torstai 22. heinäkuuta 2010

Hups-housut

Melkeinpä olen unohtanut ... päivän asu
(nasu on öljyttynä saunan jälkeen).

Tällaisilla on nyt menty kepeästi.
Teepee on joutunut lomapaidaksi, se puoltaa toista tissiä, tasapainotus on siis pielessä ... minussa tai vaatteessa!

Ja hups-housut valmistuivat saksilla väljiksi jääneistä farkuista.

Pikkumies ei vissiin ollut vielä tällaisia tavannut, noh, onhan hän vielä niin nuori. Kauhuissaan hän katseli kun mummeli on katkaissut farkut, jäännöspalatkin oli näytettävä roskiksesta. Kierrätyskasvatusta ilmassa, hän kehoitti minua vielä lahkeenpätkistäkin jotain tekemään, wau.

Huomenna pätkäisen toiset samanlaiset housut, ovat niin mukavat ja värikin ottaa vähemmän aurinkoon kuin mustat, joissa meinasin kärventää jalkani taannoin.

Ja lahkeiden väljyydessä muistin oivan entisaikain caprileggaritapani 80-luvulta. Tupakkiaski kulkee kivasti paljaan reiden ja housun välissä, jeah!



Söpöset napit niskassa.
Miehän en söpöilystä pidä, onneksi ovat pois mun silmistä, sentään Rocka Betty timantteineen hiukka rajuntaa vaatetta.
Vaan hällä väliä mikä paita lomalla!!! 



















*****************
M/S Salmettaren aikataulu on tulostettu. Reitille Rauhalahti - Messualue, se tietää Kuopion asuntomessuille menoa, kiva.

Ja kun nyt pikkumies ei mukaan pääse halustaan huolimatta, niin kässärihän on oltava ... tai kaksi.
Toinen tulostukseni on tällainen, Big Boobs-bikinitoppi.
Mulla on ollut jo pitempään tämän kokeilu mielessä. Jos muistan pakata mukaan myös lankaa ja puikot, sen aika vois olla.

*****************
Olen tehnyt pientä tutkimustyötä.
Mieltäni askaruttaa blogimainonta, ammatillisesti kiinnostaa.

Tietävätköhän kaikki, jotka niitä sivuilleen klikkaavat, mitä ne todella pitää sisällään. Se on kovasti suosittua varsinkin nuorten keskuudessa, tulee kokeilutuotteita, lahjuksia, ilmaistavaroita jne., vastapainoksi sähköpostit ovat täynnä infoa ja muuta sälää tukoksiin asti. Ja jos niistä saa tuloja, verotus yms. ... monimuotoisia juttuja kaikenkaikkiaan.

Voisihan sitä harrastaa ihan tosissaan jos aikaa olisi. Tekisi kiinnostavat kaupalliset sivut, kahmisi lukijoita, klikkailijoita, kirjoittaisi ... potaskaa.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Kotoisa, epälokoisa

Tänään oli kotoisa mutta epälokoisa lomapäivä.

Tosin puuhailin rauhalliseen tahtiin ja aikaa tuhraantui. Jatkoin pihalla puuosien öljyämistä, kaksi kertaa tein nuo käsittelyt, kolmille portaille, kaikille mahdollisille kalusteille ja "terassilevyille". Nyt kyl käsivarsis ja takareisis tuntuu, okei, otan sen jumpan kannalta.



Kyllä puu on kaunista, parasta käsittelettömänä, vaan ei käytännöllistä niin.



Tavoitteina oli myös mansikkamaan, jos niin voi koonpuolesta edes sanoa, puhdistus rikkiksistä. Senkin sain tehdyksi. Ja asuntoauton siivous seuraavaa reissua silmälläpitäen. Ja akvaarion vesienvaihto ja pesu. Ja tietty lenkki Marskin kanssa merenrannalla. Ooooh mua!

Näistä huolimatta ehdimme kyläilemään miehen veljen luona, jonne ehdin valitettavan harvoin mukaan. Siellä on aina jotain namia itseleivottua, niin oli nytkin ja mukaankin saimme, lurps!



Ken on käynyt Muumimaailmassa, koskella ja noidan asumuksella, siellä korkealla "metsässä"!



Siellä mie sain oivan ajatuksen toteuttaakseni sen sitten, tämän jälkeen, tuohon alapihan tontinnurkalle.
Epämääräisen epätasaiset puiset nousut, vähän porrastakin joukkoon, kaarrellen havukasvien välissä pikku ylätasanteelle. Siellä hieman kalustustakin voisi olla, jotain simppeliä.

Paintillä vähän fiksailin valmista kuvaa ... havainnollistaakseni.   




Viime lomaretkellä Marski sai harvinaisen tilaisuuden tavata rotuedustajansa. Naapuriasuntovaunusta oli silmäilty sitä ja sittenpä rouvan oli tultava kysymään tarkempia tietoja. Heillä nimittäin oli samanlainen vaunussaan, mutta kuitenkin niin erilainen.
Schipperke Neo on rotunsa pienempiä ja Marskihan on taas isompia. Siinähän sitten jutunjuurta pitkäksi toviksi ja esittelimme koiramme puolin ja toisin. Kokoerosta huolimatta olivat niin huvittavan samanlaisia liikkeineen ja juttujen perusteella tavoiltaankin.
Se oli kiva satunnainen tapaaminen. 


maanantai 19. heinäkuuta 2010

Mutta ... mehän OLEMME

Risteilymme oli päättymäisillään. Istuimme kaikki pitkästä ja vilkkaasta päivästä jo hieman voipuneina kansiravintolassa, kuuntelimme kuulutuksia ajankuluksemme. Pikkumieskin nojaili pöytään, lepuutti päätään kämmeniinsä odotellen jo uusia seikkailuja tai mitä lie pikkupäässään pohtinut.

Kaikui kuulutus:
"Juha Laaksonen, soittakaa numeroon 123....!"
Odottelimme kaiketi seuraavaa viestiä kovaäänisestä, sitä ei kylläkään tullut.

Suuri hiljaisuus vallitsi keskuudessamme.
Yhtäkkiä yllättäin pikkumies loihe lausumaan vakavalla ilmeellä:
- "MUTTA ... mehän OLEMME Juha Laaksonen!!!!"

Siinä repesi mummeli ja pappa, kyyneleet silmissä nauroimme.
Mitä tilannekomiikkaa pikkumieheltä, joka osasi esittää vielä hetken yllättynyttä ja nosteli harteitaan kunnes itsekin alkoi nauramaan.

Kesti aikansa meidän hieman rauhoittua.
- "Oliko hyvä vitsi?" tiedusteli pikkuhuumorveikko.

No huhhuh, oli se!

Sen jälkeen Juha Laaksonen löytyi sieltä sun täältä.

- Kukahan tätä junaa ajaa? ... tietysti Juha Laaksonen!

- Annettaisko Marskille uusi nimi?
- Mikähän se olisi?
- No, TIETYSTI Juha Laaksonen!

Tempperamenttinen pappa ratin takana:
- "Kukahan pässinpää tuotakin kotturaa ajaa!
Takaistuimelta kuuluu: - Se ON Juha Laaksonen!

Silleen sopivasti juuri kun me vanhemmat jo unohdamme Juha Laaksosen, ilmestyy se pikkumiehen suusta sopivana vastauksena. Ei me voida muuta kuin nauraa.
Ihmettelemme, mikähän huuliveikko perheessämme on kasvamassa ... Eipä omena kauas putoa ... huumorillaan pappansakin mut aikanaan hurmas ... muunmuassa!

Tänäänkin eteisestä kuului kolinaa, Marski juoksi vastaanottamaan, mie huhuilin olkarista.
- "No mutta ketäs siellä tulee? .... - Juha Laaksonen! kuului vastaus.

Anteeksi tai onnittelut Juha Laaksonen, olet ja varmasti tulet pysymäänkin, kuuluisuutena perheessämme!
Jos me aikuiset sinut joskus unohdamme, niin kyllä pikkumies sinut muistaa, se on varma!


Huumormiehen mielestä mummelilla on hassunnäköiset arskat.
- "Annapas kun mä laitan ne päähän, ota kuva niin näet!"
Niin noh!!! mitäs tuohon sanomaan.

Loma on puolivälissä ja kengät jo puhki.
Kyllä, itseään liikuteltu on!


sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Kesää vielä jäljellä ...

Vaihdettiin matkustusmuotoa kodinmukavuuksin,
kahdeksan päivää vilahti hetkessä.

Pikkumiehelle uusia kokemuksia, elämyksiä ja muisteluita tulevaisuuteen.
Mummelille ja papalle ihanan antoisia hetkiä kanssaan.
Marskille uusia tuoksuja matkan varrella.


Viitasaaren tuntumissa on tämä ihana pikkusauna, jota aina ohittaessa ihailen.
Nyt onnistui napattua kuva menomatkalla länsisuunnasta, itäsuunnasta palatessa epäonnistui.


Perillä Pielavedellä ja rantaan ...


Muutama päivä siellä ja matka jatkui Haapamäen höyryveturipuistoon.


Pikkumiehen lemppariveturi alla.
Kyllä nämä kaikki kierrettiin parin päivän aikana moneen kertaan.


Matka jatkui Tervakosken Puuhamaahan,
yövyttiin Viralassa.

Tässä tuumiskellaan seuraavaa suuntaa.
Joutui tää mummelikin vesiränniin, onneksi kumiveneellä.
Ja poika ui ja pulski, ui ja pulski ....


Pielavedelle paluu Tuurin kautta.
Hienot palopostit.
Löytyihän juna sieltäkin ...


Jälleen rantaleikkejä ja uimista Nilakka-järvessä Pielavedellä, saunomista ...

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Ihana iiris

Niin kaunis on tuo kukka ja mahtavan värinen.

Muistanpa tuosta tikankontin, joita lapsena näin kielometsissä. Sehän oli ja on varmaan yhäti rauhoitettu kasvi. Vuosiin en ole siihen törmännyt ... siis eihän se ole niin iso että törmätään ... noh kyllä lukija ymmärtää tarkoitukseni ... Upeita luonnonmuovauksia joka tapauksessa nekin.





Laatikkokukat rehottaa, olisiko kanankakalla osuutta asiaan, säitäkään ei voi moittia. Ensimmäiset kukinnot joutuivat myrskyn kynsiin. Ne retkahtivat alas roikkumaan mutta kukkavarret kestivät ja vasta tänään poistelin ensimmäisiä ohikukkineita ryppäitä. 



Ruusutkin aukovat kukkiaan, vielä sadat nuput odottavat aikaansa.




















Aika tekemätön päivä oli mulla tänään, vaan niinhän se väliin täytyykin, lomalla.

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Junaa, muumeja ja merta

Tästä se alkoi, majoittuen vaunuun yöksi, suuntana etelä.
Ylin vuode oli pikkumiehen haaveena, mutta suosiolla tyydyttiin keskimmäiseenkin.
Ensimmäinen junamatkansa.



Ja tietysti maisemat kiinnosti, varsinkin nämä junakalustuksella höystetyt.



Aamulla oltiin Turus. Odoteltiin kauppojen aukenemista. Pikkumiehelle piti saada kengät, joista kivet poistuivat yhtä livakkaan kuin sinne menivätkin. Ihanan vilpoista oli tuo hetki Aurajoen rannalla.

Naantaliin, upeita veneitä matkalla Muumimaailmaan.


Haisulin tapaamista odotettiin kai kiihkeimmin.
Ensin hieman ujoiltiin, myöhemmin jo halattiin.

Päivähän siellä kului. Uitiin pariinkin kertaan, kuten myös kierrettiin ja tutkittiin koko saari, syötiin, herkuteltiin. Todella hyvä päivä meille kaikille.



Iltakahveille tädin luokse, serkkuni halusi yllättää hänet tapaamisellamme.

Ja hotelli täytti pikkumiehen kriteerit täydellisesti, kotiutuminen sinne sujui sutjakkaasti.



Aamutuimaan alukselle.
Risteilykin oli pikkumiehelle uusi kokemus.



Lokin lailla merellä liideltiin mennentullen.
Laivaohjelmaa ja menoa riitti enemmän kuin pikkujalat joka paikkaan kerkesivät.
Aivan mahtavaa.

Kuvia räpsittiin sen sata, mie ja pappa.
Ja taisi pikkumieskin ikuistaa mut, kun mielestään olin hassunnäköinen aurinkolaseissani.



Reissu poiki myös kaksi Onni-nimistä uutta ystävää, serkkuni pojanpoika ja laivatuttu,
ei ainoastaan meidän vanhusten kanssa tarvinnut seurustella.

Diplomi tuli muumien ja VWF:n Merikoulusta ja palkintoja myös, siitä ilo.



Ohjelmaa ja menoa oli näiksi päiviksi kylliksi, kotimatkakaan ei ollut tylsä.
"Pappa ja mummeli, kattokaa mitä tuolla näkyy ...!"





















Parin päivän kuluttua meitä kutsuu uudet seikkailut ja reissu,
Marskikin pääsee nyt mukaan ja poika jää kotivahdiksi.

lauantai 3. heinäkuuta 2010

Littee, pieni

Mahdollisimman pienen ja litteen uuden kameran halusin, löysin ja mies osti.
Tietty vain patterittomuus on totuttelussa, mihinkäs ne mahtuiskaan.

Koekuvia ...
Daalia on intoutunut ihan mahdottomasti pukkaamaan nuppuja, kymmenen laskin.
Kun ne aukenevat, eiväthän ne tuohon päälle edes mahdu!

Ja iiriksessä, nuo suikulat, on myös nuppuja enemmän kuin koskaan. Se on niin kaunis kukinto.

Ja voihan hitsiläinen, nyt vasta tajuan, että tuossa edessähän on lupiineja!!!! Siitä on kyllä useampi vuosi kun olen niitä tuohon tuonut, vaan aiemmin eivät ole näyttäytyneet, puhumattakaan kukkineet, jes!!!


Isot ruusupensaat tuhottiin joitakin vuosia sitten, vain alapihalle tontin nurkkaan niitä jätin. Siellä eivät punaiset menestyneet, on melko varjoinen paikka. Mutta valkoiset kukkii isoin kukkasin. Ja nuppuja on niissäkin paljon, satoja.

Harmillista vain että pihan vaatimaton kukkaloisto on kauneimmillaan juuri loman aikana jolloin ei kotona paljon olla.

Lomavarustus

Hankittu parit perustopit, musta ja oranssi, joka ei kyllä ole mun väri mutta matsaa tiettyihin vaatteisiin.
Ehkäpä nyt topeilla pärjääkin ja poikkeuksellisesti topat saa jättää kotiin! Siis tulevalla muutaman päivän pikkureissulla, jonka tähtenä ja tahdinantajana on pikkumies.

Kevyt BB:n kassi, johon suunnittelin kaiken tarvittavan mahtuvan, koska sitä on raahattava kokoajan mukana.
Ja tuollainen jotta mieskin kehtaa sitä roikottaa kun me menemme pikkumiehen kanssa pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Papan on luvattu ottaa hieman rauhallisemmin ja lupa parkkeeratakin itseään sopiviin paikkoihin.

Jos olisin löytänyt edellisen postauksen kaltaisen pikkupussin, vaan enpä vielä, niin ostin rock-henkisen, just ja just tärkeimmät nielevän niittilaukun, tykötarpeiksi siinä oli myös rahakukkaro.



Laukun ja kukkaron killuttimet ovat vallan ihania.




Kohta alkaa ...

... kesäloma meinaan, maanantaina, vietellään tässä ensin vapis ja sunnuntai alta pois.
Ja mahtavia kelejä on luvassa, vain vähän pakkasta ja lumisateita, joooo!

On sitä meilläkin leivottu, raparperipiirakkaa. Juhannuksena niitä taittelin mökin pellon nurkasta, sieltä rentunruusujen seasta. Just ja just riittää tällaisen jauhomiseen mun taidot tällä saralla. Tai ei oikeastaan tuonkaan vertaa, jäi nimittäin vähän veltoksi keskeltä (oli liikaa tuota pääainesta), mutta mie lupasin heti kättelyssä syödä ne kohdat, nyyyh.

Kellä löytyy kirjasto vessasta, siis muutakin kuin lehtiä.
Meillä on aiheena mm. rakkaus, runous.







Tällaisia laukkuja himoitsen ... ostoslistalla Lontoon reissulle elokuussa.



















Kuvat täältä

 























Ja samalla listalla on tämäntapainen vaate,
kuvahan on Aida Coronadon sivuilta.

Mieleistä maksimekkoa myös metsästän, sellaisen kuvaakaan en ole löytänyt nettimaailman tuhansien joukosta,joten missähän moinen vaate mua odottaa. Vikana olemassa olevissa on joko halter neck tai spagettiolkaimet, kumpikaan ei mulle käy.

Nyt alakertaan katsomaan mitä pesukone mulle tällä kertaa sanoo. Eka yritys oli absoluuttinen unohdus, seuraava oli avaamaton vesihana, kolmas kerta toden sanoo eli pesee pyykit ...