sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Synteettistä piimää

Kuvat papan ja pikkumiehen syyslomaretkeltä.



















Jotain jännää telkusta tulee,
tuo asento sen kertoo!
Ollaanko saunasta juuri tultu
vai menossa vasta,
tiedä häntä
saunakammarissa ollaan.

Tärkeää oli,
että on tölkkijuomaa niinkuin papallakin.
Ja tarkkaan myöhemmin laskettiin kummalla oli enemmän,
kuusi tölkkiä pikkumiehellä
ja neljä isommalla.
Loppujen lopuksi
tasapeli tuli,
6 x 3,33 = 2,0
4 x 0,5 = 2,0



















Laskuja miekin olen tänään harrastanut.
Tangentit, sinit ja cosinit vaan päässä humajaa!

Pitäiskö juoda pitkää piimää ennenkuin jatkan,
se rauhoittaa,
sitä synteettistä.
Harvemmin maitotuotteita käytän,
eivät oikein sovi mahalle,
mutta joskus tuota edellämainittua.
Se on mahtavaa janojuomaa.
Mutta ajatus on harhaillut mietinnässä
mitä se oikein muistuttaa.
Sitten sen keksin ...
kuin synteettistä!

Ja siitä taas tulee mieleeni,
kun lapsena piti maistella kovettunutta erikeepperiä,
se oli hyvää,
ainakin hetken pureksia.
Samaten pikipallerot,
joita löytyi tietyön jäljiltä!
Ehken juuri enää kumpaakaan suuhuni laittais,
mutta kokeilematta ei tiedä!

perjantai 29. lokakuuta 2010

Kummituksia

Tänään töissä vilisti kummituksia ja lepakoita.
Hauskaa oli!
(Uskalsin laittaa tämän sumennetun kuvan ilman muiden lupaa)

Ken vanhoja muistelee ...

sitä tikulla silmään!
Vai kuinka se menikään.
Siitä huolimatta ....
Näiden kuvien ottohetket muistan yhä hyvin.

























Olisinko mie juuri saanut vanhemmilta veljiltä perityn pyörän käyttööni.
Ei mahtanut olla mikään tehdasvalmisteinen ja varmaan se oli mua varten maalattu punaiseksi. Erityisen ylpeä olin tuosta vaneerista tehdystä "tarakasta".
Neuletakki oli juuri valmistunut, vaaleansininen,
hattu oli huopaa ja sinapinkeltainen, hame tummansininen ja kengät punaiset.
Ikää mulla 4 ja puoli vuotta.

Ja aah sitä riemua, kun hiihtoloman ajaksi menimme mökille.
Poikien paidat olivat sinistä ja vaaleanharmaata,
mulla punainen ja valkoinen
sekä kerrassaan ihana harmaa lammashattu.
Olin tuolloin ekaluokkalainen -61.
















Alla kuvassa olen vähän mörtsillään. Mie olen aina joko halunnut tai sitten en yhtään, että mua kuvataan, niin vieläkin.
Olisiko vakavan ilmeen syynä se, että mua harmitti, kun jaloissani oli ruskeat kengät ja nehän ei mun mielestä sopinut vaatetukseen ei sitten yhtään. Muistan kun upotin ne mahdollisimman syvälle ruohon sekaan. Neule oli vaalealila valkoisin kuvioin ja hame vispipuuronvärisen jakkupuvun alaosa.
Ikää mörtsikällä on 10 vuotta.





















Isoveli otti usein kuvia, joihin ehdin jopa poseerata mieleni mukaan.
Kuva mökkirannasta vuodelta -65.
Yllä vihreä velourtakki ja vaaleanruskeat hiihtarit.




















14-vuotiaan poseerauksia kotikaupungin siluetti takana.
Tuo on vappumekoksi ommeltu, satiinimainen kangas erisävyisin vihrein kuvioin.















Sitten alkoi kai aikuisuus! Liikut olivat sen mukaisia että mua vaadittiin hankkimaan henkkarit v. -71.

tiistai 26. lokakuuta 2010

Kaverille kans























Lupaamani ...

Ota oikealta sivulta Polyvore-sivulinkki.
Siellä kun klikkaat kuvaa,
saat sen suuremmaksi, selvemmäksi.

Kerro, oliko mieluisia?!

Jotain kaunista

Mietin ja mietin
mitä kaunista meiltä kuvaisin,
ei tullut muuta mieleen
kuin Marski.
Mieskin on kaunis,
mutta mieleltään,
sellainen kaunosielu
kun sille päälle sattuu.
Sitä kauneutta on vaikea kuvata.

Vaan missä meidän kaunis ja komee on?!

Seurassamme,
mutta niin jo nukuttaa
ja ihmiset vaan polttaa valoja
ja huudattaa telkkaria.
Ainoa läheinen suojaisa ja varjoisa paikka
on tuolin alla. Tosin siellä on ahdasta,
juuri ja juuri sinne mahtuu kun oikein mönkii mattoa pitkin,
silleen matomaisesti,
kyllä te tiedätte.

Pahinta mitä ihmiset yöllä tekee,
on mennä niin hiljaa yläkertaan nukkumaan,
ettei koiruus ehdi mukaan,
unohtuu nukkumaan tuonne alle.
Voi sitä hoppua millä silloin sieltä pois tullaan,
tuolikin kolisee ja siirtyy paikaltaan,
on kiire pinkaista toisten tykö,
kipitellä portaat ylös.















Ooon oon mä täällä!



















Onkos ähäkutti,
kun emäntä ei raaski istua tuohon päälle,
luulee että mä litistyn!
Kyllä sä voit siinä jalkatuolillakin istua!




















maanantai 25. lokakuuta 2010

Kohti Intiaa

Mie tykkään,
sie tykkäät
raikkaista mausteisista Intian väreistä

Miellyttääkö valinnat!

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Sameaa

Meän koti
mäellä seisoo ...






















Tyhjää,
kaikki on vaa-an ... (jokin laulu)























Mistä tuulee,
tyyntä lienee ...



















Löysin popot,
joiden en tiennyt edes kadonneen.























Kivan pehmeät kävellä
vaikka rannalle.

Pirteää tehokkuutta

Pirteää,
iloista,
mielikuvituksellista,
varmuutta,
tyylikästä,
muttei liian kallista,
siitä on sisustaja tehty.


Tekosyy leikille

Tulipas niin runsas.

Vaan kaikki matsaa toisiinsa
eli ammattikielellä tuotteet on koordinoitu.

En epäile Tekosyyn maksukykyä,
mutta tuotteet ovat kohtuullisen edullisia,
ei mitään Balmainin pöksyä joukossa.
Tämä tekeekin kasailemisesta hieman haastavampaa.

Siis soppailemaan!

Saaristoon

Saariston Sailalle,
palstalle!

Terveisiä Ransulle ja Viljolle!


Polyvore

Polyvorea voit hyödyntää monella tavalla,
jos jokin tuote sinua kiinnostaa.
Sehän on linkkikokoelma nettikauppoihin.

Jos esim. jokin edellisten vaatekoosteiden tuote kiinnostaa,
avaa Polyvoresivuni.
Klikkaa kiinnostavaa kuvaa
ja saat tuotteet näkyville oikeaan sivuun.
Siinä on tietoja hintoineen
ja nettiosoite,
jossa kyseistä tuotetta myydään.

Pääsivuillehan pääsee ylhäältä Polyvore-tekstistä.
Siellä on vaikka mitä sinunkin leikkiä stailaajaa
tai sommitella sisustuksia
tai kuvataidetta
tai katsella muuten vain.
Viimeisimmät trendit ja brandit on vedetty esille.
On kilpailuja ja erilaisia ryhmiä
ja paljon paljon muuta mielenkiintoista
... ainakin mulle.

lauantai 23. lokakuuta 2010

Maalaisromantiikasta hevikonserttiin

Maalaisromanttinen hevimamma,
toivottavasti jälkimmäinen
pitää vielä paikkaansa,
jos ei, niin valitsin vaatteet ihan väärin.

Ole hyvä, Liisa Ihmemaasta!

"Rätei ja lumpui"

On se kumma,
päivät pääksetyksin pyörittelen
"rätei ja lumpui",
samaa intoa riittää vielä yömyöhällekin.

Julkitulleet lukijani ovat harvassa,
olen heistä kustakin saanut jonkinlaisen vision,
useampaa en ole kuuna päivänä tavannut.

Mutta sallitteko
että puen teidät?
Kommenteissa voinette ilmoittaa,
jos asia ei sovi.

Saakoon ensimmäisenä asunsa aktiivisin kommentoijani Tuksu
Wanhasta Mummulasta.
Kliksillä kuva suurenee.

















Ja tietysti myös miehensä Ahti
























Olkaa hyvät!

Tuotokset on valmistettu Polyvoressa.
Sieltä löytyy useita sivuja kuvaleikkejäni.
Kuka onkaan seuraavana vuorossa,
"innokkaimmat" voivat ilmoittautua, hih!

torstai 21. lokakuuta 2010

Valintoja

Mie olen koko illan tehnyt valintoja, huoh.
Piti päättää syönkö jädeä tai ruokaa,
helppo valinta,
piti päättää tiskaanko vai en,
työläämpi voitti,
piti päättää laitanko viel näitä nostalgiakuvia,
kyllä,
ilahduttaakseni kahta uskollista kommentoijaani
Tuksua ja Liisaa.
Oootte kyllä niin kivoja,
kiitoksia,
jaksatte kirjoittaa ilahduttavat sanasenne!

Toki muutkin vois!

Kuvat kasvavat hiukan kliksillä!

Alla kuvassa olemme vierailulla pariskunnan luona,
jonka miestä saamme kiittää siitä,
että meitä on lapsuudessamme kuvattu runsaasti.
Hän käytteli kameraa myös työssään rikospoliisina
ja valmisti itse nämä meidän kuvamme.
Lapsirakkaina mutta lapsettomina
me olimme hänelle oivallisia kohteita.
Keskimmäinen veljeni oli heidän kummipoikansa.

Mulla 1-vuotisneulemekkoni.
Pojilla siniharmaat polvihousut ja
ruskeat pässinpökkimät pitkät sukat, muistan.
Äidillä vispipuuron värinen mekko,
jota miekin lainailin noin reilun kymmenen vuoden kuluttua.
















Mökillä oman pikkumökkini kupeessa,
ikää seitsemän vuotta.
Neule ja päähine kirkkaanpunaiset valkoisin kuvioin,
hiihtarit mustat tai tummansiniset,
muisti pätkii tässä kohden
näin neljänkymmenen vuoden jälkeen.
Mökkini oli tuolloin vaaleansininen
... vai oliko?!























Aaaah, pikkuvelikin on jo ilmaantunut.
Mökkitunnelmia tädin perheen kesävierailulla.
Pikkuveli on kaapannut kanin syliinsä,
keskimmäinen veli hassutteli usein kuvissa.
Vaaleammat pojat ovat serkkujamme.

Mun mekko oli valkopohjainen vaaleansinisin pikkukukin.


















Kouluja on tullut käydyksi!
Rippikoulusta kunnialla suoriuduttu.

Mekko oli todella staili,
upeat leikkaukset,
harmi kun ei näy.
Hieno kangas, hiekanvaalea,
oma suunnittelema,
äidin tekemä.
Tätä leikkausta käytettiin myöhemmin
useampaankin vaatteeseen,
istuvuus perfect!

Nostalgiaa ja geometriaa




















Mun piti skannailla ennennäkemättömiä lapsuuskuvia,
vaan just virta hyytyi koneessa ja
piuha oli toisessa kerroksessa,
en lähtenyt ramppaamaan portaissa,
joten tyydytään näihin.

Edelleen 50-luvun puoliväliä.
Isoveljet sallinevat nämä julkaisut,
pikkuveli ei ollut vielä syntynyt.























Lapsuuteni ensimmäisen kodin talo on vielä pystyssä.
Ehkä ovi ja portaat on vaihdettu useampaan kertaan,
mutta yläkuvan oviaukko on alakuvan oikeanpuoleinen edelleen.















Himoitsemiani geometrisiä laskutehtäviä tulostelin kunnon pinon,
ei pääse aivosolut rappeutumaan,
ihanaa päättelyä ja pohdintaa.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Laitetaan lisää























Jatkukoon sit tämä kuvalinja ...
Pike 2,5 vuotiaana

Perinteinen merimiespuku,
vuosi on 1956.
Kun 60-luvun lopulla tulivat minihameet muotiin,
mä löysin tämän ja mahduin siihen
sekä tietty käytin myös.

Edellisen kommenttiin ...
Valitettavasti mulla ei ole tuota edellisen postauksen neulepukua tallessa,
luulen että se annettiin jollekin sukulaislapselle.
Äitihän oli taidokas tekemään kaikenlaisia käsitöitä.
Meillä kaikilla neljällä oli tuontapainen neulevaate
kaksivuotiskuvassa. Ainoana tyttönä mulla mekko,
pojilla polvimittaiset housut ja pusero.
Neuleen pohjaväri oli sinapinkeltainen.

Ja tästäpä juontuu eräs vaate mieleeni.
Hetkinen lähden kaivelemaan kuvatiedostoja ....

No niin, tässähän tämä!
















Tämä vaaleanpunainen mekko oli mulla tallessa lähes näihin vuosiin.
Sitten se mystisesti katosi. (Ei ullakon koitkaan voi syödä vaatetta niiin totaalisesti.)
Sen käyttäjä oli mun vauvanukkeni,
jolle siis viime vuonna kudoin uuden vaatteen.
Mun aidot alushame ja alkkarit sillä vielä on.

Ja jälleen kuvatiedostoihin .....
Kas tässä























Mulla on sellainen kutku,
että nämä kuvat on olleetkin edellisessä blogissa,
vaan haitanneeko mitään.

Ja muihin aiheisiin ...
Isi toi äskettäin pikkumiehen varustekassit,
äiti tuo huomenaamulla varsinaisen pikkumiehen.
Ja sitten he lähtevät papan ja Marskin kanssa syyslomalle ihan miesten kesken.
Mahtanee olla mukavaa,
mummeli jää ahertamaan töihin.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Kuva kuiteski



















Ei niin millään, ei vaikka kuinka,
meinaa tulla tänne mitään.
Töissä on paljon puuhaa,
kotona taas väsyä.

Tulla tupsahtipa pikku-Pike kuitenkin,
syksyllä 1954,
kun en muuta nyt keksi.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Koukuttunut

Olen koukuttunut Polyvoreen.
Värkkäyksiäni löytyy täältä.
Alaspäin rullaten löytyy kaikki
sivua kääntäen.
Joihinkin kilpailuihin olen ottanut osaa,
hauskaa.
Etusivun kuvankin tein siellä.
Ja menenpäs jatkamaan...

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Juurille

Muuta oli täksi päivää mielessä,
vaan pomppasinpa ihan ohimennen kampaamoon kysymään aikaa
ja tuuria oli, pääsin hoitoon tunnin kuluttua.

Mullahan on meneillään sessio,
jossa kasvatan omaa väriä takaisin
tai siis sitä harmaata nyt.
Kuitenkin jonninmoista kirkastusta kaivattiin vaaleneviin hiuksiin.



















Mullahan on aina ollut melko tumma tukka,
sellainen perinteinen maantie luonnostaan.
Väreillä se on ollut mahongista lähes mustaan.

Blondattu ei ole koskaan,
mutta lapsena se oli hyvinkin vaalea,
tummeni sittemmin.
Vaan nytpä on lähes pikkutyttömäinen väri
... juurissa eli paluu juurille on tapahtunut.



















Latvoja pätkäistiin melko rajusti,
kuivat pois.
Hoksaa miehen flanellipaita,
oiva kotivaate.



















Tummaa löytyy vielä latvoissa,
siitä pikkuhiljaa haalenevat ihan ittellään.



















Shampoon ja latvahoiteen pidän vielä entisen.

Vaan lakan päätin vaihtaa vihdoin,
entinen on superhyvä, mutta ehkä nyt liiankin.
KC Quattro hiuskiinne 750 ml jättipullo

KC Four Reasons lämpösuojasuihke ja pito,
kun suoristan raudalla ja muulloinkin

Big Sexy Hair Powder kohottamaan pika-apuun
Tukkapuuterista olen kuullut paljon ja nyt päätin kokeilla.



















Kyllä mie ehdin sitten niille muillekin vapaapäivän puuhille.

Miesten vuoro-elokuva jäi vielä katsomatta.
Pitänee varautua siihen ison jäderasian kanssa,
ehkä huomenna
ehkä ei.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Rose, turquoise roses to Tuksu























Wanhan Mummulan Tuksun ruusutarhan inspiroimaa Polyvorea

Yllä on niin itse Tuksu kuin myös Ahti-vaari huomioonotettu.
Kuvat saat isommaksi klikkaamalla.

Alla ruusua ruusun päällä
ja itse ehtoisa emäntä.
























Tämä syntyi muuten vain,
ihana nojatuoli ja merellinen väri pakottivat rakentelemaan.























Nämä ovat siis sinulle,
kiitokseksi kivoista sanoistasi,
uskolliselle kommentoijalleni, Tuksulle!

Ps. Ja kuvat saat kopioida jos tahdot.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Tallin takaa

Puolikuollut,
periaatepuu.
Oikeastaan meidän puolella,
mutta niin liki rajaa,
että sananen on kuultava naapuriakin.
Niin monta tekosyytä on kuultu
jotta tuo tuossa vielä seisoo,
kesäisinkin lähes lehdetön kurjimus.
Ei tykätä.



















Vaan sen takana,
naapurin entisellä pottupellolla,
sitkeästä ruususta löytyi pari kaunista kukkaa,
näkyypä nuppukin odottavan.















Puoliltapäivin aurinkokin vielä väliin kurkisteli.
Lähdimme siis Marskin kanssa jatkamaan pihasiivousta,
tuulesta huolimatta.
Suunnittelimme haravointisuunnan tarkasti,
ei me nyt kahteen kertaan samoja,
vaikka väliin tuulenpyörre heitteli uusia tilalle.
Vähempänä ovat kuitenkin ... keltaiset lehdet.

Tavoitealueita mulla pitää olla,
kunhan tämä tästä,
niin tupakalle jne.
Alkoi satelemaan,
keskeneräinen tavoitealue suoritettiin loppuun.

Meän koira ei ole sokerista,
jos ei emäntänsäkään,
lenkille siitä
pikkasen märkiähän jo olimme.
Pian kyllä enemmän.
Kasvoihin sattui,
väliin tuli pieniä rakeita
eli niitä "äkäsiä akkoja puukot suussa".
Sitten olimmekin jo kovasti kosteita,
sisälle siitä ....

Tämän rakennuksen kuvetta kuljimme.
Aina olen tykännyt veturitalleista,
niiden kaarevista muodoista,
jykevistä punatiilistä,
korkeista ikkunoista.
Visioisin tiloille vaikka minkälaista uusiokäyttöä,
jos moisia ideoita tarvittaisiin.
Ja onhan tähän rakennukseen liittyvät toimet
olleet oleellinen osa perheemme leivästä,
kunnes vuodet täyttyivät ja eläke kutsui.

Kollaaseja Polyvorella

Tykkään vaatteista, muodista ...
tykkään kuvataiteista (taidehan on näistä kaukana mutta joka tapauksessa sommittelua ainakin) ...
tykkään kuvankäsittelystä.

Wautsi kun löysin tämän Polyvoren!
Se on sivusto, jossa voi leikkiä vaatteilla, kuvilla ...
Sieltä löytyy kymmenien, jos ei satojen, kuuluisiempien suunnittelijoiden kokoelmia.
Nettisivut, joilla ed.m. tuotteita on kaupan, tuotteiden tiedot jne.
Paljon aiheita ja asiaa muodista ja trendeistä yleensäkin.

Allaolevia olen leikkinyt/kasannut kuin pikkutyttö,
noh riisun ja puenhan mä töissäkin nukkeja.
Mä en ikinä aikuisena pääse nukkeleikeistä,
vaikka lapsena ne ei ollut ollenkaan mun suosikkipuuhia.


Eilen kasattu syysteema,
mua miellyttävistä vaatteista.




























Tämä lie ensimmäinen koosteeni Polyvorella.

























Lorealilla on kilpailu siellä ja tällaisen tein osallistuakseni.




















Tämän tein ensin,
mutta tuo metrokartta tupsahti tuonne kuvan taakse
enkä saanut sitä enää poiskaan.




















Ihan kunhan vain, night ...
























Tämä myös, kunhan kokeilin ...
























Talbotsin kilpailuun tällainen kollaasi.




Maineikasta, hintavaa Balmainia,

tämän asukokonaisuuden hinta oli useita kymppitonneja!
Kyllä mun päälle kelpais.