keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Kotoisa, epälokoisa

Tänään oli kotoisa mutta epälokoisa lomapäivä.

Tosin puuhailin rauhalliseen tahtiin ja aikaa tuhraantui. Jatkoin pihalla puuosien öljyämistä, kaksi kertaa tein nuo käsittelyt, kolmille portaille, kaikille mahdollisille kalusteille ja "terassilevyille". Nyt kyl käsivarsis ja takareisis tuntuu, okei, otan sen jumpan kannalta.



Kyllä puu on kaunista, parasta käsittelettömänä, vaan ei käytännöllistä niin.



Tavoitteina oli myös mansikkamaan, jos niin voi koonpuolesta edes sanoa, puhdistus rikkiksistä. Senkin sain tehdyksi. Ja asuntoauton siivous seuraavaa reissua silmälläpitäen. Ja akvaarion vesienvaihto ja pesu. Ja tietty lenkki Marskin kanssa merenrannalla. Ooooh mua!

Näistä huolimatta ehdimme kyläilemään miehen veljen luona, jonne ehdin valitettavan harvoin mukaan. Siellä on aina jotain namia itseleivottua, niin oli nytkin ja mukaankin saimme, lurps!



Ken on käynyt Muumimaailmassa, koskella ja noidan asumuksella, siellä korkealla "metsässä"!



Siellä mie sain oivan ajatuksen toteuttaakseni sen sitten, tämän jälkeen, tuohon alapihan tontinnurkalle.
Epämääräisen epätasaiset puiset nousut, vähän porrastakin joukkoon, kaarrellen havukasvien välissä pikku ylätasanteelle. Siellä hieman kalustustakin voisi olla, jotain simppeliä.

Paintillä vähän fiksailin valmista kuvaa ... havainnollistaakseni.   




Viime lomaretkellä Marski sai harvinaisen tilaisuuden tavata rotuedustajansa. Naapuriasuntovaunusta oli silmäilty sitä ja sittenpä rouvan oli tultava kysymään tarkempia tietoja. Heillä nimittäin oli samanlainen vaunussaan, mutta kuitenkin niin erilainen.
Schipperke Neo on rotunsa pienempiä ja Marskihan on taas isompia. Siinähän sitten jutunjuurta pitkäksi toviksi ja esittelimme koiramme puolin ja toisin. Kokoerosta huolimatta olivat niin huvittavan samanlaisia liikkeineen ja juttujen perusteella tavoiltaankin.
Se oli kiva satunnainen tapaaminen. 


3 kommenttia:

tuksu kirjoitti...

Oi kuinka ihanaa haaveilupaikkaa kaavailet sinne teille.
Nuo sattuma-tuttavuudet ovat hauskoja. Itsekin olen joskus alkanut jutella täys-tuntemattoman kanssa..ja löytänyt sielunkumppanuutta:)
Elämä on aika jännä yllättäjäkin joskus.
Hiukan rauhallisempaa tahtia lomapäiville!
toivottelee tuksu-mummeli

Liisa kirjoitti...

Ihanat kuvat. Kylläpä on kaunis maja.

Pike kirjoitti...

Kiitos Tuksu, kiitos Liisa!
Kommentit ovat niin mieluisia!