torstai 29. marraskuuta 2012

Pipari-autokauppa - Ginger Cookie- Car Shop






Suu täynnä vihreää mömmöä, hauskaa! tuumaa pikkumies.

Tietysti hän tutkii kaikki käteensä sattuvat autolehdet ja
kun tämä osui silmiinsä, kysymys kuului:
- Tehdäänkö mummeli tällainen piparkakkutalo!?
 - Katsotaan sitten!
En kuunaan ole piparkakkutaloa tehnyt, enkä ehkä pipareitakaan, ehkä kerran ... vahingossa.

Tänään tuli sitten inspis ja ostimme tarpeita.
Osaaminen ei meitä askaruttanut.
Autoliike, autot, myyjä, asiakas ja muu rekvisiitta jäähtyivät kuistilla.
Nyt ne ovat kappaleina kaapissa ja odottavat uutta inspistä ja sopivaa yhteistä aikaa.

Tästä saisi Delta Auto lähettää meille sponsorointiavustusta ja
entäs kun se on valmiina, toinen Kia pihalle kiitos!

















































Yksi vuotias ja
kaksi ja puoli vuotias Pike






























Alaston totuus - Naked Truth -juttuja on näkynyt blogeissa, ne ovat ihan kivoja.
Niinpä tässä suoraan saunasta Pike 59 vuotta.

Paljon on sattunut viime aikoina korviini juttuja, ainakin radiosta, naisten vanhenemisesta ja
huolesta ulkonäkönsä puolesta.
En ymmärrä, kaikkihan me vanhenemme ja
tietty se näkyy, mitä sillä on väliä!
Mie ainakin olen tyytyväinen kuvajaiseeni,
tärkeintä on terveys!





























Sailan Saaripalstalla oli Joulutunnelma-haaste.
Mua ei ole haastettu, mutta koska miekään en ole jouluihminen,
yritän löytää vastauksia kysymyksiin, mielipidehän on joka tapauksessa.


1. Lempijoulukukka
Joulutähti valkoisena. 
Hyasintti haisee liian voimakkaasti ja
amaryllis on liian haasteellinen mun hoitotaidoille. 


2. Joululaulu joka virittää joulutunnelmaan
On yksi mutten nyt muista sitä. Sen kuuleminen iskee aina ja palauttaa mieleen,
jollakin tapaa surullinen se on.


3. Tätä jouluvalmistelua en ole koskaan jättänyt tekemättä
Oikeastaan ainoa jouluvalmistelu on mielen tasolla, kirkossa kauneimmat joululaulut.
Toki on vuosia jolloin ne ovat menneet ohikin, mutta pyrkinys perinteeseen on kova.


4. Joulun tuoksu
Glögi, sen makea ja mausteinen tuoksu. Tosin ei meillä joka vuosi glögiä juoda ... närästää! 


maanantai 26. marraskuuta 2012

Sunnuntaini 2 - My Sunday 2
































Mukilinen kahvia,
jonka juon yleensä tuossa hellan edessä keittiöjakkaralla keikkuen.
Uuni lämpenemään ja ruoanlaittoon.
Yläkuvassa oviaukko eteiseen ja
alhaalla makkariin.















































Kun nyt kameran kanssa tässä heilun,
niin esitelläänpä koko keittiö.
Ylhäällä näkymä eteisestä saapuessa,
oikeassa reunassa, aiemmassa osiossa esitelty, Marskin ruokapaikka.

Alhaalla sisääntulo keittiöön makkarin suunnasta.
Keskikerran voi kiertää ympäri,
joka huoneessa on kaksi ovea ja se on hienoa, tykkään.






















Alunperin kun talo peruskorjattiin,
laitoimme ikkunan eteen baaritiskimäisen ruokailupaikan.
Silloin keittiössä oli tilaa ja tilavuus tässä onkin hienoa.
Sitten tuo sopivankokoinen sohva löytyi ikkunan eteen ja
hankimme myös normipöydän.

Olkoon trendit mitä hyvänsä,
pidän keittiöstäni kovasti.
Erittäin ihanaa on kaappien pintojen helppohoitoisuus ja
niiden runsas määrä.
Ei tulisi mieleenikään vaihtaa niitä muuksi niin kauan
kun ne ovat kunnossa.
Ja miehän en ole mikään keittiön suurkuluttaja,
puuhastelen siellä vaan ihan pakolliset kuviot.

Kun tein pintaremonttia seinille,
ensisuunnitelma oli tehdä keittiöstä vihreä
tai eihän siinä ole paljon seinäpintaa.
Sitten halusin vihreät pystyraidat maalaten,
mutta kun noin passelia tapettiakin löytyi,
niin ne suikaleethan oli helppo vetää paikoilleen.
Keittiö on väreiltään rauhallisin huone meillä,
toisaalta tavaranpaljous vaatiikin sitä.


















































Pesukone oli työnsä tehnyt.
Ai kuinka mä pidän näiden satiinimaisten vaatteiden helppohoitoisuudesta.
Nopeasti vaan koneesta ripustimille ja
silittämättä siistiä!














Helppo oli ruokakin tehdä.
Meidän perheen perussalaattia, broileria uunissa ja pannulla paistetut ranskanperunat.
Ja koska broiskuja oli iso vadillinen,
soitimme veljenikin syömään.






























Jääköhän mulle mitään?
tuntuu Marski tuumivan.
Sen vatsa vain ei kestä ihmisten ruokaa,
korkeintaan hämmennän sen omia ruokia ruokaisalla lusikalla ja
siitäkin se on kiitollinen ja hyvillä mielin,
kotiruoan tuoksusta kupissaan.





















































Jälkkäriksi kahvia ja
"italialaisen ladyn sormia",
näin ainakin paketin kyljessä luki!
Miehet tuumasivat, että ovatpa he paksusormisia.

Ja tätä huonoa tapaanihan harrastelen aina väliin,
siinä hellankupeessa liesituuletin täydessä imussa korvaani huutaen.
Mahtaa olla ainoa paheeni ja
koska terveyteni on niiltä osin hyvä,
jatkanen edelleen.





















































Kukkien kastelupäivä on sunnuntai,
joskus se pakkaa unohtumaan,
mutta pian ne olemuksellaan siitä muistuttavat.

Seitsemäksi television ääreen sunnuntai-iltaisin,
muulloin katson sitä hyvin vähän.
Valaistus himmeämmäksi, rillit päähän ja
tällä kertaa banaani ja cashewpähkinöitä evääksi sivupöydälle.
Tämä tuoli on myös mun kudontapaikkani,
sitä aikanaan hankkiessa mallailin kovasti käsivarsien mahdollisimman hyvää ergonomista asentoa.
































































Antonion jälleen kisassa pärjätessä nousin hyvillä mielin taas yläkertaan.
Pikkumiehen iloisen piirustuksen valaistessa iltaani.
Kuulemma sen piti ensin esittää räjähtävää aurinkoa,
mutta kukka siitä oli tullutkin, kaunis kukka!




sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Sunnuntaini 1 - My Sunday 1

Mun sunnuntai on niin pitkä,
että siitä täytyy tehdä pari postausta.
Tosin en saanut juuri mitään aikaiseksi,
mutta tämähän on vapaapäivä.
Viikolla suunnittelin imuroivani tänään,
mutten viitsi, ehtii sitä myöhemminkin.
Marskin irtokarvat lämmittää nurkissa,
koppaan niistä suurimmat kasat kouraani.
Onneksi karvoja ei lähde enää isommalti
ja mistä lähtisikään,
liekö koira ollut koskaan noin "ohut".
Se tuntuu niin laihaltakin,
kun muhkea turkki on kadonnut.
Olemme miettineet jo sen sairastuneen johonkin,
mutta mitään oireita ei ole.
Se syö hyvin, iho on kunnossa ja tavanomaisen pirteäkin se on.

Myöhäinen aamuni alkoi kahvilla,
kuinkas muuten.
Sitä on saatava niin pikaisesti,
että laitamme latingin valmiiksi jo iltaisin.
Mies kävi koiran kanssa aamulenkillä,
arkiaamuisinhan se on mun heiniä.



































































Täälläkin oli piipahdettava ennenkuin aamupuuro mahtui masuun.
Arkisin jätän aamupuuron syönnin lounaaksi töihin.























































Marskille ruoka ja raikas vesi rauhaisaan paikkaan keittiön peräseinälle,
avonainen ovi makkariin asettuu myös seinämäksi oikealla.

Alakerrassa meillä on varsinaiset pesutilat,
sinne siis.

























































Ja kun kerran alhaalla olen,
pyykit samantein koneeseen.
Pesukoneen viereisen allastason äärellä meikkailen työaamuisin,
hyvin harvoin vapaapäivinä, en siis tänäänkään.

Matkalla keskikerran läpi,
väittäisin, että hörppäsin mukillisen kahvia.
Askeleet nousivat yläkertaan.
Kurkkaus portaikon tirkistysaukkoon,
kosteaa, harmaata.









































































Sinne Marskikin kapusi uuden possunsa kanssa.

Kone auki ja hommiin.
Torstaina pidän palaverin ja sen "kässäriin" on helpompaa keskittyä kotona.



















































Kun kello lähestyy 14.00,
vaatii Marski päivälenkille.
Suuntasimme merenrannalle,
olipahan siellä sumua niinkuin joka puolella maisemassa.
Koira ihmettelee napsuja,
joita jäät rannalla saivat aikaiseksi,
mahtoivat sulaa hiljaa hissuksiin.

























































Tästä kuvasta tulee Lapin tunturit mieleen.
Voisi kuvitella, että kivien jälkeen on jyrkkä rotko ja
kaukaisuudessa siintää seuraava tunturi.

Kiersimme vanhan hautuumaan.
Otin kuvia kiviaidasta ja kas,
Marski hyppäsi muurille,
joka tuossa kohdin on kovasti heinittynyt.
Uteliaisuutensa heräsi, mitä lie mie siellä näin.
Koiramme on erittäin ketterä ja
sillä on vahva luottamus tasapainoonsa.
Laivakoiranahan on oltava hyvät taipumukset pysyä paatissa,
muuten kastuu ja siitä se ei pidä.





















































Nuo koirakoukut ovat niin kivoja.
Tyhjä odottaa uuden turvaliivin kuivumista patterilla,
toinen liivi odotti pyykkikonetta.

Joka paikassa oli kosteutta, vesipisaroita,
onneksi ei sateeksi äitynyt.




























torstai 22. marraskuuta 2012

Pikkumiehen päivä - Little Man´s Day


Kuvat puhukoon puolestaan kuinka meillä vietettiin iltanen.


























































































































Marskin vahtipaikka, kun yläkerrassa puuhailemme.
Tästä on hyvä kuulostella myös keskikerran tapahtumia.

Pikkumiehen äiti ihmetteli onko nuokin pehmolelut vielä tallessa, toki.






































































Kirjoitti hän kirjeenkin,
mutta kenelle?
Ainakin se menee perille,
kun on viiden euron postimerkki!













































 Ja uutta rakentelua syntyy ...!




Pikkumiehen postaus

Kuvassa (hieman alempana) on Titanic.
Tietääkö kukaan minä vuonna Titanic upposi?

Titanic ei olisi uponnut,
jos siitä ei olisi ollut hukassa kiikarikaapin avaimet!!!
Tähystäjä näki jäävuoren liian myöhään.
Laiva yritettiin kääntää, mutta siinä oli täysi vauhti,
eikä sitä saatu pysähtymään.

Olen tutkinut paljon Titacia ja myös Estoniaa.
En ole saanut vielä katsoa Titanic-elokuvaa,
mutta olen katsonut videopätkiä You Tubesta.
Elokuvan katson sitten kun olen tarpeeksi vanha.


Se rakennettiin vuonna 1911-1912.
Minä rakensin pienoismallin vuonna 2012.
Tänään maalaan sen mummelin kanssa.
Siitä tulee hankala homma,
mutta mehän osataan maalata.
Löytyyköhän mummelilta pikkupensseleitä?
Onkohan mummelilla rajausteippiä?
No, onhan sillä kun se on maalannut seiniäkin!
Papalta haetaan vanhoja Iltasanomia pöydän suojaksi.

































Radiosta tulee juuri nyt tarinoita.
Toinen korva kuuntelee niitä.
Kävin laittamassa mummelin tarinaankin sanan,
siihen Himmeli-juttuun.

Tänään oli viisi tuntia koulua.
Äiti toi minut tänne suoraan,
kun meillä on mummelin kanssa vähän puuhia.
Läksyt tehtiin ja mummeli tarkasti ne jo.

Titanicista puuttuu kuvasta vielä sähkötyslangat,
mutta ne ovat jo siinä.