sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Vangittu valo, paleltunut perhonen






























Vangittu valo ja
paleltunut perhonen ovat tässä.
Joskus mie ihmettelen kun valitellaan otsikoiden keksimisen vaikeudesta!










































Harvinaisen pitkään hupsahti meidän aamu ja riittivät unenlahjat.
Kun silmät oli saatu auki kahvilla ja puurolla,
ponkaisimme lumitöihin.
Nyt täytyy sanoa, että jollei lumilinkoa olisi,
niin tiukkaa vääntämistä ja paljon pitempää työrupeamaa se olisi tietänyt.
Hiki tuli jo aputyttönä olemisessakin.
Putsailin talonreunamat ja muut ahtaat paikat pappakolalla konemiehen helpotukseksi.
Lunta oli tullut ja tuiskunnut melkoisesti ja
lauhtumisen takia pinta oli ihan jäätä.
Meidän sisäinen sanonta on, että pakkanen laihtui,
niinhän se numeraalisesti on.
















































Näitä on syötävä vielä kun löytyy,
ehdottoman paras kaupanvalikoimissa on Antellin tortut,
kahvilatarjonnassa paikallisen konditoria Mioritan.





























Kun hetken olin puhallellut ulkotöiden jälkeen ja
tortun mussuttamisen,
lähdimme Marskin kanssa päivälenkille.

Kyllä kannatti reitti suunnitella etukäteen,
sillä kaakkoistuuli oli melkoinen, onneksi pyörätiet oli aurattu hyvin.
Ajoteitä kun katsoin, olin tyytyväinen ettei autolla tarvinnut lähteä minnekään.
Hupunreunassa piti väliin roikkua tiukasti,
tuntui että koko "tikkitäkkikin" lähtee tuulen mukaan.































































Pikkumiehellä on ikäisekseen erikoiset mielenkiinnon kohteet,
esimerkiksi valokuvienkatselu.
Tämän tästä hän sitä ehdottaa.
Ja kun viimeksikin kauppareissulla tapasimme erään kouluaikaisen bestikseni,
tietysti jutustelimme sen minkä ehdimme,
piti mun kotiin päästyämme kaivella esiin senaikainen luokkakuva ja
ikäänkuin todistaa pikkumiehelle, että kyllä, kyllä me oltiin kavereita.






























Tämän kohdalla hän on huokaillut, että ei voi olla totta!
Melkein satavuotias valokuva! Oliko silloin todellakin jo kameroita!

Kuva on äitini vanhempien kihlakuva.
Ja pikkumiestä tietysti kiinnosti myös sotilaspuku.
Siinäpä menikin tovinen kun kävimme läpi Suomen historiaa niiltä ajoin.









































Ja mummeli vauvana, se pikkumiestä naurattaa.

Kastetilaisuudessani olivat myös vanhan valokuvan pari.
Kaukaa olivat tulleet tyttärensä tytön juhlaan.

Nyt vasta silmiini pistää tuo sana, tuomiosunnuntai!
Vaikkeivät vanhempani mitenkään erityisemmän uskonnollisia olleet,
niin luulen ja muistelisin,
että tuomiosunnuntaista puhuttiin tuosta tietystä sunnuntaista enemmänkin lapsuudessani.
Adventti on jäänyt paremmin mieleen vielä näinä päivinäkin,
uskonnollisuudesta mie olen etääntynyt matkan päähän.

























Ja kyllä nyt on odottamista.
Sain vihdoin leikkausajan reilun parin viikon päähän.
Odotan sitä ihan into piukeena.
Reilun viikon päästä menen labra-, röntgen- ja ultratutkimuksiin.
Päivää ennen leikkausta menen vielä uudestaan labrakokeisiin.
Nyt toivoa sopii, ettei niistä löydy mitään estettä leikkaukseen.
Kurkkuani olen yrittänyt varjella ja suojella, kun  se on aika-ajoin hiukka kipeänä,
tuskin laittavat hengitysputkea ärtyneeseen kurkkuun.

Kyllä nykyään on tarkkaa ja hyvä niin.
Miehenkin suunniteltua polvinivelenlaittoa varten
hän sai kutsun kasvoluiden ja hampaiden kuvauksiin.
Ensin luulimme, että nyt on menneet lähetteet sekaisin,
mutta tarkistettuaan, kyllä kutsu oli ihan oikealle tullut,
kaikenlaiset tulehdukset "kaivetaan" esiin.




pii - to Sari

pii - to Sari




Polyvore-tekonen
Sarille asukokonaisuus



Plein Sud long sleeve blouse
anastasiaboutique.com


Balmain skinny leg pants
$4,065 - farfetch.com



Burberry handbag
burberry.com


Clive christian perfume
saksfifthavenue.com


Aesop
$37 - liberty.co.uk

perjantai 28. joulukuuta 2012

Mandala 17

pii



Blu Dot Futsal Soccer Ball
bludot.com






Mandala 17   linkki
aihe: mosaiikki

ps. nämä menivät nyt hieman väärässä järjestyksessä






Mandala 18

pii





Bubbles American Water Goblet #1
scullyandscully.com



CB2 Bubble Balls
cb2.com




Löysin blogisivun Mandala
ja ispiroidun tekemään omani Polyvorella.

Tämän, numero 18, Mandalan aihe on Haave, Uusi tai Odotus.
Sanomattakin on selvää, että omassani on
kesän odotusta,
haave lämmöstä ja
uusia ideoita pulppuava Graalin malja.



torstai 27. joulukuuta 2012

Piti ostamani

























Tämä piti ostamani tänään,
mutta työn kannalta oli ilo,
etten kerrassaan ehtinyt tehdä itse ostoksia!
Alehan alkoi oikein rytinällä, fine!
Huomenna sitten!

Ohut untuvatakki,
tarkoitettu normaaleille ihmisille päällystakiksi ja
niin minäkin aion käyttää,
mutta myös ns. välitakkina toisen alla mulle vilukissalle pakkaskeleihin.
Olisihan siellä vaikka mitä kivaa uutta,
tämä vaan olisi nyt niin ajankohtainen.

Ja tietysti Seppälästä!
Kurkkaa täältä tammikuun Lookbook!



Niin tekisi mieleni tehdä taas Polyvore -kuvia,
mutta hitsi vie, kun sinne jää koukkuun ja aikaa palaa.
Linkistä löytyy mun vanhoja kuvia vuoden takaa ja vanhempiakin.
Osa on säilynyt ihan "kasassa", joidenkin asettelut ovat menneet hieman vinks-vonks!

Ketä kiinnostaa, suosittelen tutustumaan!
Enimmäkseen siellä pyöritään muodin parissa,
mutta löytyy sieltä paljon muutakin.


































Yllä oleva kuva on Polyvoressa tehty kuin myös etusivun kuvakin.
Kaipa tämä talvi mulle jo riittäisi ja kaipaan kesäisiä aaltoja!



tiistai 25. joulukuuta 2012

Kilttejä kaikki ...




















































Kauniit Pentikin laudeliinat, tervasaippua ja joulusaunatonttu.
Mie olen niin ihastunut noihin entisaikojen lapinpiirosten tyyliteltyihin kuvioihin,
liinoissa komea poro.

Ja makeaa mahan täydeltä,
tässä jo tyhjät rasiat.
Ja kas, punaisessa rasiassa on hyvä porohahmo neuleeseen tai ristipistoihin!



























Mutta pikkumies se vasta kiltti on ollutkin,
koko kuusenalus lahjojaan täynnä!
Hienosti maltti kesti vielä hieman odottaa,
kun jokunen paketti oli "mennyt väärään osoitteeseen" ja
odotti "asianoikaisijoita"!

Ilmeet kertokoon ...



























































































































Leevikin malttoi kuvassa käväistä.

Alla jälleen S:n taidonnäyte kakkurintamalta,
upea ja makea lahjapaketti,
hahmotkin ovat omatekoisia ja
koko pöytä notkui mitä herkullisempia syömisiä!

Täältä löytyy edellinen, hieno S:n loihtima kakku.




Taulut seinillä, yläkerran portaikko






























Nämä on tuotu aikoinaan Italiasta.
Ylemmässä on kuva kankaalla, joka on "pehmustettu" hieman ulkonevaksi.

Alimmainen on tuotu anopille,
mutta kuolemansa jälkeen se tuli meidän seinälle.
Kuva on kuin kuparipakotusta, hyvin kolmiulotteisennäköinen,
mutta paperista kuitenkin tehty tai siis foliosta.















































Vesilinnut ovat omia vesiväriharjoitelmia vuodelta -93.
Mie olen aina kokenut vesivärit vaikeiksi,
tulevat suttuisiksi, mutta luulen että kärsivällisyydestä se vaan on kiinni.



































Suurehko valokuvasuurennos,
tällä on merkitystä mun miehelle ja ammatille,
jota hän teki eläkevuosiin asti.
Aurinko ei ole tuo joka kajottaa,
vaan portaikon valo.


Kuvat sikseen ... tärkeimpiin tehtäviin.
































Aattona saimme asennettua vihdoin kaiteet portaisiin.
Niistä on tullut tarpeelliset,
kun kumpaisenkaan jalat eivät ole enää nuoruuden voimissa,
varmuuden vuoksi, on jotain mihin tarrata, jos horjahtaa.

Emme halunneet sivukaiteita,
kun muutoinkin portaat ovat ahtaat kun tarvitsee roudata isompia tavaroita ylös alas.
Laitoimme ne portaiden keskipalkkiin,
siihen ylettää mennen tullen kiertäessä.

Vetäsin jo ensimmäisen lakkakerroksen niihin.














































































En viitsinyt pyhiksi vetäytyä yläkertaan maalaamaan,
joten kehittelin käsityön,
jota voi kutoa ohimennen.
Ja todella pimeässä olen tuota kilkutellut,
säärystimiä, jotka yltävät polven yli.

Käytössä hyväksi havaitut töissäkin ja yhdet mulla jo onkin,
mutta niissä on nilkkaosaan tehty taite,
ei kiva saappaan sisällä.
Ja näistä tulee villaiset,
takuulämpimät.

Aattoillan vietimme hyvin rauhallisesti.
Mies ja veljeni veivät hautakynttilät.
Sillä aikaa mie valmistin ruokaa, tai siis lähinnä lämmitin.
Perinteiset laatikot, salaatit, kinkut ...
Sentään paistoin lämpimiä torttuja jäkiruokakahville.

Tänään menemme pikkumiehen luokse iltakahville.
Joten nyt Marskin kanssa lenkille,
pakkastakaan ei ole enää kuin 17.
Sen jälkeen kevyehkö ruokailu, sillä uskonpa,
että pikkumiehen luona on runsaat suolaiset ja makeat herkkuleivonnaiset odottamassa.