lauantai 25. lokakuuta 2014

Mummolassa muinoin



Sattuipa hassusti, taideharrasteblogailussa törmäsin liki sukulaiseen tai siis meillä on yhteisiä sukulaisia.


Veikkailen, että isovanhempieni juhlahäävuotta kuvassa juhlitaan ja sukua on kokoontunut mummolaan, aika on 60-luvun alkupuolta.

Mie keikoilen eturivissä keskellä, sivuilla ja takanani kolme veljeä ja molemmin puolin vanhempani.
Luulenpa, että blogituttuni tuntee tästä omat sukulaisensa ja heidän pojan vaimonsa kanssa.



































Äitini runsaista valokuvakokoelmista löysin myös tämän yhteisen sukulaisparin ihanan hääkuvan,
vuotta en ala edes arvailemaan.































Tätä pariskuntaa nyt muistellessani tein oivalluksen, jota en voi enää vanhemmiltani varmistaa.

Olen aina ihmetellyt miten äitini suostui nuorikkona, noin 1947-48 muuttamaan tänne pohjoiseen. Kyllä hän koko ikänsä haaveilikin etelämpään, lähemmäs sukulaisiaan, muuttoa, mutta niinpä siinä vaan kävi, että täällä on hänen viimeinenkin leposijansa isän vieressä. Eikä isänikään ollut täältä kotoisin, kaukaa hänkin, mutta työn perään hän tänne nuorikkonsa toi. Jopa ensimmäinen kotinsa oli meren saaressa, mielestäni äitini oli niin kuivanmaan asukki kuin olla voi. Me lapset olemme kaikki täällä syntyneet, kasvaneet ja pidämme tätä kotiseutunamme.

Siis syy miksi äitini suostui tänne muuttamaan, on mielestäni juuri kuvan pariskunta ja siis morsian, joka oli äidilleni erittäin tärkeä ja rakas täti. Tämä pariskunta oli muuttanut tänne pohjoiseen joskus aiemmin sotien jälkeen. Isotädin puoliso oli tullut rakentamaan silloin maan suurinta voimalaitosta. Täti oli siis äidilleni rakas tuki ja turva täällä. Mitähän äitini tunsi, kun he palasivat etelään muutaman vuoden kuluttua. Mietin, siitäkö lähtien äitini kaipasi myös etelään paluuta. Tästä ei tällä tavoin koskaan puhuttu, mutta minulle yksi mysteerio, joka on mieltäni askarruttanut, selvisi nyt.





4 kommenttia:

Uuna Syrjäsuo kirjoitti...

Kiitos kuvista, hartaasti niitä yhdessä katsottiin. Tuttuja kuvasta löytyi.
Kun mieheni oli nuori ei ollut puhelimia, ei mitään yhteydenpitovälineitä, kuin käydä katsomassa. Kun Helsinkiläiset tulivat kesäisin Turkuun, he menivät yleensä Arvon vanhimman siskon luokse Hirvensaloon, siellä oli tilaa ja muita sukulaisia.
Mieheni kodissa oli paljon pieniä lapsia ja tilaa vähän, joten sukulaiset yleensä vain piipahtivat, eivät viipyneet pitkään kuten Hirvensalossa.

Lisäksi vielulle lähtemisen ongelmana oli se, että mieheni äiti sai aina migreenin kun piti jonnekin lähteä, siksi he olivat paljon kotona. Mieheni isä oli sisarussarjan nuorin ja täällä Turun seudulla asui kaksi siskoa ja kaksi veljeä, heitä luonnollisesti näki enemmän kuin Helsinkiläisiä.

Pike kirjoitti...

Siellä Helsinki - Turku-akselillahan minun kaikki äidinpuolen suku asuu nykyään ja on asunut jo 50-luvun alusta lähtien evakkomutkien jälkeen.

Kiva kun kuva kiinnosti!

Oliko Arvo myös Karjalasta kotoisin niinkuin vaimonsa?

ps. Ja Urpohan se oli toisen pojan nimi, veli auttoi hieman muistamaan.

Uuna Syrjäsuo kirjoitti...

Kaikki Syrjäsuot - tai heidän vanhempansa siis - ovat tulleet Karjalasta Johanneksesta.
Täällä myös muistettiin Urpo, mutta unohdin mainita.
En tunnistanut Railia kuvasta, onko hän mukana?

Pike kirjoitti...

Siis he olivat lähtöisin samasta kylästä! Ester oli omaa sukua Törni ja mun pappa oli Iivonen eli siis myös tietysti myös äitini ja he olivat kotoisin Kuolemanjärveltä. Raili ei ole kuvassa.
Esterin äiti asui viime vuotensa Piikkiössä yhden tyttärensä ja poikansa luona. Miekin muistan hänet.