Tuulista taivallusta

Mitähän herkkua isäntä siinä duunailee? tuumailee Marski.
Maistuis kyllä mullekin!

Tämä kaurarieska on niin hyvää,
ettei muuta tiedä.
Jos löydätte ja on jäänyt maistamatta,
suosittelen.

Pikkumies ei pidä leivänvoitelusta,
mutta aah, tässäpä mummelin vinkki.
Hiukan runsaammin vain puolikkaalle ja läps, vastakkain.
Mahtaa olla hänenkin suosikkileipänsä.

Menee ihan kakusta kahvinkin kera.

Toki sunnuntaiaamun puurot ja kahvit oli jo juotu.
Lakanat vaihdettu, vuodevaatteet puisteltu,
pyykit koneeseen laitettu.

Rieskoilla nappasimme energiaa päivälenkille.
Riuhtova ja pyryttävä etelätuuli,
seitsemän asteen pakkanen,
ei paha, paitsi se tuuli.

Pitkä täkkitakki päälle, huppu pipon peitoksi,
nahkarukkaset kouraan.
Marskille huomioliivi,
vaikuttaa, että se kaipaa sitä vaikkei huomion vuoksi tarttiskaan,
liekö tottumusta vai mahtaako se jotenkin suojata sitäkin tuulelta.
Toisaalta olen pohtinut, onko koiranvaatteet tarpeen, jos ei ole viluisa koira.
Olosuhteiden mukaanhan se pöristelee turkkiaan lämmittävämmäksi,
mutta eihän se onnistu takin alla.

Lumi oli tuiskunnut väylät umpeen.
Huomasin ettei polvi enää tykkää umpihankikulusta,
jota vielä viime vuonna harrastimme syvissäkin hangissa.
Ei se kipeäksi tullut,
mutta tuntui.
Mies puhui vastikään lumikengistä,
enpä taida olla enää kiinnostunut tuon polven takia,
harrastakaamme aurattuja tai tallottuja reittejä.

Hyvän aikaa Marski viihtyi tuulensuojassa kuusen juurella tahi
liekö siellä ollut kavereilta hyvänhajuisia jouluviestejä.
Kyllähän sekin etsi usein sen puolen tiestä,
jolla oli pieni penkka suojaksi.
Luntahan ei ole vielä paljon ja mun korkuisia penkkoja ei löytynyt.
Niinpä monta kertaa oli käännettävä takaraivo tuulelle ja turvauduttava hupun suojaan.
ja nenukainenkin oli niisteltävä tämän tästä.

Ei montaa urheaa ulkonaliikkujaa tavattu,
autoja oli kyllä kovasti liikkeellä,
toivottavasti kyytiläiset olivat jouluostoksilla ja
toivottavasti myös työkavereilla riitti kiirettä.

Pariin kertaan koiruli kävi kiittelemästä mua tuoksuisasta reitistä,
muutama kilometrihän siinä tallaantui.
On se niin nätti tuo Marskin askellus,
väliin näyttää niin kepeältä kuin ilmassa liitäisi.

Kanervista ei ole enää paljon näkyä
ja hitusen on kranssikin saanut lunta lomiinsa.