sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Simpukoita ja lettuja














Simpukoita, kuvioita, yllä,
lettuja, syötäviä, alla.
Kuvat puhukoot puolestaan,
elokuvailta odottaa ... siis moikkis!










torstai 27. kesäkuuta 2013

Juhannuksen aloittelua, aatonaatto



































Kaupungissamme on perinteisesti juhannuksen aatonaattona kauppamaraton.
Tietyn alueen kaupat ovat auki puoleen yöhön, niin myös meillä töissä.
Allekirjoittanut tempaisee silloin reilut viisitoista tuntia töitä putkeen ja yksi työkavereistani.
Toki tunnelma on hieman toisenlainen kuin tavallisena työpäivänä.

Pukeutumisemme teemana oli White and Denim.
Kävelykadulle on järjestetty erilaista ohjelmaa ihan tappiin asti.

Me koristelimme kassanympäryksen juhanuskukin ja -salolla.
Ihanien kukka-asetelmien keräämisessä oli ollut suurena apuna äidilleen pirteä ja puuhakas Pikku-Myy-S (kuva alla).

Kassapöydän kukkakimput herättivät asiakkaissakin ihastusta ja niitä kuvattiin innokkaana.
Mie nuuskutin kukkien ja koivunoksien kesäistä tuoksua tämän tästä pitkin päivää.
Lupasin juhannussalkorusetit illan jälkeen S:lle palkaksi vaivannäöstä.

Ja kas, näin pirteän satupensaan hän on kotinsa pihalle somistanut!
Mihin tästä tytöstä vielä onkaan ... ympäristötaiteilijaksi?!
Kiitos kuvasta S ja äitinsä S!



keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Melko laiska vapaapäivä





























Täällä on vilpoista, alakerrassa.
Joskus muinoin poika nappasi petauksensa kainaloon ja tuli tänne nukkumaan helleöinä.
Nytkin taitaa olla sellainen, asteita on vielä 21 liki puolenyön aikaan.
Pesin siis pyykkiä, rakkaudella, jotain sentään vapaapäivänäkin, vai oliko se niin että just silloinhan ehtii kotihommia tehdäkin!
Taivas oli lähes pilvetön.
Kauaa ei tarvinnut pyykkiteline ripustuksia ruusupensaan kupeessa,
kun sain tuoda ne jo kuivina sisään ... siis pyykit,
ruusut saivat jäädä kukoistamaan edelleen.
































































Yksinkertainen juhannusruusu on kukkeimmillaan.
Tulipahan mieleeni, että nuppuja ihailen usein,
ne ovat kohta kauniimpia kuin valmis kukinto!
































Äitienpäiväruusu on myös varsin rehevänä ulkona.
Saas nähdä kukkiiko ensi keväänä.

Ja nämä, oi että tykkään!
Niin kaunis sininen väri ja muoto mitä juhlavin,
sekä upea kuviointi kukkalehden tyvessä.















































Punaiset "pallukatkin" avaavat kukintojaan,
muistaakseni ylöspäin juosten eli alimmat ehtivät jo kuihtua ylempien auetessa.

Mansikat ovat ihan villintyneet lampareessa,
kukissa yksinkertainen on myös kaunista.




























Ruoaksi riitti munakas näin lämpimänä päivänä.
Sitten viritin kudontapaikan,
niitä junasukkia.
Kivasti tuulahteli, ei ollut ihan paahteista.






































Pikkumiehen vuoleskeluja,
en tiedä pitikö tuosta tulla lusikka vaiko kapusta,
mutta hyvin se toimii talouspaperitelineenä,
reikäkin löytyi pöydästä ihan sopivasti.




Keskikesän juhla-aikaa






































Marski hyödyntää "lammen", mun kesämandalan, rehevää ruohoa mahanhoitoon,
syö väliin heinää kuin hevonen.
Me puolestaan olemme syöneet raparperikiisseliä, jo useamman kerran,
mahtava yhdistelmä, kylmää vaniljajäätelöä ja kuumaa kiisseliä.
Tämä kattilallinen on keitetty naapurin kasvustosta.
Hän on keski-ikäinen poikamies ja lupasin sitten tarjota soppaa hällekin,
ei kuulemma ole raparperikiisseliä syönytkään viimeksi kuin lapsena.
Vaan kun tämä annos oli vamis, olikin hän kiireinen, kaverit odottivat vieressä jo merelle lähtöä,
noh ensikerralla sitten.



























Kaikkea ei aina jaksa, herkkumakkarat hyytymässä,
mutta uusia pottuja kyllä pitää santsatakin!
















































Toin ylläolevaa kevätkukkaa lampareeseen,
se kasvaa ihan villinä keltaisin kukkasin monin paikoin,
vaan ei meidän pihalla.

Allaolevaa rönsykukkaa nappasin eräältä ajotieltä,
todella ankeasta kasvupohjasta,
mutta siinä se on levinnyt lähes koko alueelle.
Tuo olisi kivaa omallakin kotipolulla.

Kaikki varmaan tietävät noiden nimetkin, mie en!




























Mallikas puupino, eikös, entinen pihakoivu,
säkit täynnä tuohta!

Vaan eipäs juhannussää ollut kaksinen,
tuuli ja tihuutti vettä, sadetakki niskassa lenkkeilimme.

Mieltä lämmitti säästä huolimatta veljien ja poikansa juhannusvierailu,
kiitos siitä, oli niin kiva jutella kiireettömästi!


























Kuovi jatkaa meidän vahtimista.
Kuulemma aiemmin mulla on ollut asiavirhe.
Ei tuo ole kuoviemäntä vaan isäntä,
se hoitaa poikaset maailmalle,
emäntä on tehtävänsä suoritanut kun on munat pyöräyttänyt.

alla Ei suotta Marskin pyllypuolta sanota huutomerkiksi, vai?!

Nyt on pikkulomasella meidän miesväki,
Marski, mies ja pikkumies.

Mie viettelen vapista ja uloskin kannattaisi mennä,
todella hellepäivä, vaan on niin hikiset kädet kutoa junasukkia ja
puuhaamattahan en siellä osaa olla.
ps. kutojat tietävät junasukat, joihin liittyy kaunis tarina.
Muut kutomiset ovat viimeistelyä vaille valmiit,
vielä napit ja rusetit, mutta edelleen hikikädet estää niiden valmistumisen tänään.

Jahka jatkoa tulee meidän työpaikan juhannuksen aloittelusta ...






sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Sunnuntai suunnistain












































Kun eivät perennat vielä oikein kuki,
nautin "lammella" villeistä kukista, ailakeista.
Lupiinit aloittelevat kukkainsa aukaisua,
toinen puska näyttää nyt tulevan pinkkinä, toinen sinisenä.

























Villiviini tavoittelee taivaita, ainakin varaston katonharjaa.
harmillisesti se on alhaalta "kalju",
varjelen kyllä uusia versoja, mutteivät ne näytä jaksavan kovin nousta.

Syreenit kukkivat nyt, tuomi ja pihlaja ehtivät jo.
Mielettömän vähän kukintaa pihlajissa oli tänä kesänä.
























Lenkille Marskin kanssa muistimme ottaa kameran mukaan,
mutta harmillisesti alla oleva ailakkirypäs oli menettänyt jo parhaimman iskunsa.


































Kuoviemäntä houkuttaa meitä joka kerta pesänsä suunnalta muualle.
Emmehän toki häiritse sen pienokaisia,
kovaa yritystä sillä on saada huomiomme itseensä ja sehän onnistuu.





























Tämäkin pikkulintu jämähti kuvattavaksi eväät nokassaan salatakseen pesäpaikkansa meiltä.

Suururakalta tuntuu aina suihkun- ja saunanpesu, ikuista taistelua kalkkia vastaan.
Jälleen kerran oli uudet aseet pesunesteen muodossa mukana, mutta tulos ei ollut täydellinen.
Onneksi ihana pikkumies tuli kaveriksi ja hommahan oli sitten paljon mukavampaa.