sunnuntai 29. elokuuta 2010

Aatoskivet





















Kun mä olin hyvin hyvin nuori
ja ihmettelin maailmanmenoa
ja kapinoin sitä vastaan,
tulin näille kiville istumaan,
tuijotin merta tuntitolkulla.
Kukaan ei häirinnyt,
ajatukseni saivat juosta maan ja taivaan välejä.
Monta monta päätöstä täällä tein,
ne johdattelivat minut sille polulle
jota vieläkin tallaan.




















Silloin kivet olivat kapisen kivisen
mereen pistävän piikin päässä,
aallonmurtajaksi kasatun.
Nyt kivilleni johtaa pusikoitunut polku,
onkijat olivat paikkani vallanneet.
Vaan enpä enää maailmaakaan ihmettele,
se vain on
ja edelleen polkujani tallailen.















Leikin kuvilla.

(yllä)
Paatin nimi on Parkki Helsinki,
ulkovalot siinä paloivat,
ketkähän pitivät parkkia.


Allaolevat odottelivat tuulta purjeisiin,
otaksun.
















Pienenpieniä ovat omenat pohjoisen.

































Rattoisasti meni tuntiroiset Marskin kanssa tutkaillessa.

Päikkäreistä paheisiin



















On ollut niin väsynyt olo,
syysväsymystäkö?
Joka päivä on otettava jonninmoiset päikkärit,
viisi minuuttia, kaksi tuntia,
tältä väliltä.
Otin kyllä sen sikapiikin,
ei kai vaan ...!

Jokaviikkoiset etäiset työkeikatkin
vievät voimia.
Toisaalta ne virkistää,
antavat vaihtelua rutiineihin.
Noh, enää kolme sitä sorttia,
seuraavista ei vielä tietoa.

Tuleva talvikin ihan hirvittää.
Jo nyt nämä syksyn koleudet v ....ttaa.
Ei talvi ole mua varten,
ei luojakaan niin tarkoittanut.
Se olisi tehnyt musta entistäkin karvaisemman!

Pitäisikö alkaa popsia jo vitamiineja,
kesällä kyllä tankkasin aurinkoa!



Päivittäisiin popsimisiin kuuluvat jo nämä.
Suolatasapainoa kramppeihin SaltBalansSuper,
tukkaan Priorin
närästykseen Rennie.

Mä rakastan hedelmiä ja niistähän saa vitamiineja,
mutta kun sellaista sorttia ei ole tullut vastaan,
joka ei närästäisi.
Siltihän noita syön ja kärsin ...

Onneksi ei ole mitään oikeaa lääkehoitoa,
siitä olen tyytyväinen
eli terveydestäni.
Mutta kun olen jo mummoikäinen,
niin tokihan kassissa pitää olla mummopussi,
kaikenvaralta.



Mullahan suihkii ajatukset pitkin poikin
monien mutkien kautta
milloin minnekin
ja jatkuvasti.

Kuinkas sattuikaan
että tän teepeen kohdalla
ajatuksiini pomppas Stansta.
Siitä sitten hänen tuttaviinsa kuuluva Liskonainen,
ja edellisestä miehensä,
jota MacGyveriksi nimitetään.

Joten vinks-vinks Stansta!
Seppälästä 9,95















Näissä vetimissä työpäiväni tänään vietin.




Ostimma piuhan
jolla saa kuvat suoraan kännykästä tietsikkaan,
kätevää.
Ja tällainen sieltä myös löytyi.
Mie mielipuuhissani
tahi paheissani joskus viime talvena.
Oisko mies napsannut.

maanantai 23. elokuuta 2010

Lontoo osa 4



















Katsoin ja vertailin Lontoon katukuvaa
sillä silmällä kuinka ihmiset olivat pukeutuneet,
ammatin puolesta kiinnosti, vertailin.
Vaan liikuimmehan alueilla
joilla oli runsaasti turisteja,
siis ei vain englantilaisia.
























Pukeutuminen oli hyvin perusvaatetta, yleisesti,
farkkua, shortsia, toppia ja t-paitaa,
aika mielikuvituksetonta.
Väittäisinpä että meidän kaduillamme on paljon enemmän
tyylilleen uskollisia kulkijoita.
On erilaisia nuorisosuuntia,
on iloisia väriläiskiä,
on tyylikästä sävysävyyn.
























Suomessa on myös laajempi skaala,
on tuulipukukansaa ja
sitten sitä toista ääripäätä, tyylikkyyttä.



















Jo toista kesää täällä kaipaamiani maksimekkoja
naisilla oli runsaasti, värikkäitä,
sandaalien tai korkkareiden kera.
























Ja korkkarit siellä kopisivat useammalla
kuin täällä, niin nuorilla kuin ladyilläkin.
Kauhulla seurailimme nuoria naisia,
jotka toisiaan tukien etenivät niiden kanssa
nuljahtelevin askelein, hui.



















Sunnuntaina mustat naiset pukeutuivat runsaasti
omiin etnovaatteisiinsa turbaaneineen huivineen.
He olivat upeita ilmestyksiä ja väriläiskiä katukuvassa.
Samaten intialaisia sareja näkyi myös.




















(lainakuva)

Ja wau mikä ilmestys oli hotellin respassa
kun teimme lähtöä.
Sinne saapui intialainen hääpari juhlavaatteissaan ja koruissaan.
Morsian oli kerrassaan kaunis näky.

Tyylistään vastasivat runsaslukuiset Cityn pukumiehet,
joita kuhisi perjantai-iltana pubien edustat täynnä,
viikon duunit oli takana.

Knalli ja sateenvarjo-yhdistelmää en valitettavasti nähnyt yhtään,
ehkä emme ehtineet käydä oikeassa kaupunginosassa.













(lainakuva)

Ja kello viiden teehetki oli myös tavoitteemme,
mutta unohdimme sen tyystin oikeana ajankohtana.
En juo teetä,
vannoutunut kahvifani olen,
mutta matkan kunniaksi olisin uhrautunut.
Se jäi siis myös ensi kertaan.























(lainakuva)

Eräs silloin tällöin näkökentässäni vilahtanut
erikoinen tornitalo on vaivannut mieltäni tähän asti.
Olen yrittänyt etsiä tietoja siitä,
vaan äskettäin vihdoin löysin.
Se on Strata,
valmistunut ymmärtääkseni vasta tänä vuonna.
Tuuliturbiinit ovat nuo siivekkeet huipun aukoissa.


(lainakuva)

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Lontoo osa 3

Tunnollisina vaimoina, äiteinä, mummelina etsiskelimme ensin toivelistojen mukaiset tuliaiset.
T-paitoja, kirjaa, koruja, musaa jne....
Sitten vasta osasimme paneutua itseemme.

Maksimekkojahan mie sieltä etsin,
sellaisia joissa on jotain olkapäälläkin,
löysinhän mie.














































Kotimekoksi hankittu onkin jo käytössä.























Laukku ei ole just sitä mallia mitä etsin,
hieman jämäkämpää,
mutta ne olivat liian isoja.
Olen silti oikein tyytyväinen.


















Tunika näihin samoihin tyyleihin jäi löytymättä,
samoin kengät/sandaalit,
joissa ei olisi ollut varvasvälitystä.
Tunikoita kyllä oli ja paljon,
useimmat vaan olivat liian "hienoja".

70-luku tuli miehelleni mieleen
kun palattuani kassia kaivelin, niinpä,
mihin sitä koira karvoistaan pääsee.

Alan ammattilaisena tuijottelin tietty tarkkaan näyteikkunat,
tuoteasettelut yms., hienojahan ne ...
Kassatyöskentely oli mun makuuni,
erilaista kuin Suomessa.
Asiakas ei rynninyt vapaaltanäyttävän myyjän pakeille,
vaan he jonottivat yhdessä jonossa ja myyjät huutelivat heidät järjestyksessä tiskille.
Tasapuolista ja sujuvaa.
Vartijoita oli joka liikkeessä runsain mitoin, hyvä.

Tuttuja liikeketjuja vilahteli runsaastikin,
kyllä sinne meiltäkin olisi muutama mukaan mahtunut
ja brandiltään sopinut.

Primarkiin menimme kun olimme jo hankinnat hankkineet,
ne "pakolliset".
Wau, sehän on oikea rätti-Ikea.
Yhtä suuret kassit ovenpielessä odottivat hamstraajia
ja kyllähän sitä siellä tehtiinkin.
Me enää vain ihan pikkuisen.
Hinnathan olivat aivan uskomattoman edullisia,
laatu ei varmaan ihan huippuluokkaa.

Merkkiliikeissä kuten esim Dieselillä,
valikoimat olivat kovin suppeat,
juuri ne viimeisimmät, en löytänyt sieltä etsimääni.

Alerekit pursuilivat vielä,
koulunaloitus oli voimakkaasti esillä,
niinkuin kotomaassakin.

Noin suunnilleen reitit
jotka kuljettiin ...
ostellen syöden juoden katsellen ...

lauantai 21. elokuuta 2010

Lontoo osa 2, MoreLondon

Niinkuin edellisessä jo kerroin,
ihastuin tähän MoreLondon-alueeseen.
Niin kaunista ja rauhallista.
Rutkasti simppeliä taidetta,
paljon hillittyjä vesiaiheita,
upeat näkymät laajalle yli Thamesin.















































































kuva lainattu täältä
Hotellimme Hilton Tower Bridgen sisäänkäynti

Alla näkymä ikkunastamme.
Uskomattoman hiljainen paikka
keskellä Lontoota,
en olisi uskonut,
mitään liikennekohua ei kuulunut eikä muutakaan.
Alhaalla vain tuo kapea katu,
joka rauhoittui tyystin iltaa kohti.

Kiinnosti kovasti minkälainen rakennustyömaa
on Shardin tornin päällä.























Ja wau, tällainen siitä on tulossa!
(lainakuva)




Ja huoneet olivat juuri sitä mitä luvattiin,
tosin parivuoteella, ei singlenä niinkuin toivoimme ja tilasimme,
vaan eipä se meitä haitannut,
asia kyllä kerrottiin respassa.
Siisti ja tilava huone,
reilunkokoinen kylppäri,
toimiva ilmastointi,
ystävällinen henkilökunta,
runsas ja maukas aamiainen.
Iltaruokailimme kerran hotellilla
ja siinäkään ei ollut moitteen sijaa.
Voinen suositella.

Hotelli on konferenssihotelli ja oletan
että kesällä bisnesmaailma ei ole niin vilkasta,
siksi hintataso oli nyt ihan kohtuullinen.



















jatkuu ...

Lontoo osa 1

Reissu takana ja se onnistui paremmin kuin osasin odottaa.
Kaikki sujui kuin rasvattu,
matkat, hotelli jne., superia, lähes luksusta.

Näkemääni olen tyytyväinen.
Aikaa olisi saanut olla viikon verran,
nyt oli kolme päivää,
mutta ohjelmalla oli tärkeysjärjestys ja sen mukaan toimimme,
jääkööt loput seuraavaan kertaan.

Junalla saavuimme Tampereelle.
Yllätys oli että asemalta oli Ryanairin kuljetus Pirkkalaan.
Halpislentojen terminaali oli mainettaan parempi,
ei mitään valittamista.

Linkissä hyvät ohjeet Ryanairilla matkustaville, suomeksi.

Pirkkalassahan ei voi tehdä check-in´ä
joten meillähän oli liput netistä kourassa mennentullen,
sujuvaa.

Stanstedin kenttä oli myös erittäin toimiva.
Ihailen aina kun asiat sujuu tai siis laitetaan sujumaan tilanteen mukaan.
Siellä reagoitiin tilanteisiin, ruuhkiin ja toimittiin sutjakkaasti,
passintarkastukset yms.,
sanoisinpa että paremmin kuin suuremmilla kentillä ja kalliimmilla lennoilla.

Stansted Express-juna kulki 15 min välein Lontoon keskustaan,
Liverpool Streetin asemalle 45 minuutissa, kätevää.


Mulla oli muutama tavoitepaikka nähdä ja käydä.
Carnaby Street
Piccadilly Circus
Trafalgar Square
Hyde Park

Ostoskaduilla ja markkinoilla käyntiä,
parina päivänä niitä kuljimmekin kellon ympäri,
2 x 12 tuntia, hyvä me!
Mm. Oxford Street ympäristöineen tuli tutuksi.
Toisena päivänä oikasimme jo kulkemamme pätkän kerrosbussilla,
tulipahan sekin koettua.
Samoin paluureissulle tilasimme perinteisen taksin hotellille. 

Piipahtelimme kunnon pubeissa.


Matkaseurani oli perehtynyt tarkemmin nähtävyyksiin
(mie ostospaikkoihin),
tärkeimmät kiersimme.

Buckinham Palacen portti


London Eyeen olisimme menneet
mutta jonot siihen olivat niin pitkät,
emme raaskineet tuhlata arvokasta aikaamme.


Hyde Parkin "portti"


Westminster palace


Big Ben,
pienempi kuin luulimme.


Thames ja takana upeaa uutta arkkitehtuuria,
johon ihastuin valtavasti.
Sukkulannäköinen on The Gherkin
Siitä kuvia lisää googlehaussa



Tower Bridge


Ranta oli täynnänsä ihania ruokaravintoloita, nams,
tottakai testasimme.


Ja jälleen ihailemaani arkkitehtuuria, kerrassaan upeeta.
More London Kävelykatualue, jolla hotellimmekin Hilton Tower Bridge sijaitsi. 


















Ja tästä on hyvä jatkaa seuraavassa postauksessa ...