeläinen).
Juttumme siirtyi yhtiön upeisiin rakennuksiin,
jotka oleellisesti liittyivät isäni työhön.
Tehtaalla oli tuolloin oma "sairaala" ja vieressä hulppea lääkärin talo,
jossa ko.:kin työskenteli ja asui.
Alueella on vaikka kuinka paljon todella hienoja rakennuksia,
jotka ovat jääneet hieman huonommalle hoidolle ja
alkuperäiskäytöstä pois, osa vuokrattuina, osa kai tyhjillään ...
isäni itkisi jos näkisi nyt tilanteen.


Tässä linkki PS:n sivuille,
joissa osa taloista esitellään.
Valitettavasti historiallinen makasiini on jo purettu.
Linkki





maanantai 7. lokakuuta 2013

Herttaiset kiitokset!



Näin herttaiset kiitokset lähetti "Satumetsän" Sanni!
Mikä kaunotar tästä suloisesta eskarilaisesta vielä kehkeytyykään,
mallin elkeet ovat jo ihan ilmeiset!






sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Kukkaisaa viikonloppua













































Kotona on yleensä viherkasveja,
nyt sattui kauniiden leikkokukkien ryntäys meille kotiin.
Aivan ihania ovat!


Ja ihanuus pikku mummutettavakin kävi ensivisiitillä.












































"Satumetsän" Sannin vadelmaiset neulokset valmistuivat vihdoin.
Saas nähdä mitä tyttö tuumaa, eiköhän nuo huomenna kotiudu!
Alemman kuvan kaltaisia hameita mulla on itsellänikin ollut joskus kaksin kappalein
ja ajattelen että voisinpa tekaista uuden.

Kruunupipo on oma versio malleista.
Alaosa kruununpiippoihin asti on kaksinkertainen, luulisi olevan lämmin.
Päälaen päättely on omanlainen "keksintö.
Toivottavasti saan kuvia Sannista nämä yllä!











































Isovelikin tahtoi omanlaisensa "kruunun".
Hän joutui joskus olemaan mittamallina mulle
jopa ylläolevien hameiden kanssa!
Alla kuva hänen suunnittelemasta piposta ja
sen väritoiveista.
Langat ovat jo valmiina,
seuraavaksi puikolle.






























Jälleen ovat kauniit syyspäivät käytettävissämme.
Aurinkokin ilmestyi iloksemme päivälenkille.
Emme ihan rannalla käyneet,
mutta siellä se meri pilkottaa.






sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Valmistunut, hoidossa, tehty, odotuksessa, ilahduttaa











































Valmistunut ...
Tulevan pikkuveljen haalari tykötarpeineen,
väri on hieman turkoosimpi kuin kuvissa.

Isoveljelle jälleen sukat, että hänellekin jotain,
pirtsakat niinkuin poikakin.

Vadelmanvärisestä langasta on syntymässä "Satupuumetsän Sannille jotain kivaa"!















































Hoidossa ...
Marskihan tarkastelee maailmanmenoa hieman eri perspektiivistä kuin me!
Mikä vekotin mahtaa olla seuraavassa kuvassa?































Kyynärsauvojen lisäksi miehen toipilasajan helpotukseksi on kotona muutamia apuvälineitä.
Kuntopyörä olisi vielä oivallinen vekotin!

































Kuva-arvoituksen vastaus on:
sängynkorotin, käytössä 6 kappaletta

Ja tästäpä sitten saimme ponkaistua itsemme jo kauan suunnitelluille sänkykaupoille.
Olemme puhuneet jo pitkään säätövuoteista.
Toinen tykkää nukkua yläkroppa ylhäällä, mies ja
toinen jalkopää, mie.
Sellaiset ostimme, tosin toimitus on vasta ensi viikolla.
Kovat patjat, hiostamattomat petarit, korkeammat yöpöydät ...
Vielä pitänee muistaa ostaa "yhden hengen aluslakanoita",
nythän meillä on tuplapetari ja sellaisille lakanoillehan uudessa sängyssä käy että riks, raks ja rusahdus!

Tehty ...
Yksi asia johtaa toiseen, onneksi olen vielä lomalla!
Vanha sänkyhän joutaa hyvin palvelleena roskiin, mutta suunnittelin säästäväni patjat!
Siispä ullakolle tekemään niille tilaa, tiesin siellä olevan runsaan määrän pesua odottavia mattoja.
Ilokseni sieltä löytyi myös runsaasti puhtaita mattoja huolella pakattuna aiemman pesusession jäljiltä.
Monta likaista jouti roskalavalle, mutta jokusen kyllä pesinkin.
Loppupäätelmäksi sain, että meille ei kannattaisi enää ostaa maton mattoa,
sekä, eihän jäykät paksut jousipatjat käänny ullakolle mitenkään, paripetari sentään!
Mutta tulipahan ullakolle tilaa, kun rullasin pestyt matot kauniisti.

Tavoite on, että uudet sängyt palvelevat meitä loppuelämän,
matemaattisesti laskien ja verraten edellisen sängyn ikään!
Naapurikin sai pestyn aidan mattokuivatustelinevuokrana!












































Odotuksessa ...
Nyt on näiden kukkien aukenemisen odotteluvuoro, kehäkukka!
Siitä on pitkä aika kun näitä olen viimeksi livenä nähnyt,
ehkä lapsuudessa mökin kukkapenkissä.
Keväällä mulle kerrottiin, että nämä karkoittavat etanoita!
Siksipä näitä laitoinkin ja toden totta, ei ole näkynyt etanan etanaa,
toisaalta, enpä laittanut salaattiakaan.

































Ilahduttaa ...
Olikohan aikoinaan kolmas yritys kun saatiin villiviini kasvamaan silloin joskus.
Nyt se on jo monta kesää lehvinyt vaan tuolta ylhäältä,
mutta nyt iloa tuottaa nämä pikkuversot.
Milloinkahan nämä tavoittavat toisensa, jos selviävät talvesta!


























Edelleen nämä unikot ilahduttavat runsain määrin ja värein silmää ja "lamparetta",
tosin mulle tulee mieleen myös oopiumipellot ... jostain elokuvasta!



sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Kuu = kudontaa ja kukkia














































Jos otskikoiden laadinta ei aina ole ihan helppoa,
ei myöskään kuvasarjojen.
Tämän postauksen otsikko on lainaus kuvaryhmästä kuu1, kuu2 jne.

Vauvojen junasukkia on syntynyt,
kivoja ja nopeita tehdä.
Mulla ohjeidenluku ei aina ole ihan ykkösjuttu,
se on niin tylsää.
Ja huomaanpa, että sovellusta on näihinkin tullut.
Toiset sukat ovat kuitenkin tietoisesti isommat.
Nämä ovat pikkumiehen tulevalle pikkuveljelle.

Tein myös kolmannet valkoiset, joihin lisäsin punaiset rusetit.
Ne matkaavat ohikulkumatkalla papan ja pikkumiehen uudella, tulevalla retkellä miehen kaverille,
hänestä tulee pappa ensimmäisen kerran ihan näinä päivinä.

Kuvaan ovat päässeet myös kirjoittajan paljaat varpaat,
noh, ne eivät nyt sukkia kaipaa, näillä helteillä.

Ja tässä tarina junasukista niille,
jotka eivä vielä sitä tunne
(linkki: Taito Etelä-Pohjanmaa):

Tämän sukan sydämellisen ja mieleenpainuvan tarinan kertoi meille Eila Turenius neulekoulussa Kaarakan talossa. Alkuperäiset valkoiset sukat ovat Terttu Latvalalla varmassa tallessa.
Terttu Latvalan äiti Kerttu Latvala oli matkalla 2 kk ikäisen tyttövauvansa Tuulan kanssa sotaa pakoon alkuvuodesta 1940. Junamatka Vaasasta keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa oli heitä vastapäätä istunut eläkkeellä oleva käsityönopettaja, jolle tuli sääli pientä vauvaa ilman tossuja. Niinpä hän oli purkanut valkoista, käsin neulottua villatakkiaan ja neulonut langasta sukat radan korjaustöiden aikana.
Kerttu Latvala neuloi elämänsä aikana useita satoja sukkia tällä samalla mallilla, uudet sukat aina kun tuttavapiiriin syntyi uusi vauva. Myös Terttu Latvala on neulonut yli 200 paria ja Eila Tureniuskin yli 50 paria.
Paitsi että sukka on kaunis katsella, se pysyy erittäin hyvin pienen lapsen jalassa. 


Junasukathan ovat saaneet suuren suosion ja niitä on valmistettu runsain määrin erilaisiin kampanjoihin ympäri Suomen.






































Eipäs nämä köynnökset paljon odotettua suojaa anna.
Ne ovat kyllä hyvin tukeensa kiinnittyviä ja se on positiivista.
Olisiko ensi kesänä syytä kokeilla jotain muuta.

Harmi kun ei muista aina ottaa kameraa hollille.
Tänäänkin meillä oli niin mukavat leikit pikkumiehen kanssa.
Ei paljon tarvita, että hän viihtyy ja mielikuvitus lentää,
pihalle pesuvadillinen vettä ja pienoismallilaivoja.
Mie istuksin vieressä ja kudoin.
Pikkumies upotteli laivan toisensa jälkeen ja
kertoili minulle dramaattisia tilannetietoja tapahtumista.
Minun tehtävä oli suorittaa laivakuulutukset rauhallisesti aiheuttamatta paniikkia matkustajille.
Hauskaa meillä oli, vaikka leikki oli vakava-aiheinen.

Lomathan mulla ovat menneet mullinmallin, muutoksia on tullut.
Ensimmäinen sessio olisi juuri päättymässä.
Suunnitelmissahan oli maalata tämä talo tuolloin.
Lomaa ei siis ole ollut ja näinollen talo vanhoilla pinnoilla,
ehkä se olisi ollutkin mahdoton tehtävä, kun vettä on satanut harvase päivä.
Toisaalta kivaa, että kaikki loma-aika on vielä edessä.
Kun ensimmäisen jakson aika on,
olen päällekatsojana miehen "juoksuille".
Hän käväisee polvitekonivelleikkauksessa ja
mie lomailen vahtien toipilasaikaansa,
ettei hän ihan villisti lähde heti lenkkeilemään "uuden jalkansa" kanssa.
Voipihan se olla niinkin, ettei hän heti moiseen edes kykene.