maanantai 29. joulukuuta 2014

Geometris-filosofinen laulu


Ymmärtääkö kukaan tätä???
Vai onko tämä vain matemaatikoille, ;)



Elämänviivat

Elämä ei ole ikuisuus
elämä on tämä päivä, nykyisyys
Ikuisuuden ympyrään tai viivalle
tulet hetkeksi elämäsi viettämään

Taulukankaalla
pitkä keltainen pensselin veto
huomaamaton alku, hiipuva päätös

Elämäsi jana, pensselisi puna
painuu kankaalle jostakin
viivaa seurailee hetken matkaa
kunnes väsynyt kätesi
pensselin kankaalta kumoaa,
ikuisuus vain jatkaa

Elämä ei ole ikuisuus
elämä on …

Valkokankaalla
musta liituinen ympyrän kehä
ei viivaton vana, vaan kuva valmis

Elämäsi pala, enkelisi sana
taipuu kehälle viivaston
kaavaa seurailee jonkin aikaa
kunnes irronnut palasi
ympyrän kaarelta putoaa,
ikuisuus vain jatkaa

Elämä ei ole ikuisuus
elämä on …

torstai 25. joulukuuta 2014

perjantai 12. joulukuuta 2014

Syystuulia joulun alla



Toiset tekivät jouluaiheisia juttuja, mie en ole jouluihmisiä,
jos en syksynkään, mutta tekaisin tällaisen painatuksen.
Halusin kokeilla mustaa vedospaperia ja koska se oli paksua,
niin painatuksesta tuli myös "kohokas".




keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Yllätystä asiakkaille



Aina pitää jotain jäynää keksiä,
varsinkin näin tonttuilun aikaan!

Tämä yllärikortti on satunnaisissa vaatekappaleissa ja
voimassa vain Kemin Seppälässä!







lauantai 6. joulukuuta 2014

Musta hauta-laulu



Ehkä turhan surullinen laulu näin itsenäisyyspäivälle
tai sitten ei, kun muistelee sotiemme sankareita.

***********

Musta hauta

Musta hauta
valkoinen risti
käsi kuumalle kivelle
katse kauas merelle

Susta laulan
kultainen risti
väkijoukolle haudalla
siitä kaunis sävel

Musta laulu
tervainen risti
minä surmalle, surulle
katse kauas merelle

Vielä hetkeksi haudalle jään
muistot mielessäin nään
Liekö matkaksi jäävälle jaan
puistotiet, jossain vaan
Siellä retkeksi laidalle maan
vaistot vie merten luo

Musta hauta
valkoinen risti
käsi kuumalle kivelle
katse kauas merelle

Susta laulan
kultainen risti
väkijoukolle haudalla
siitä kaunis sävel

Musta laulu
tervainen risti
minä surmalle, surulle

katse kauas merelle


Pirkko K-K

perjantai 5. joulukuuta 2014

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Talvitunnelma levisi ...







































Nämä kuvat ovat työpaikan nurkilta "vallatusta" ikkunasta. Valtauksen rohkenimme tehdä, kun se rumentaa myymälän sivuoven ympäristöä, tyhjänä ja likaisena. Hieman piti kiivetä ja hamuilla pimeässä, jotta tuonne pääsimme tavaroitten kanssa, mutta onnistuihan se sittenkin. Sinivalot lisäsimme jälkeen ensimmäisen kuvaussession. Ja huomatkaa nuotiossa on välkkyvä "tuli"!
Tämä on rakennettu talvikaupunkimme iloksi, asukkaille ja turisteille.

Katso myös aiempi postaus tunnelmista työpaikalla.






maanantai 24. marraskuuta 2014

Graafisia kokeiluja











































Otanta osasta fotogravyyrivedoksia.

Kyllä tämä syksy on mennyt ihan opetellessa,
mutta pikkuhiljaa tuntuu että pääsen jyvälle.

Mulla on kevääksi vielä yksi offset-levy odottamassa
ja ajattelin josko ehdin nyt vuodenvaihteessa ottaa sellaisia valokuvia,
jotka soveltuvat parhaiten tällaiseen painantaan.
Nämä eivät oikein sellaisia olleet,
turhaan valmiiksi käsiteltyjä ja
mitäpä noista muuten tehdyistä töistä valokuvia ottaa.
No, siksipä kursseille menin, että saan oppia.

Laululyriikankurssi loppui lauantaina tältä erää.
Se harmittaa, siitä innostuin kovasti ja tuntui, että oppikin upposi hyvin.
Vetäjä yrittää puhua kovasti kansalaisopistoa jatkamaan sitä vielä alkuvuoden,
toivottavasti onnistuu.

*************

Päätimme tehdä yhden työkaverin kanssa työpaikalla tai siis siinä kiinteistössä, nurkanvaltauksen.
Rakennuksessa on yksi tyhjä ja epäsiisti näyteikkuna, jonka valtaamme.
Teemme siitä talvisen Kemi-ikkunan omin tarpeinemme.
Shopping Nightiimme tein kolmisensataa syötävää lumipalloa,
nyt on Kemi-ikkunaan tarpeet 312:een ei-syötävään lumipalloon,
melkein puolet jo pyörittelin.

Siis somistusta on tiedossa rutkasti, ensin työhön liittyvät ja lisäksi ed. mainittu.







perjantai 21. marraskuuta 2014

Kunhan ilmoittaudun ...


Palasia keskeneräisestä taulusta.
Se on ollutkin sitä jo pitkän aikaa ...























Harmillisesti myös Teemakuun taide-haaste on jäänyt kesken.

Toki olen kulkenut taidegrafiikan kursseilla, samaten laululyriikassa,
mutta lähes kaikki muu harrastaminen on nyt jäänyt.

Meillähän on töissä yt:t ja kovin se on syönyt muita ajatuksia.
Olen keskittynyt työpaikkojemme pelastamiseen ja
sehän kuuluukin toimenkuvaani.
























Toisaalta odottelen innolla ensiviikolla rakennettavan jouluikkunan tekoa.
Siitä tulee nyt aivan erityylinen kuin koskaan ennen tämän firman historiassa.
Vieressäni on jo iso laatikko pikkurekvisiittaa kotoa, kalusteita täältä myös ikkunaan vien ja
töissä on jo jos jonkinlaista hankittua.

Laitan siihen myös "palasia itsestäni", visuaalisesti harrasteistani.

Väkinäistä, mutta "pakollista" siinä on joulukuusi,
sen olisin mieluusti jättänyt pois,
jouluteema tulee kyllä muutenkin siinä esillä.

Tekee hyvää vanhalle somistajalle rakentaa kunnon näyteikkuna.
Muutoinhan ne on vaateryppyjä myöten valmiiksi suunniteltuja.

Toki laitan kuvia sitten tännekin!



perjantai 7. marraskuuta 2014

Teemakuun taidetta, marraskuu 2































Teemakuun toinen asetelma,
pastelliliiduilla.

Ja meillä kaikilla ....



... oli niin mukavaa!
Oi, jospa oisit voinut olla mukana ...


Ihanien ihmisten kanssa on niin kivaa tehdä töitä!


























keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Huomenna erilainen työpäivä





























Laululyriikkaa, Hiekkalinna



Jälleen laulu,
keskeneräinen.
Ehkä jättäisin tuon viimeisen pitkän säkeistön pois.
Se tekee tästä niin surullisen.
Ilman sitähän tämä on aika positiivinen.
Odotellaan mitä ope sanoo!
(ps. kommentit ovat tähän versioon tarkoitettuja)

Edit. Vaihdoin tähän parannellun version Hiekkalinnasta ja lisäsin Avaruusmatkalla-laulun, johon oli tehtävänä määritelty teemaksi sana "avaruusmatkailu" ja sisällytettävä sanat "kenguru ja varastaa".



Hiekkalinna
Pirkko K-K

Puhallan
puhallan pois
pahat mielet
harmaat hetket

Puhallan
puhallan pois
rumat kielet
karvaat retket
 
Pilvilinnaasi puhallan
se katoaa
Sulatan lumilinnasi
se vajoaa
Mutta rannan sannan
hiekan kannan
linnaasi
Aalto vie sen mereen
hajottaa veteen
Joku toinen
rakentaa sen uudelleen

Puhallan
puhallan pois
sanat nielet
varmaan itket

Hiekkalinnaasi ihailen
se lumoaa
Kadotan meren aaltoni
se hajoaa
Mutta rannan sannan
hiekan nostan
valtaani
Aalto pienen väreen
kadottaa mereen
Vesivainen
rakentaa aallon jälleen

Puhallan
puhallan pois
pahat mielet

harmaat hetket

***********************

Avaruusmatkalla                       Pirkko K-K
                                                                 (avaruusmatkailu, kenguru, varastaa)


Olen pikku kenguru
nimeni on Loru
Harrastan avaruusmatkailua
näen maan, jupiterin ja venuksen

Lähteä intoilen, en arista
mahassa on tilaa parasta
Kun äiti korkealle pomppaa
koen iloa, näen avaruuden

Tähtiä keräilen, en varasta
ja tässä on kivaa, salaista
Se piti kaikkialla muistaa
tuon iloa, jaan ihanuuden

Olen pikku kenguru
nimeni on Loru
Harrastan ihanuusretkeilyä
näen kuun, tulikerän ja feeniksen
                
Tähtiä tähyilen, en kalasta
mahassa on sijaa suloista
Kuutamo hehkeälle loistaa
suon iloa, tuon elämyksen

Juhlia enteilen, en epäile
tulossa on aikaa parasta
Kun äiti aavikolle tamppaa
tuun ulos, jaan ystävyyden

Olen pikku kenguru
nimeni on Loru
Harrastan iloisuushetkeilyä
näen muut, kuhisevat kaverukset 

tiistai 4. marraskuuta 2014

Teemakuun taidetta, marraskuu 1










































Marraskuun aiheena on asetelma.
Tämän piirsin laudalla MyPaintillä.
Hiukan pisti äkki ja äkkiä tämän teinkin.

Teemakuun marraskuu löytyy täältä

lauantai 25. lokakuuta 2014

Mummolassa muinoin



Sattuipa hassusti, taideharrasteblogailussa törmäsin liki sukulaiseen tai siis meillä on yhteisiä sukulaisia.


Veikkailen, että isovanhempieni juhlahäävuotta kuvassa juhlitaan ja sukua on kokoontunut mummolaan, aika on 60-luvun alkupuolta.

Mie keikoilen eturivissä keskellä, sivuilla ja takanani kolme veljeä ja molemmin puolin vanhempani.
Luulenpa, että blogituttuni tuntee tästä omat sukulaisensa ja heidän pojan vaimonsa kanssa.



































Äitini runsaista valokuvakokoelmista löysin myös tämän yhteisen sukulaisparin ihanan hääkuvan,
vuotta en ala edes arvailemaan.































Tätä pariskuntaa nyt muistellessani tein oivalluksen, jota en voi enää vanhemmiltani varmistaa.

Olen aina ihmetellyt miten äitini suostui nuorikkona, noin 1947-48 muuttamaan tänne pohjoiseen. Kyllä hän koko ikänsä haaveilikin etelämpään, lähemmäs sukulaisiaan, muuttoa, mutta niinpä siinä vaan kävi, että täällä on hänen viimeinenkin leposijansa isän vieressä. Eikä isänikään ollut täältä kotoisin, kaukaa hänkin, mutta työn perään hän tänne nuorikkonsa toi. Jopa ensimmäinen kotinsa oli meren saaressa, mielestäni äitini oli niin kuivanmaan asukki kuin olla voi. Me lapset olemme kaikki täällä syntyneet, kasvaneet ja pidämme tätä kotiseutunamme.

Siis syy miksi äitini suostui tänne muuttamaan, on mielestäni juuri kuvan pariskunta ja siis morsian, joka oli äidilleni erittäin tärkeä ja rakas täti. Tämä pariskunta oli muuttanut tänne pohjoiseen joskus aiemmin sotien jälkeen. Isotädin puoliso oli tullut rakentamaan silloin maan suurinta voimalaitosta. Täti oli siis äidilleni rakas tuki ja turva täällä. Mitähän äitini tunsi, kun he palasivat etelään muutaman vuoden kuluttua. Mietin, siitäkö lähtien äitini kaipasi myös etelään paluuta. Tästä ei tällä tavoin koskaan puhuttu, mutta minulle yksi mysteerio, joka on mieltäni askarruttanut, selvisi nyt.





Teemakuun taidetta, lokakuu 9



































Lokakuun abstraktit on nyt selätetty, yhdeksän kuvaa.

Tämä viimeiseni on tehty vesivärein,
märän työn päällä pyörittelin pientä palloa.
Raamittelin kuvioita hieman mustalla tussilla,
vein kuvan Gimpiin ja siellä valitsin lasiruutukäsittelyn.

Nyt en edes katso tätä "tunnista maa"-silmin.
Kertokaa te, mitä tässä näkyy!

Tämän mukavan haasteen kuvia löytyy lisää  täältä

Suurkiitos Millin, kun meille tämän järjestit!
Kiitos myös haastetoverit,
sain nähdä monia upeita abstrakteja!

Jatkoa odotellen!

perjantai 24. lokakuuta 2014

Teemakuun taidetta, lokakuu 8


































Tussia, vesiväriä ja MyPaint olivat nyt apureina.

Tästäkin tulee etäinen paikka mieleeni,
toisaalta voisi tällaista löytyä lähempääkin ...

tiistai 21. lokakuuta 2014

Teema; Uusi Kino: Toinen ovi ma klo 23.15


Haa, nyt ei ole kuvaa!


Kun nyt täälläkin olen näitä piirroksiani yms. esitellyt, niin "esittelenpä" myös yhden keskikoulunaikaisen opettajani.
Otsikossa mainitussa tv-ohjelmassa Liisa Rautiainen, tuolloin 90 vuotias, nyt 95 v, avaa elämäänsä ja arkeaan.

Katsokaa ken voi, eikös nämä voi katsoa arkistoista, suosittelen!

Toinen opettajani Nina Vanas oli yhtä taidokas.

Väkisinkin kai jotain on hihaan tarttunut, kun piirustus oli mun lemppariaine.

lauantai 18. lokakuuta 2014

Teemakuun taidetta, lokakuu 7

































Järjestyksessä 7. lokakuun abstrakteista

Joo, kyllä mulle tulee tästä eräs ajankohtainen valtio mieleen!
Peiteväreillä ensin ja MyPaintillä viimeistely

Kotikaupunkini Kemi

En voi olla kehumatta kuinka kauniissa ja upeassa kaupungissa asun.

Ketä kiinnostaa, voi kurkata Facebookin Kemi-ryhmän runsaasta kuvatarjonnasta mahtavia kuvia. Täällä on paljon taidokkaita kuvaajia ja kuvia löytyy myös kommenttien seasta lisää.

Nauttikaahan, me kemiläiset nautimme täällä paikan päällä!

https://www.facebook.com/groups/5627780266/

torstai 16. lokakuuta 2014

Laululyriikkaa; Hiihtäjä



Hiihtäjä  


Edit. korjattu versio

Mies hiihteli
päässä kipu kireä
kropassa koliseva kankkunen
Ryyppyputki takana

Jää kiilteli
viilteli pakkasyönä
kuu kujaileva kelmeänkeltainen
Olo oli sekava

Tää murehti
lompsa typötyhjänä
Jo paleltui tuliaiskukkanen
pohtien tukalana

Anteeksi anelen
itseltä ja muilta
Enkö koskaan opi
ikuinen poijanklopi  
Kas, siinteli
tuolla valo himmeä
kaukana rapistunut talonen
Näköharha ihana

Mies asteli
ovi oli leveä
sisällä hämy, tehtaantapainen
Seinässä tervahana

Ken siellä vihellellen veisteli
lastun kaari joka kepeästi singahteli
Suksimestari, ukkopahanen, aavemainen
nousi natisevan penkin takana

Sieltä virnistäen ojenteli
pullon pintaa kiusoittelevasti kiillotteli
”Suksesi mulle, herrojen juoma
jumalainen
hiihtäjälle sulle, senkin pakana” 
                                                    
Anteeksi anelen …

Mies lankesi
kavala viinanhimo
Pian unosessa humalainen
kuorsatessa sikana

Kuu paineli
aamun alta väisteli
Hiihtäjä itselleenkin vieraana
liuutteli virkeenä

Pohdiskeli
tunnisteli itseä
yötä outoa unenomaista
Uskoako totena

Anteeksi anelen …

Ihmetteli
kukantuoksu huumaava
repussa rehevä tuliainen
Olo oli lupaava

Mietiskeli
tuota outoa miestä
sekö eilinen unikuvanen
vaiko suurempi voima

Mies hiihteli
uudet sukset kepeät
liekö viimeiset mestarismiehen

tie kaidalle ladulle


************



Mies hiihteli
päässä kipu kireä
kropassa koliseva kankkunen
Ryyppyputki takana

:: Anteeksi anelen
itseltä ja muilta
Enkö koskaan opi
ikuinen poijanklopi ::

Jää kiilteli
viilteli pakkasyönä
kuu kujaileva kelmeänkeltainen
Olo oli sekava

Tää murehti
lompsa typötyhjänä
Jo paleltui tuliaiskukkanen
pohdiskeli tukalana

:: Anteeksi anelen …::

Kas, siinteli
tuolla valo himmeä
kaukana rapistunut talonen
Näköharha ihana

Mies asteli
ovi oli leveä
sisällä hämy, tehtaantapainen
Seinässä tervahana

:: Anteeksi anelen …::

Ken veisteli
lastun kaari kepeä
Suksimestari tää aavemainen
nousi penkin takana


                                                                     
Ojenteli
kiusoittelevaa pulloa
”Sukset mulle, juoma jumalainen
sulle, senkin pakana”

:: Anteeksi anelen …::

Mies lankesi
kavala viinanhimo
Pian unosessa humalainen
kuorsatessa sikana

Kuu paineli
aamun alta väisteli
Hiihtäjä itselleenkin vieraana
jatkoi matkaa virkeänä

:: Anteeksi anelen …::

Pohdiskeli
tunnisteli itseä
yötä outoa unenomaista
Uskoako totena

Ihmetteli
kukantuoksu huumaava
repussa rehevä tuliainen
Olo oli lupaava

:: Anteeksi anelen …::

Mietiskeli
tuota outoa miestä
sekö eilinen unikuvanen
vaiko suurempi voima


Mies hiihteli
uudet sukset kepeät
liekö viimeiset mestarismiehen
oppaat kaidalle ladulle





Varsinainen rillutus tuli tästä kurssin kotitehtävästä
Olipa vaikeaa, kun oli valmis tarina.
Toki tämä teksti on siitä vapaasti muotoiltu

Teemakuun taidetta, lokakuu 6




































Tähän on sotkettu keittiökaappien kätköjä ja
kuvan kanssa on leikitty Gimpillä.

Mulla on tietty manner mielessä!

lauantai 11. lokakuuta 2014

Laululyriikkaa


Kadonneet kyyneleet

Edit. korjattu versio



Kyyneleet
nuo vaikuttavat virtaukset
Tunteiden aukaisemat
ilon ja surun suolaiset koskien pauhut
Onko niille virta loputon
sisällämme kuinka paljon niitä on

Osaa en itkeä, enää ei
mikä kyyneleet vei 

Ilot ei loppuneet
surut ei kaikonneet
silti kyyneleet puuttuu

Osaa en …

Kyyneleet
nuo liikuttavat vertaukset
Tunteiden kietaisemat
ilon ja surun kastavat poskien kuohut
Onko niille kaivo pohjaton
osallemme täyttömalja loputon

Osaa en … 

Kaikkiko tippuneet
liinoille lappaneet
miksi vedeksi muuttuu

Osaa en … 


Onko ne oppineet
kovuuteen tappaneet
siksi sisälle juuttuu

Osaa en … 



Kyyneleet
nuo satuttavat vihlaukset
Tunteiden nielaisemat
ilon ja surun kavalat vuosien laulut
Onko niille loppu armoton

itsellemme itkuvirsi … soinnuton


********


Kyyneleet,
nuo vaikuttavat virtaukset.
Tunteiden aukaisemat
ilon ja surun suolaiset koskien pauhut.
Onko niille virta loputon,
sisällämme kuinka paljon niitä on.


:: Osaa en itkeä, enää ei,
mikä kyyneleet vei ::


Ilot ei loppuneet,
surut ei kaikonneet
silti kyyneleet puuttuu


:: Osaa en … ::


Kyyneleet,
nuo liikuttavat vertaukset.
Tunteiden kietaisemat
ilon ja surun kastavat poskien kuohut.
Onko niille kaivo pohjaton
osallemme täyttömalja loputon.


:: Osaa en … ::


Kaikkiko tippuneet
liinoille lappaneet
miksi vedeksi muuttuu


:: Osaa en … ::


Onko ne oppineet
kovuuteen tappaneet
siksi sisälle juuttuu


:: Osaa en … ::


Kyyneleet,
nuo satuttavat vihlaukset.
Tunteiden nielaisemat
ilon ja surun kavalat vuosien laulut.
Onko niille loppu soinnuton,
itsellemme itkuvirsi … niitä on.



Laululyriikan kotitehtävä.
Aiheena oli: ei enää
Taidan päättää, että tämä on nyt valmis ja postitan opelle.

Toinen kotitehtävä on vielä kesken.
Se pohjautuu tarinaan, jonka saimme mukaamme.
Siitä tulee kovin erilainen.

Teemakuun taidetta, lokakuu 5



































Kertokaapa te, mikä maa tästä tulee mieleen itsekullekin?
Toki mulla on yksi mielessä, katsotaan sattuuko kellään sama.

Tussiruudukko, vesiväriä ja höyhenen hipaisuja.

Pohjoisempaa















































Viime viikolla oli muutama ylimääräinen vapaapäivä.
Kävimme ajelemassa palasen matkaa pohjoisempana.






























keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Teemakuun taidetta, lokakuu 4












































Kiina

Kynsilakkoja ja vähän tikulla tökkimistä.


lisää: Teemakuun taiteita

maanantai 6. lokakuuta 2014

Teemakuun taidetta, lokakuu 3



































Abstraktin teemakuun haastevastaus numero 3

Oltaisko nyt Alaskassa!

Rypistettyä ja puristellen rullattua talouspaperia liimaten paperille,
vesiväriä ja hopeista kynsilakkaa. Siinä se!

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Teemakuun taidetta, lokakuu 2






























klikkaa


Teemakuun taidetta
linkistä löydät muiden töitä

Kakkoseni on nimeltään Japani

Pohjaksi otin kuvan keskeneräisestä taulustani

(pohja on kuivumassa, teen siitä työstä monikerroksisen.
Kokeilen käyttää myös hiekkaa öljyvärin seassa,
saa nähdä mitä siitäkin tulee.
Raavin kuvioksi tuota pohjaa päällysmaaleista esiin.
Kokeiluun inspiroitti eräs dokkari tv:stä,
en muista taiteilijan nimeä, valitettavasti.
Hän ruopaisi kukkapurkista multaa maaliin sekoittaakseen.)

Viirut ja pallukat on tehty MyPaintillä











lauantai 4. lokakuuta 2014

Teemakuun taidetta, lokakuu 1



Millin on rakentanut haasteblogin
Teemakuun taidetta.
9 abstraktia lokakuussa

Tietysti osallistun.

Aihe on vapaa
kunhan se on itse tehty.

Tässä ensimmäiseni,
nimeltään Marokko
(klikkaa isommaksi)

Olkoon mun haasteteemana Kartta



























Tämä syntyi ihan pikapikaa.
Putsasin öljyväripalettini kosteat värit paperille veitsellä kaapien,
kaavin hieman lisää, pudottelin hiekkaa päälle, veitsellä vetelin niitä hieman muotoon.
Päälle asetin pienen naamion, jollaiset koristivat joskus alakerran portaikkoa.
Otin valokuvan, siirsin sen My Paintiin ja lisäsin muutaman raamiviivan siihen.

Kiitos Millin haasteesta!