Näytetään tekstit, joissa on tunniste pikkumies. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pikkumies. Näytä kaikki tekstit

tiistai 6. elokuuta 2013

Ja helteet jatkuvat ...
















































Pieneksi on pikkumiehen "meri" käynyt,
mutta kun mielikuvitusta on,
niin mitäpä koolla on merkitystä.











































Alla kuvassa on "salaisesti" myös isänsä ja pappansa.
























Kutoa sentään pystyy vaikka onkin työpäivän jälkeen väsy.
Ja eiköhän tällä (alla) veivillä miehenkin polvi ala notkistua,
löytyi kohtuuhintaisena käytetty uusi "tv-tuoli".



















































Kerrassaan hassut, kotamaiset nuput on kehitellyt köynnös.
Tänään taas tuijottelin ja näyttää sieltä jonkinlainen kukkanenkin aukenevan.

Kehäkukan oranssit uppoavat unikkkojen runsauteen.











































Yllä vaaleanpunaiset angervot alkavat pörhistää kukkasiaan,
punaiset ovat jo melko muhevat.




sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Kuu = kudontaa ja kukkia














































Jos otskikoiden laadinta ei aina ole ihan helppoa,
ei myöskään kuvasarjojen.
Tämän postauksen otsikko on lainaus kuvaryhmästä kuu1, kuu2 jne.

Vauvojen junasukkia on syntynyt,
kivoja ja nopeita tehdä.
Mulla ohjeidenluku ei aina ole ihan ykkösjuttu,
se on niin tylsää.
Ja huomaanpa, että sovellusta on näihinkin tullut.
Toiset sukat ovat kuitenkin tietoisesti isommat.
Nämä ovat pikkumiehen tulevalle pikkuveljelle.

Tein myös kolmannet valkoiset, joihin lisäsin punaiset rusetit.
Ne matkaavat ohikulkumatkalla papan ja pikkumiehen uudella, tulevalla retkellä miehen kaverille,
hänestä tulee pappa ensimmäisen kerran ihan näinä päivinä.

Kuvaan ovat päässeet myös kirjoittajan paljaat varpaat,
noh, ne eivät nyt sukkia kaipaa, näillä helteillä.

Ja tässä tarina junasukista niille,
jotka eivä vielä sitä tunne
(linkki: Taito Etelä-Pohjanmaa):

Tämän sukan sydämellisen ja mieleenpainuvan tarinan kertoi meille Eila Turenius neulekoulussa Kaarakan talossa. Alkuperäiset valkoiset sukat ovat Terttu Latvalalla varmassa tallessa.
Terttu Latvalan äiti Kerttu Latvala oli matkalla 2 kk ikäisen tyttövauvansa Tuulan kanssa sotaa pakoon alkuvuodesta 1940. Junamatka Vaasasta keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa oli heitä vastapäätä istunut eläkkeellä oleva käsityönopettaja, jolle tuli sääli pientä vauvaa ilman tossuja. Niinpä hän oli purkanut valkoista, käsin neulottua villatakkiaan ja neulonut langasta sukat radan korjaustöiden aikana.
Kerttu Latvala neuloi elämänsä aikana useita satoja sukkia tällä samalla mallilla, uudet sukat aina kun tuttavapiiriin syntyi uusi vauva. Myös Terttu Latvala on neulonut yli 200 paria ja Eila Tureniuskin yli 50 paria.
Paitsi että sukka on kaunis katsella, se pysyy erittäin hyvin pienen lapsen jalassa. 


Junasukathan ovat saaneet suuren suosion ja niitä on valmistettu runsain määrin erilaisiin kampanjoihin ympäri Suomen.






































Eipäs nämä köynnökset paljon odotettua suojaa anna.
Ne ovat kyllä hyvin tukeensa kiinnittyviä ja se on positiivista.
Olisiko ensi kesänä syytä kokeilla jotain muuta.

Harmi kun ei muista aina ottaa kameraa hollille.
Tänäänkin meillä oli niin mukavat leikit pikkumiehen kanssa.
Ei paljon tarvita, että hän viihtyy ja mielikuvitus lentää,
pihalle pesuvadillinen vettä ja pienoismallilaivoja.
Mie istuksin vieressä ja kudoin.
Pikkumies upotteli laivan toisensa jälkeen ja
kertoili minulle dramaattisia tilannetietoja tapahtumista.
Minun tehtävä oli suorittaa laivakuulutukset rauhallisesti aiheuttamatta paniikkia matkustajille.
Hauskaa meillä oli, vaikka leikki oli vakava-aiheinen.

Lomathan mulla ovat menneet mullinmallin, muutoksia on tullut.
Ensimmäinen sessio olisi juuri päättymässä.
Suunnitelmissahan oli maalata tämä talo tuolloin.
Lomaa ei siis ole ollut ja näinollen talo vanhoilla pinnoilla,
ehkä se olisi ollutkin mahdoton tehtävä, kun vettä on satanut harvase päivä.
Toisaalta kivaa, että kaikki loma-aika on vielä edessä.
Kun ensimmäisen jakson aika on,
olen päällekatsojana miehen "juoksuille".
Hän käväisee polvitekonivelleikkauksessa ja
mie lomailen vahtien toipilasaikaansa,
ettei hän ihan villisti lähde heti lenkkeilemään "uuden jalkansa" kanssa.
Voipihan se olla niinkin, ettei hän heti moiseen edes kykene.








maanantai 1. heinäkuuta 2013

Pikkumiehen ja papan kesäretki







































Miehen kamerasta kurkistettuja ...

Eetu sai ihailijan.
Papan kertoman mukaan melkein itku tuli,
kun kiva kaveri piti parin päivän jälkeen jättää kotipihalleen.

























Hyvin näyttää juttu luistavan myös Eetun isännän kanssa.

Ja läheiseltä hautausmaalta pikkumiehelle löytyi myös historianhavinaa,
isoisän isoisän hautapaikka.

Uimapaikkakin Oulujoesta.























































Miehen kamerasta löytyi myös keväinen kuva.
Peipot kiikarissa ja kuulolla.
Lintukirjasta soitimme peiponlaulua ja kas kuinka niitä alkoi sankoin joukoin pyöriä ympäristössä.

Ja nämä kukat ovat nyt vuorossa ...
Alimmainen kuva on pietaryrtin? jalostettu muoto, söpö pallukkanuppu,
jestas kuinka nuo lehdet tuoksuvat kun hieman sormin sivelee, lääkekasvi.










sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Seurallista viikonloppua





































Kohtuullisen kiva ilma tänään.
Tuulen takia oli kuitenkin ujutettava vielä ohut untsikka takin alle ja fleecet housujen.

Tällä kertaa mulla oli kamerankäyttäjä mukana eli pikkumies.
Hän onkin meillä koko viikonlopun joten ihanaa seuraa löytyy entisten lisäksi, siis miehen ja Marskin.
Jahka huomenna muistamme ottaa kameran mukaan,
kun viemme hänet Tornioon jalkapalloharjoituksiin.























































Papan entisten "työkalujen" kuvaaminen oli itsestään selvää ja
tiedettiin, että nuo olivat tuossa tankattavana.
Kolmaskin hyrisi siinä vieressä.
Harmillisesti emme ehtineet kuvata ohikiitävää matkustajajunaa ja taivaalla pörräilevää pienkonetta.























Alla olevassa kuvassa pääkohteena on kai kaupungintalo,
mutta sattumoisin siinä näkyy myös mainiosti meidän edellinen kotimme.
Se on alhaalla keskellä oleva keltainen talo.

Näin vastikään unta, jossa olimme muuttaneet siihen jostain syystä väiaikaisesti takaisin.
Vaikkakin se on todellisuudessa edelleen asuinkäytössä,
niin unessani siitä oli tehty toimisto- ja kokoustiloja.
Unessa ne olivat olleet siitä käytöstä jo pitkään pois ja
kaksi huoneistoa oli yhdistetty suurella oviaukolla.
Parasta huoneissa oli, että niihin oli jätetty valtavasti,
suuria upeita tummia vanhoja huonekaluja.
Tiedustelimme niiden mahdollista käyttöönottoa ja lupa tuli,
kuin myös lupa saada ne ihan omiksi jos vain kelpasi ja kelpasihan ne.
Suursiivouksen jälkeen saimme siitä oikein mukavan asunnon.




sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Toiset lomailee, toiset ei



























Yllä oleva neule on valmis,
vaan kuvaa en viitsi vielä laittaa.
Kudoin sen puretusta langasta ja
onhan se pestävä ensin jotta neulos hieman siliäisi.
Kaula-aukkoa kaventelin roimasti ja
siitä tuli vallan sopiva,
en tarvitse edes noita olkanauhoja,
istuu ilmankin napakasti.

Sitten purin yhden kaulahuivin.
Se oli liian pitkä ja kapea.
Huiveissa riittää,
joten langasta alkoi syntyä tämä liivi.
Aivan ihanan värikästä lankaa.




































Pikkumiehen loma oli mennä viikolla.
Kun viikon uimakoulu peruuntui,
kaipasi hän jotain ohjelmaa.

Pappansahan on ollut lomailemassa viime aikoina ihan alvariinsa ja
niinpä pikkumies alkoi juttelemaan,
että hänkin tahtoisi lähteä K-lahteen.
Kun muut viikon ohjelmat oli järjestetty,
niin tietysti pappa lähti parhaassa seurassa reissuun.
Torstaista sunnuntaihin he ehtivät lomailla.
Kuulemma liian lyhyt aika,
totesi pikkumies,
kesällä voisi olla reissussa koko loma-ajan.
Jahas, mahtaisi vanhemmillaan olla sanomista suunnitelmansa suhteen.








tiistai 5. helmikuuta 2013

Olenpas niin iloinen






















Pikkumies potilaana pötköttelee ja jäde maistuu,
tahtois Marskikin varmaan osansa.
Lentävä kalakukko-elokuva taisi tulla telkusta,
mie kudoin, potilas katseli.

Tänään kotiutui miehen töllötuoli,
ihan hyvä!
Sen myötä pyörähti sohva toiselle seinälle,
tuolihan kaipaa tilaa levitäkseen.
Olkkari on ihan minimaalinen,
muttei mun tarttenut viedä sieltä pois kuin pari pikkutuolia.
Kokeeksi laitoimme maton vinottain,
antoipas piristävää ilmettä.

Ja se ilon aihe!
Parina aamuna mun selkä ei ole ollut kipeä,
kun vihdoin olen uskaltautunut nukkua kyljelläni.
On se vaan pienestä kiinni sellainen tuska.
Ja vaikka rintsikoita pitäisi pitää vielä 23 tuntia vuorokaudessa,
niin en pidä niitä enää öisin.
Iltaisin rasvaan arvet tosi rasvaisella perusvoiteelle.






keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Taulut seinillä, pikkumiehen huone


Jälleen mieheni taidokasta ja tarkkaa neulankäyttöä.
Työt tehty jo kauan sitten.
Haasteellisia kuvattavia, lasit päällä.
















































Pikkumiehen isä poikasena mökkirannassa sekkunsa kanssa,
nappaako vai ei!






























































Muutoin huoneessa on paljon hyllyjä, kaapistoja ja seinillä motorisia jullareita,
autoa, moottoripyörää, veturia ...
Jottei herkät pienoismallit liiskaannu, laitoimme niille oman hyllyn "yläilmoihin".



sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Vangittu valo, paleltunut perhonen






























Vangittu valo ja
paleltunut perhonen ovat tässä.
Joskus mie ihmettelen kun valitellaan otsikoiden keksimisen vaikeudesta!










































Harvinaisen pitkään hupsahti meidän aamu ja riittivät unenlahjat.
Kun silmät oli saatu auki kahvilla ja puurolla,
ponkaisimme lumitöihin.
Nyt täytyy sanoa, että jollei lumilinkoa olisi,
niin tiukkaa vääntämistä ja paljon pitempää työrupeamaa se olisi tietänyt.
Hiki tuli jo aputyttönä olemisessakin.
Putsailin talonreunamat ja muut ahtaat paikat pappakolalla konemiehen helpotukseksi.
Lunta oli tullut ja tuiskunnut melkoisesti ja
lauhtumisen takia pinta oli ihan jäätä.
Meidän sisäinen sanonta on, että pakkanen laihtui,
niinhän se numeraalisesti on.
















































Näitä on syötävä vielä kun löytyy,
ehdottoman paras kaupanvalikoimissa on Antellin tortut,
kahvilatarjonnassa paikallisen konditoria Mioritan.





























Kun hetken olin puhallellut ulkotöiden jälkeen ja
tortun mussuttamisen,
lähdimme Marskin kanssa päivälenkille.

Kyllä kannatti reitti suunnitella etukäteen,
sillä kaakkoistuuli oli melkoinen, onneksi pyörätiet oli aurattu hyvin.
Ajoteitä kun katsoin, olin tyytyväinen ettei autolla tarvinnut lähteä minnekään.
Hupunreunassa piti väliin roikkua tiukasti,
tuntui että koko "tikkitäkkikin" lähtee tuulen mukaan.































































Pikkumiehellä on ikäisekseen erikoiset mielenkiinnon kohteet,
esimerkiksi valokuvienkatselu.
Tämän tästä hän sitä ehdottaa.
Ja kun viimeksikin kauppareissulla tapasimme erään kouluaikaisen bestikseni,
tietysti jutustelimme sen minkä ehdimme,
piti mun kotiin päästyämme kaivella esiin senaikainen luokkakuva ja
ikäänkuin todistaa pikkumiehelle, että kyllä, kyllä me oltiin kavereita.






























Tämän kohdalla hän on huokaillut, että ei voi olla totta!
Melkein satavuotias valokuva! Oliko silloin todellakin jo kameroita!

Kuva on äitini vanhempien kihlakuva.
Ja pikkumiestä tietysti kiinnosti myös sotilaspuku.
Siinäpä menikin tovinen kun kävimme läpi Suomen historiaa niiltä ajoin.









































Ja mummeli vauvana, se pikkumiestä naurattaa.

Kastetilaisuudessani olivat myös vanhan valokuvan pari.
Kaukaa olivat tulleet tyttärensä tytön juhlaan.

Nyt vasta silmiini pistää tuo sana, tuomiosunnuntai!
Vaikkeivät vanhempani mitenkään erityisemmän uskonnollisia olleet,
niin luulen ja muistelisin,
että tuomiosunnuntaista puhuttiin tuosta tietystä sunnuntaista enemmänkin lapsuudessani.
Adventti on jäänyt paremmin mieleen vielä näinä päivinäkin,
uskonnollisuudesta mie olen etääntynyt matkan päähän.

























Ja kyllä nyt on odottamista.
Sain vihdoin leikkausajan reilun parin viikon päähän.
Odotan sitä ihan into piukeena.
Reilun viikon päästä menen labra-, röntgen- ja ultratutkimuksiin.
Päivää ennen leikkausta menen vielä uudestaan labrakokeisiin.
Nyt toivoa sopii, ettei niistä löydy mitään estettä leikkaukseen.
Kurkkuani olen yrittänyt varjella ja suojella, kun  se on aika-ajoin hiukka kipeänä,
tuskin laittavat hengitysputkea ärtyneeseen kurkkuun.

Kyllä nykyään on tarkkaa ja hyvä niin.
Miehenkin suunniteltua polvinivelenlaittoa varten
hän sai kutsun kasvoluiden ja hampaiden kuvauksiin.
Ensin luulimme, että nyt on menneet lähetteet sekaisin,
mutta tarkistettuaan, kyllä kutsu oli ihan oikealle tullut,
kaikenlaiset tulehdukset "kaivetaan" esiin.