torstai 31. tammikuuta 2013

8 faktaa minusta- haaste



















Sain Lady of The Mess-blogista haasteen, jossa kerron 8 faktaa itsestäni, kiitos Lady!
Ja sääntöihin kuuluu; jaa tunnustus kahdeksalle blogaajalle, ilmoita heille tunnustuksesta.
Mie en ole hyvä jakamaan, vaan joka haluaa paljastaa itsestään faktoja, ota haaste vastaan!

1. Täytän tänä vuonna 60 vuotta, enpä itsekään uskoisi, ellen katsahtaisi peiliin, joka on armoton, vaan hällä väliä.

2. Horoskoopiltani olen vaaka. Keikutan vaakakuppeja melko rajusti, mutten ole ailahteleva eli kuppien keinahtelu on rauhallista, sanoisinpa että päätän itse mille puolelle vaaka kulloinkin kallistuu.

3. Olen onnellinen, tyytyväinen elämääni, niin makaan kuin petaan.

4. En kadu elämässäni mitään. Joku toinen sijassani voisi, mutta katso edellisen vastauksen viimeinen lause.

5. Inhoan kotitöitä, siivousta, ruoanlaittoa, pyykinpesua jne., mutta tehtävähän niitä on, vaan mahdollisimman nopeasti, tehokkaasti, hieman hutiloiden nuo pakkopullat suoritan.

6. Olen tylsä, tullut sellaiseksi vanhetessa. Aikaisemmin tilannekomiikkaa pukkasi tämän tästä, nyt ne ovat vaan satunnaisia tähtihetkiä.

7. Olen rohkea, en pelkää mitään. Mitä pitäisi!

8. Haluaisin olla sinisilmäinen, luottavainen, mutta aina pikkuinen skeptisyyteni vaan nostaa päätään.






   






















Asetelma vuodelta -76, tämän olen maalannut vanhemmilleni.

Kevään vehreää makkariin






























Piskuinen joulukuusemme sai kaverikseen krookuksia ja narsisseja, Ikeasta.
Toivottavasti en tapa niitä ennenkuin kukkivat.
Vettä kai vähäisen!

Saikulla valmistuneet ylipolven säärystimet ja pari pipoa.
Säärystimet kudoin ihan sokkona,
musta lanka ja töllön katselu,
mutten vielä ole ensimmäistäkään väärää silmukkaa huomannut,
en ole kyllä etsinytkään.
Toisessa pipassa valepalmikoita,
toisessa tiiliskivikuvio eli mustan langan ylivetoja.
Kumpainenkin on oikein hyvä päässä,
tukka mahtuu ja pysyy sisällä.


















































Marski työmaapäällikkönä miehen lumitöissä.
Valtavasti olikin nuoskalunta tullut, 25 senttiä kerralla,
melkein tuon verran on ollut koko alkutalven lumisaalis.
Ja lisää sataa ...
Mua kyllä harmitti, kun en uskaltanut vielä mennä auttamaan, lapiohommiin.
Näkymä keittiön ikkunasta alkaakin olla jo tavanomaisen talven.






























































Tämä pöytä oli sattumalöytö,
mies itse sen bongasi.
Oikein järkevä suojaava pulpettimalli makkarissa,
jossa pölyämistä piisaa.

Tuolin taakse, uunin kupeeseen, ostimme pienen laatikoston,
raskaamman kuin ne peltiset,
jotka pakkaavat liikkumaan laatikoita avatessa.
Tässäkin on pyörät,
helppo liikuttaa jos tarvetta on.

Vaatikas muutti toisen, keittiön, ovenpieleen.

Ja johan näyttäisi ihan oudolta,
jos meillä ei olisi mitään rompetta pöydällä,
siksi kannen takareunalla tilpehöörikaukaloita.





































































Aiemmin kun Ikeassa kävimme, aloin suunnittelemaan tällaista tankoviritystä.
Nyt ostimme kuitenkin varmuuden vuoksi kolme tankoa,
mutta liika on liikaa. Ja ...
yhdestä tangosta puuttuikin yksi kannake.





















































Vaan mitäpä osapuutteesta.
Parin päivän päästä lähdimme vaihtamaan viallista tankopakettia.
Siihen mennessä olin keksinyt sille jo käyttöä, plus ...
muutamalle uudelle varusteelle.

Toinenkin nurkka sai uudenlaisen virityksen,
ennenhän siinä oli puinen avain-muki-tilpehöörihyllykkö.






































































Tänään mies lähti kaverinsa kanssa asioilleen.
Mulla oli yksi nojatuoli mielessä hänelle,
ettei aina tartte sohvassa rötköttää.
Ihan näytin kuvankin, kerroin liikkeen ja värivaihtoehdot tuolille.
Kolmeen kertaan painotin, että ei sitten ruskeaa!!!

Ja mitähän mies reissulta palattuaan!
Tiistaina tulee sitten se ruskea!!!
Pikkusen olin vihainen ja sanoin,
että jos se on ruskea, niin ulkona siinä istut,
soita äkkiä ja vaihda väriä.
Teki työtä käskettyään ja onnistui!
Tai enhän mä usko ennenkuin näen,
sitten tiedän tuleeko se sisä- vaiko puutarhakäyttöön!
Ja kuinka paljon mies ulkoilee sen jälkeen!

Saikku sujuu ihan mukavasti ellei yötä ja aamua lasketa!
Edelleen selkä tulee nukkuessa todella kipeäksi,
aivan kamalan kipeäksi.
Viihdyn sängyssä mahdollisimman lyhykäisesti,
onneksi olen yökyöpeli.
Aamulla menee tunti ja toistakin ennekuin pystyn tekemään yhtään mitään muuta kuin venyttelemään ja tuskailemaan. Särkylääkkeen otan nukkumaan mennessä ja herätessä.
Aamuyöstä kokeilin jo hieman kyljellä nukkumista,
se ei onnistu ellen virittele itseäni tyynyillä asentoon ja luulenpa,
ettei uudet tissit siitä vielä oikein tykkää.
Leikkausalue voi oikein hyvin.
Tikkejä poistanut hoiturikin kehui siistiä jälkeä.





lauantai 26. tammikuuta 2013

Kadotettu keskittymiskyky


































Mihin se meni ... keskittymiskyky!
Sitähän hieman vaaditaan, kun esmerkiks tänne kirjoittaa,
mutta sitä vaan ei ole.

Vai sijaitsikohan se siellä mistä minusta palaset leikkauksessa poistettiin,
muutakaan syytä en keksi!!!

Joka tapauksessa vointini on oikein hyvä.
Varsinainen leikkaus ei ole tuottanut mitään kipua, olen yllättynyt.
Vaan tapa jolla mun täytyy nukkua, selällään, on aivan kammottavaa.
Selkä kipeytyy niin, että harkitsin jopa viettäväni yöt istuen ja niin melkein teenkin.
Leikkausalue ei kipulääkkeitäkään ole kaivannut, mutta yöksi sellaisen otan, selkää varten.
Ainoa helpottava asia on, että olen hoksannut missä vaiheessa se kannattaa ottaa,
ei liian aikaisin eikä enää nukkumaanmennessä.

Mitään vuotoja ei arvista ole tullut, tosin niissä on vielä teipit päällä,
mutta siisteiltä näyttää. Huomenna poistan teipitkin, kun huuhtelemaan menen,
saunominenhan saa vielä odottaa.
Tiistaina poistatan tikit. Mahtaa siinä olla jollekin urakkaa,
pieniä ohuita tikkejä useamman kymmensentin matkalla.

Olen muistanut varoa liikkeitä, jotka haavoja ärsyttäisivät,
kyllä ne ehtii varoittaa.
Napakoissa sporttiliiveissä ja -topeissa ei tarvita enää edes mitään pehmentäviä siteitäkään.

Joka päivä olen tehnyt kunnon lenkkejä Marskin kanssa.
Joskus arska paistaa, joskus ei.
Pakkasta on ollut turhan reilusti joinakin päivinä.

Huomenna on kampaajakäynti,
saksia ja väriä lupasin käyttää, saas nähdä.

Innoissaan olen myös kirjoittelustani, jonka taannoin lähetin,
s.postaukset ovat lennelleet suuntaan ja toiseen.
Itseasiassa lähetin jo toisenkin ...
Mitään ratkaisevaa ei tosin vielä olla sovittu.

Harmillista, kun tämä keskittymiseni on nyt muualla,
olisi tsemppiä kirjoittaaa lisää ja nythän on aikaakin.
Sen verran sitä on kuitenkin, että sain kudottua valmiiksi keskeneräiset ylipolvensäärystimet
ja pipoja on tulossa jo toinen.







sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Toppimuotia kevät -13, mallia Länskä



Aloitan ovelasti tälleen maisemakuvalla,
ettei toppikuva hyökää heti silmille.
Kuva täältä yläkerrasta, kun aurinkokin jo yrittää pilkistellä.
Tänäänhän se paistaa jo hieman korkeammalla ja
on kiva lähteä pian lenkille Marskin kanssa.
Naapuri oli puhunut jäälle menemisestä ja voi kuinka se muakin houkuttaisi,
mutta pitää ottaa hieman varovasti vielä tässä vaiheessa.
Eilinen koelenkki meni kyllä oikein mukavasti.
Pahinta olisi jos koira vetäisi kovasti,
mutta Marski kulkee ihan sievästi, jos hihnan pitää suht lyhyenä.






















































Tällainen on siis toppini tällä hetkellä.

Mietin hetkisen ennenkuin tästä kirjoitan,
mutta eihän tämä mikään salaisuus ole eikä tarvitsekaan.
Olin siis rintojen pienennysleikkauksessa torstaina.

Sanomattakin on selvää, etten tällaiseen olisi alkanut muusta kuin terveydellisistä syistä.
Vuosikymmenten kivut käsivarsissa ja niistä aiheutuneet sydämen rytmihäiriöt,
laittoivat mut vihdoin päättämään asian, jota olin pohtinut jo liki nuoruudesta lähtien.

Nyt mulla on sitten tällainen kilpi, panssari, tuntuu melkein kipsiltä - viritys toppina.
Steriilejä kankaita paksukerros teipattuna reunoilta ihoon kiinni ja
Länskän (niinkuin täällä alueen LPKS keskussairaalaa nimitetään)
tarjoamat liivit päällimmäisenä.

Hoito oli hyvää ja tehokasta,
torstaina sairaalaan klo 7, leikkaus klo 11 ja osastolle klo 17.
Kipuja ei ollut, mutta selällään nukkuminen on mulle yhtä tuskaa ja olipahan se sitten pitkä yö.
Yritin jumppailla kipeää selkää sen minkä taisin, mutta liikevaihtoehdot olivat vähäiset.
Perjantaina lääkärikierrolla katsottiin kääreiden sisään, mutta enhän mie paljon tuloksesta nähnyt.
Lähdin heti käveleksimään kun katetrista pääsin, dreenit roikkuivat vielä molemmin puolin.
Kotiutus puolenpäivän jälkeen, kun tunsin oloni ihan virkeäksi eikä kipujakaan ollut,
vaikka jätin aamun ensimmäiset lääkkeet otettavaksi vasta lounaalla.

Ja se syömättömyys tuntui pitkälle.
Keskiviikkoiltana kun söin, niin perjantaiaamukahvit olivat ensimmäiset mitä suuhun laitoin.
Sen väliajan pärjäsin nokkamukillisella vettä. Ja johan kahvi maistuikin mahtavalle!

Huomenna puran tämän panssarini ja näen tuloksenkin paremmin.
Toki paikat ovat vielä turvoksissa, mutta mitähän saan entisten 75 G:een tilalle, jännää!
Sitten saankin jo suihkutella arpia ja laitan hieman keveämmät kääryleet ylleni.
Uudet rinnathan pitää olla aluksi hyvin tuetut, kunnes muotoutuvat.
Tikit poistetaan parin viikon kuluttua.

Kipuja ei ole ollut, yöksi olen ottanut särkylääkkeen, lähinnä selän takia.
Voi sitä autuutta, kun joskus tulevaisuudessa saan nukkua taas mahallani!

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Satusivellin 3, Omituinen otus







Hämärtyvä metsäpolku,
enkä ole siellä yksin,
seuranani on omituinen otus,
Satusiveltimen Omituinen otukseni.

Jos muistelen lapsuutta,
jolloin ehkä tällaiseen tilanteeseen sisältyi myös pelkoa,
se johtui lähinnä oudoista valoista.
Niinpä tein skannerilla myös vastavärit-kuvan,
enemmän pimeää ja outoa valoa.































Tästä viime viikon kuvastahan siirryin Omituiseen otukseen.



Mandala 19, Vastakohta































Mandala 19, Vastakohta.

Tämä syntyi heti kun aiheen sain.
Kiiltävää pahvia leikattu, kuvattu sekä kuvakäsitelty.
Alla kaarien irrotteluvaiheita.







lauantai 12. tammikuuta 2013

pii - Snowman

pii - Snowman


Polyvore-tekonen


Kiirettä pitänyt, tuntuu kuin mikään aika ei riitä.

Kirjoitushomma on vienyt illat,
nyt se on valmiina toimitettavaksi, tarkastettu vielä kerran, jännää!
Kun ajatukset ovat pyörineet faktassa, fiktiossa, draamassa ja jännityksessä,
niin samalla on uudet aiheet pulpunneet.
Tai ei niinkään uudet, idea on ollut jo pitempään,
vaan hirveä inspis sen kirjoittamisen aloittamiseen.

Eilen alkoi lumenveiston SM-kisat ihan työpaikkani edessä.
Oli mulla tänään kamerakin mukana,
mutten ehtinyt ja tarennut kuvia napsia,
ihan olisi työpaikan ovilta onnistunut.

Mies oli kierrellyt lähemminkin katsastamassa ja kehui tosi hienoiksi jo nyt, keskeneräisinä.
Huomenna olisi voittajien julkistamiset, mutten taida ehtiä sinnekään.






keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Satusivellin 2




Satusivellin tehtävä numero 2

"Viivoja ja varjoja"
Ymmärsin, että tämä tehtävä vielä jatkuu ...

Rennolla kädellä riipaistu,
varjoja löysin vain yhdenlaisia.










































ps. Olen niin täpinöissäni erään kirjoitushommani ja tv-tuotantoyhtiön mahdollisesta yhteistyöstä, jännää tuleeko mitään vai eikö! Nyt on parasta tämä odotus, hiiii!

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

lauantai 5. tammikuuta 2013

Potkurikauden avajaiset





























Tätä laitetta tarvitaan nyt ympäri vuorokauden puhaltelemaan kosteutta, varsinkiin makkariin.
Jälleen pakkasen hieman kiristyessä saivat uunimme tehtävän, jonka vuoksi ovat.
Tuleentuijottaja olen.
























































































Marraskuussa Susannan Työhuoneella keskusteltiin lämmityspuiden kanto- ja säilytystavoista.
Meillä se tapahtuu tällä tavoin, sanomalehteä kopanpohjalla roskittamisen estämiseksi.
Näitä korejahan joutuu joskus uusimaan ja markkinat paikkakunnalla on ainoa tilaisuus niitä hankkia.

Ylhäällä Marskin tarkistus onko varmasti kaikki puut poltettu ennenkuin koppa siirtyy kellariin odottamaan uutta täydennystä.





















































Kuka muistaa tällaista kumppareiden uusiokäyttöä?
Ainakin maalla mummoloissa näitä näki useinkin.

Nämä ovat puukellarissa ja mahtuvat mun jalkaan vaikka Reinojen päälle.
Puukellari on maapohjainen, kaikenlaista lastua ja muhaa pohjalla,
joten suojat jalkaan ovat ihan kohdillaan kun sinne menee.

Nuo uusiojalkineet ovat ajalta jolloin mun isä puuhasteli täällä remontin kimpussa 80-luvun lopulla.
Hyvät "palvelijat" ovat edelleen.


Muutama postaus sitten näytin kuvan matoista istuintyynynä!
Oikea istuintyyny on puolestaan meillä pyykkikorin kantena.
ps. Kukaan ei ole vielä istahtanut tuohon!










































Potkurikausi alkoi tänään päivälenkillä,
joka vauhdinhurmassa hurahtikin melko pitkäksi.
Marski sai reipasta liikuntaa,
eiköhän sellainen puolihölkkä liekin koiralle mukavampaa kuin ihmisen vauhdikaskin kävelytahti.

Samalla vähän kuulostelin polveni jaksamista potkiskella ja reitti valittiin siten,
että olisimme päässeet aiemminkin palaamaan kotiin.
Polvi ei ollut millänsäkään, toivottavasti ei aamulla ole toista mieltä.
























































Yllä kuva on zoomattu melko etäältä.
Tämän puuhahuoneen adventtikynttelikkö pilkottaa lähes kuvan keskipisteessä.
Alakuva on puolestaan juuri toiseen suuntaan.




Taulut seinillä, puuhahuone























Viimeinen huone taulut-sarjaa, nyt ollaan mun puuhahuoneessa yläkerrassa.
Ylinnä on setäni Lauri Kamppikosken koulutyö Turun taidekoulussa 50-luvulla.

Alla samasta koulusta (70-luvulla?)  valmistuneen täkäläisen Jorma Kuulan työ -02.
Opiskelutoverinaan oli tuolloin myös serkkuni,
jonka poika myös kävi saman opinahjon ja jatkaa taidealaa.





















































Tuksu mainitsi jossain aiemmassa postauksessa Heljä Liukko-Sundströmin nimen.
Hänen seinälaattansa löytyy yläkerran käytävästä.

Ja keittiö unohtui. Sieltä kappalaudasta kuvasin Andreas Alarieston vuosilautasia.





















Soppailumatkailua





























Siellä me seikkailtiin muiden turistien joukossa,
etupäässä venäläisten kanssa, sankoin joukoin Haaparannan Ikeassa.
Onneksi matkaan ei mennyt kuin puolisen tuntia, se siitä matkailusta.

Tyynyt olivat mulla mielessä.
Edelliset kaipasivat jo pesukoneen käsittelyä ja muutoinkin olivat liian pieniksi liiskaantuneet,
jotta tuohon sohvannurkkaan saa kunnon asennon, joskus minäkin.
Ja etsin nimenomaan valmiita, helpoimmin olisin saanut sopivat itse ompelemalla,
mutta laiskuus voitti.

Ja löytyihän ne ihan passelit! Mullahan on periaate, että pannaan sopimaan.
Sekä noita saa käyttää ja runnoa, eivät ole vain koristeita.












Seuraa tunnistustehtävä!
Mikä tämä on?
Näyttää maustemyllyltä, mutta eihän se ole, en kai kysyisi.






















































Parit ledisarjat hyppäsivät kärryyn.
Toiset löysivät tiensä makkariin,
toisia ajattelin pikkumiehen uuden hyllyn valoiksi sinne katonrajaan.




















































































Tablettien suhteen mulla tuli oikkari.
Kaipasin jo uusia, nämä olivat parhaiten sopivat vähäisestä valikoimasta,
ei sellaiset kuin olin visioinut, mutta jälleen ...
pannaan sopimaan.
Kotona löysin, edellisiä taltioidessa, ison nipun monenlaisia ja aivan kelvollisia,
muistaisiko ne ensi kerralla.

Kehittelin Ikeassa myös systeemiä keittiönseinälle helpottamaan laatikoston paineita runsaan kapustavalikoiman vaivaan.
Mies kannusti jo ostamaan, mutta mie halusin vielä mittailla kotona.
















"Merivessa" tarvitsi uuden maton!
Mies hiplasi näitä, ehdotti, minä suorilta suin taklaamaan ...
Toki ovat hiekanvärisiä, mutta sitähän meillä on jo vessan seinät,
toivoin jotain sinivoittoista, mielellään kirjavaa.
Noh, enhän minä sinne, totesi mies! ... Aha! Ajattelin siihen sohvalle! Ja mie .... Aaaaah!
Jämäköitä istuintyynyjä puusohvalle,
paikallaan pysyviä Marskin hypyissä ylös ja alas ikkunapäivystysvuoroillaan.
Ne peittävät myös kuluneen kannen, jonka muut haluaisivat maalata, mie en.
Sellaisista olin puhunut.
Nämä matot ovat mitä parhain ratkaisu ja niinpä nekin hyppäsivät kärryyn.

ps. Vessamattoa ei löytynyt.














































Dynamotaskulamppuhan tämä, en ole ennen moista nähnyt.
Veivaa veivistä 30 sekkaa ja valo palaa 90.
Just tällaista huomasin meidän tarvitsevan vihtakomerossa (alias romuvarastossa),
jossa ei ole sähköä ja tarve on satunnaista,
oikeat taskarit päättävät lopettaa aina virtansa just kun tarvitsisi.


Kun nyt kerran siellä kuningaskunnassa olimme,
kävimme pitkästä aikaa siellä myös ruokakaupassa,
herkkuja löytyi monenmoista.
Myös nämä langat uuteen pipaan, joka mätsää paremmin tuohon takkiin kuin jo olemassa olevat.