tiistai 30. marraskuuta 2010

Epävirallista

Lauantaina vietimme epäviralliset pikkujoulut työkavereiden kanssa ruoan äärellä.
Asu oli tämäntyylinen ja ruoka hyvää.

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Muovailua


Pikkumies ilahdutti päiväämme.
Hetkessä oli muovailuvahat pöydällä.
Silmälasitkin niistä syntyi,
plus imuri auto liesituuletin kahvinkeitin kattiloita pannuja ...
piiiitkä on lista aikaansaannoksistamme.


Mummeli lämmitteli väliin uuneja,
pesi pyykkejä,
valmisti ruokaa ...
jauhelihakastiketta pottujen kanssa,
siitä pikkumies tykkää.
Mummeli piipahteli puuhiensa joka välissä askartelujen pariin.



Iltapäivästä pappa laittoi ulkovalot kuntoon,
hrrr siellä oli niin kylmää,
hän oli ainoa,
joka tarkeni sinne sormeilemaan.
Me asentelimme muutamia valoja sisälle.





















Iltasella saunoimme,
savusaunatuoksussa
jalkakylvyllä hemmotellen
"keräilykauhalla" löylyä heitellen
niinkuin pikkumies sattuvasti sanoi
valitessaan seinältä vanhanmallisen puukauhan.
Oli kiva päivä!
Kiitos N!

perjantai 26. marraskuuta 2010

Tulet


Voi kuinka ihanaa tällaisilla pakkasilla on,
kun talosta löytyy uuneja.
Joka toinen päivä lämmittäin
ne jaksaa huokua sopivasti. 

Ja kylmää on ulkona ollut,
miinusasteita paljon
sekä pohjoisviima.

Sisävaatteiden päälle
ohuttoppis ja untsikka,
pipo hupun alle,
toppahousut,
kunnon nahkarukkaset ja
toppakengät,
näin lenkille.
Töihin kulku sujuu onneksi
lämpimällä autolla,
vaatetus kevyempi.


Lenkeillä olemme kiertäneet polkuja,
jotka käyttämättöminä tukkeutuisivat.
Kun yksi tekee jäljet,
muutkin uskaltautuvat perässä
ja kas kummaa, talvipolku on valmis.

Täällä on paljon pyörä- ja kävelyreittejä.
Useimmissa on kuitenkin kyltti,
ei talvikunnossapitoa,
vaan moni niistäkin kuitenkin aukaistaa,
hienoa!

Näin hiipuu tuli ja
tämä perjantai-iltakin.


maanantai 22. marraskuuta 2010

Harkkareissa


Ensin läksyt,
sitten varustus
... voin kuvitella ilmeensä
... niinkuin olis jo isompikin.


Lätkimistä
ja kiekkojahan riittää.
Katsokaa tuota pientä palleroa vasemmassa reunassa, voih,
ikää neljä vuotta!


Pientä poseerausta papan kameralle.


Eikä tarvinnut olla yksin.
















Mummeli sai tunnelmat vain kameran välityksellä.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Joulusuunnitelmia


Vanhoja kuvia,
viime talvelta.
Menemme tänne ehkä joulunajaksi.
Tosin lähtö riippuu niin monesta asiasta,
töistä, ikkuna-asennuksista,
jotka siirtyivät jouluviikolle jne!


Viime jouluna suunnittelimme samaa,
mutta emme malttaneet,
halusimme nähdä pikkumiehen joulun.
Tosin hän ilmoitti jo aikoja sitten,
että hän lähtee mukaan!
Malttaakohan äiti ja isä päästää,
epäilemme.
Meillehän se sopii kyllä.


Viime jouluna täällä ei ollut ketään.
Ei seura toki pahasta olisi,
jos vain jättäisivät hössötykset kotiinsa.
Tuskinpa kukaan sellainen kotoaan jouluna poistuisikaan.
Meille paras joulunvietto on rauhaa, hiljaisuutta,
kaunista luonto ja aitoa tunnelmaa.


Kaunis sää oli päivälenkillämme.
Upea auringonlasku, vaaleana roosana.
Kamerakin oli tarkoitus ottaa mukaan,
mutta takin matala tasku epäilytti sen pudottamista.
Tissitaskussa olisi ollut hyvä paikka,
se vaan oli täynnä niitä itsejään.

Katselimme piippujen savuja,
oli tyyntä.
Tehtaan savut vaapuivat alueen ylle,
lämpökeskuksen nousivat iloisesti ylös.
Pohdimme Marskin kanssa liekö savun puhtaudella osuutensa,
kunhan pohdimme.

Meidän nurkilla on alueen infrastruktuuri kehittynyt kovasti viime vuosina.
Niin nopeasti, että miekin ajatuksissani kävelin "viimevuotisia jälkiä" ja
huomasin seisovani melkein keskellä liikenneympyrää,
onneksi oli sunnuntailiikenne,
melko rauhallista.
Ympyrähän on ollut siinä jo pitkään valmiina,
mutta vastikään vasta varsinaisen tiestön osana.

Joo-o kyllä tämä on pahaa mummoutumista,
olen kyllä aina ymmärtänyt muiden parjaamia vanhuksia,
jotka poukkoilevat liikenteen seassa vaarallisesti 
sekopäisenoloisena.
He ovat tottuneet vuosikymmeniä kulkemaan tiettyjä reittejä
ja sitten yhtäkkiä siinä voikin olla ihan uudet kuviot ja kulkuväylät.

Omaa hajamielisyyttäni ruokki eräs vanha rakennus,
jonka läheisyydessä usein haaveksin sen mahtavia käyttömahdollisuuksia.
Jos mulla olisi joutavaa rahaa,
voisin sen ostaa ja tehdä siitä mielikuvani mukaisen,
samaten kuin eräs laiva,
wau siitä saisi vaikka mitä ...
Onneksi ei ole ylimääräisiä varoja,
ties mitä hassua keksisinkään.
Myös tämä nettimaailma on viime aikoina pohdituttanut
käyttämättömien mahdollisuuksien maaperänä,
onneksi en ymmärrä siitä paljon mitään,
mutta mielikuvitukseni kyllä!


Ja yksi tuore kuva.
Päivän ruoka, herkkua,
suomalaisittain makaroonia jauhelihakastikkeella,
hienostellen italialaisittain pasta bologne, si!

tiistai 16. marraskuuta 2010

Tupatarkastus

Sunnuntaina piti oleman siivouspäivä.
Mutta ...
mies oli aamutuimaan värkännyt akvaarion laitteita
ja saanut ne ihan toimimattomiksi
(yleensä mun hommia).
Niinpä ...
jo pitkäaikaisen suunnitelman mukaan,
aloin purkamaan koko systeemiä,
siis poistamaan käytöstä.
Osalle kaloista oli jo uusi koti kyselty,
osalle koitti kohtalo.
Siinäpä mulla olikin kova urakka.
Ja kun vesimäisiin hommiin jouduin,
jatkoin kaikkien lavuaarien hajulukkojen puhdistamisella.
Pariin hankalimpaan,
hiuksia ahmiviin,
laitoin jo aiemmin kaupasta löytämäni hiussiepparin.

Niinpä huushollin siivous jäi tuolloin,
vaan tänäänpä puuhaan ryhdyin.
Ja tupatarkastaja Marski suoritti tehtäväänsä.

"Entäs sauna ja suihkuhuone?"
tiedustelee tarkkailija kodinhoitohuoneessa.



"Pukuhuone läpäisee tarkastuksen!"


"Alakerran portaikko on puhdas tassujen tapsutella!"

"Tämä pitää huomioida,
joku on tuonut jo lunta kuistin lattialle, höh!"
"Vessa on ankkojen hommia,
vaikkei tää wc-ankka olekaan!"


"Hei täältä eteisen nurkasta löytyy pari pikkuroskaa!"


"Yläkerran portaat täyttävät puhtausvaatimukset!"


"Makkarin petaus on jäänyt vajaaksi, merkitään muistiin!"

"Isännän huone on ookoo,
mä kerkesin käväistä jo siellä!"


"Oletkos pyyhkinyt pölyt olkkarin hyllystä?!"

"Onko tämä lahjontaa,
namia emännän huoneen tornadossa?!"


"Mun keittiön lelupoksissa on joskus pölyä nurkissa!" 


"Eikä isäntäkään laiskana ollut.
Kävi ostamassa uuden liesituulettimen,
vanha oli jo kovin äänekäs.
Ja vaihtoikin sen ihan suitsait sukkelaan!
Mikäs mun on taas täällä koirailla!"



torstai 11. marraskuuta 2010

Mikä sinusta tulee .... -meemi

Wanhan mummulan Tuksulta löysin kivan meemin.

Joten toimeksi vaan ....
Kuvitus aiheeseen on koosteena keskivaiheilla kysymyksiä ja vastauksia.
(Noille valtaville tyhjille kohdille en mitään voi,
rullatkaa,
rullatkaa,
kyllä se siellä jatkuu ....)

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen,
"Mikä sinusta tulee isona?"

Kampaaja, ehdottomasti.
Jo pienenpienenä rullasin havuja papiljoteiksi heinämättäisiin.
Nukkien hiukset olivat kovilla,
mutta kampaus oli aina vimpanpäälle.
Ja melko nuorena rullailin saunan jälkeen jo omat,
äitini ja muutaman mökkinaapurin mummonkin hiukset.
Kun totuus selvisi,
kampaajan täytyi tehdä muutakin kuin vain hienoja kampauksia,
haaveet kaatuivat.


2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen, lempparisi?
 
Erityistä lempparia ei kai ollut.
Aku Ankkaa tuli luettu,
olisiko siinä ollut mieleisiä Hessu Hopo
ja Pelle Peloton.
Seura lehdessä oli useita sarjakuvia.
Voihan harmitus kun en muista ...
olikohan se Joonas.
Ja Kotilieden Kieku ja Kaiku,
niissä oli muistaakseni mukavaa sanaleikkiä.


3. Lempileikkejäsi?
 
Piirustusta paperille, piirustusta joka paikkaan
mm. kovalle hiekkatielle pohjapiiroksia
ja elämää sitten siinä,
milloin missäkin rakennuksessa.
Poikamaiset kujeet,
rottajahtia tunkiolla,
hyönteisten pyydystämistä,
onkimista,
puissa kiipeilyä,
ritsoilla ampumista,
metsissä seikkailua ....


 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
4. Parhaat synttärit ja miksi?
 
Aina kai ne olivat samanlaisia.
Kivoja lahjoja, yleensä niitä mitä olin hiljaa itsekseni toivonut.
Ehkä en niin hiljaa kuitenkaan,
ajatuksenlukijoita vanhempani tuskin olivat.
Synttärikakku oli aina ja muutakin hyvää pöydässä.
Jokunen perhetuttu ja
naapurin tytöt (nuorempi oli mun bestis) vieraina.
Koulussa olin kuullut isoista synttäreistä
ja niinpä kerran pyysin muutamia luokkakavereita synttäreilleni.
Olisi pitänyt ehkä ensin neuvotella äidin kanssa,
tuon synttärin jälkeen tiesin sen,
tarjottavat riittivät tuolloinkin,
mutta kutsuja en enää jaellut, ikinä.


5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?
 
Kaikista kouluajan yksilölajeista,
joukkuepeleistä en.


6. Ensimmäinen musiikki-idolisi?
 
Idoliksi en ketään kutsuisi.
Ekana kai hoilailin tunteella Taisto Tammen tangoja.
Sitten Beatlesit oli tietty kova juttu.
Isoveljen kanssa kuunneltiin tarkkaan
korva kiinni höyryradiossa harvoja iskelmäohjelmia.


7. Paras joululahjani?
 
En ollut lapsenakaan jouluihminen.
Samaten kuin synttäreinä,
sain toki mieluisia lahjoja.
Ja koska olin perheen ainoa tyttö,
sain kauniita tavaroita,
usein äidin tai isän omatekemiä.
Pidin niitä arvossa ja hyvää huolta.
 

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä,
jota et vielä ole tehnyt?

Kylläpä olen pitänyt huolen
että tähän ikään on jo lähes kaikki toiveet täytetty ...
paitsi niitä omasuunnittelemia hiekkatielle piirrettyjä taloja
en oikeiksi rakennuksiksi ole vielä saanut ....!

Hauska muistelumeemi!
Ottakaa mukaan ken tahtoo!

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Rasia

Silmiini on pistänyt jo useana päivänä tämä rasia
keittiön sivupöydällä.
Minusta se on niin kaunis
yksinkertaisuudessaan.
Se on juuri sellainen kuin sen tarviikin olla,
asiallinen,
linkkuveitsen rasia.
Sisällä on myös veitsen hoitotarvikkeita,
en katsonut niin tarkkaan,
olisiko ollut ainakin öljyä ja pikkuriepu.
















Päivätorkuilla Marski uuden pikkupossunsa kanssa,
uusi kalkkuna jouti nukkua keittiöpöydän alla.
Se on oikea sikafarmari,
neljän possun sikala sillä lienee.


Pieni tervehdys

























Värkkäsin viime yönä Polyvorella tämän talvikuvan.
Mahtaa lunta ollakin jo joka kolkassa Suomenmaata.
Itse viettelen vapista rennosti ja illalla vielä rennommin saunaillen.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Ainakin lunta tuli



Marskin kanssa päivälenkillä jopa paikoin kahlasimme lumessa.
Veden pinta oli hyytynyt jo melko kauas.
Pakkasta oli vain neljä astetta,
mutta kylmä tuuli puhalsi pohjoisen suunnasta.
Eilisestä niskajomotuksesta viisastuneena
lisäsin pipon päälle vielä takin hupun.
Nahkarukkasetkin olivat ihan paikallaan. 




Marskia ei palellut
vaikka viikolla kampasin siltä
niin paljon karvaa pois
kuin aiemmin koko kuuden vuoden aikana yhteensä on irronnut.
Tokihan turkin on joskus vaihduttava,
olisiko iällä mitään tekemistä.
Onhan ihmishiuksenkin ikä  max 6 vuotta,
josko näin koiranturkillakin.
Muutoinhan Marskilla irtoaa erittäin vähän karvaa.

lauantai 6. marraskuuta 2010

Talventuntua

Tuliko se,
joko se tuli?
Talvi meinaan.
Näkymä makkarin ikkunasta.

















"Tuu siekin kattoon,
miehet on ajelleet pitkin sisäpihaa!"
huutelee Marski keittiön ikkunalla.
Nii-i, hakeneet isojen autojen talvirenkaita varastosta.
Niillä töin olivat.

Lähdettiin päivälenkille.
Radiossa varoittelivat jo heikoista jäistä,
pikkusen huurtuneethan nuo rannat jo on.
Tyhjiä laitureita,
niitähän riittää ympäri kaupunkia.
Tässä moottoriveneille,
toisaalla purjeveneille jne.
Joku perhe olikin puuhastelemassa
veneensä kanssa,
heillä oli oikein puhelias nuorimies mukanaan,
ehdimme ohittaessa muutaman sanasen vaihdella.

Ei hullumpi campingalueen paikka,
ihan meren tuntumassa.
Melkein vois vaununportailla istuksien onkia.

Kävelimme erään pikkuaallonmurtajan kärkeen.
Rannalla siintää uimarannan pukukopit.

Sitten koiruus kotiin ja mies mukaan.
Hautuumaalla oli kaunista ja vilkasta.
Kuvassa tosin ei runsaat kynttilät näy,
oli vielä melko valoisaa.
Palatessa piipahdimme veljen luona.