torstai 30. syyskuuta 2010

Rantalenkki


















Onpas tämä blogger nyt kitsas lisäilemään kuvia.
Lataus on toivottoman hidasta.
Ja mie kun olen kovin kärsimätön,
meinasin jo luovuttaa.

Terveisiä Kuusamosta,
eilen olin siellä töissä.
Hieman haikeat fiilikset,
kolleegan kanssa viimeinen yhteinen työ
ennen eläköitymistään.
Niin pirtsakka ihminen
ettei arvais työvuosien tulleen päätökseen.

Meidän Marski puolestaan halusi lenkillämme
poseerata uuden flexinsä kanssa.
"Näkyykö se nyt hyvin,
tuommoinen sininen ja nauhamainen!" 

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Ylös ulos muttei lenkille

Jo kolmas postaus tälle päivää,
nooh, ei tiedä miten viikolla ehdin
joten olkoon.

Hyppäsin siis autoon,
mukaan pari kanervaa,
kotikuusen helmahavuja,
kynttilä, rukkaset ja istutuslapio.
Tänne kukkaset vein
ja tulen sytytin.






































Yksi daalia pukkasi vielä sinnikkäästi kukkaa,
en raaskinut sitä repiä.

(Lisäys myöhemmin,
miksen ajatustani tännekin kirjoittaisi.)

Nimittäin mulle tuli mieleen tuosta kukasta,
että se on merkki isältä.
Mulla onkin yksi asia kovasti pohdinnan alla
ja isä näyttää olevan siitä mielissään,
miksei olisi.
Hänen lempparikukkansahan olivat keltaisia
ja siksi niitä usein haudalle laitankin.
Ihmeen sinnikäs tuo yksilö on ollut,
muut daaliat ovat kuolleet jo reilu kuukausi sitten.

Mulla on myös usein tapana polttaa iskän kanssa tupakat siinä haudalla,
niin tein nytkin.
Perheen ainoat tupruttelijat.



















Kotipihan viimeinen? pelargonian kukkanen.



















Kukkalaatikot jätin aloilleen,
nämä valkoiset vielä loistaa.



















Mansikkamaalta löytyi muutama mahtava, lurps.















Nämä on töissä,
sunnuntainakin,
kannonlahottajat.

Minä minä, minä itse

Älytöntä räpsiä itsestään kuvia,
mutta minkäs teet.
Tiedän että itsestäni tykkään,
jos en mie itse,
niin ei sitä voi muiltakaan odottaa.

Ja kun jouten ittekseni olen,
saihan tässä testailtua kameran vitkaviritystä,
se on vähän hankala
ja muitakin kuvankäsittelykikkoja.

Ja onpas asupostausta

Lontoo-mekkoja























Countryä
ja kotikaftaania














































Työvaatteita täältä

Ai niin, onhan mulla linkin etusivun kelsilentäjätakkikin
odottamassa vilpoisempia kelejä.

Salmiakkiruutu

Aiemmin oli postaus
ja ajatus talosta,
jossa pesutilat olisivat keskellä taloa.
Ekologista vesipisteiden vetoa.
Siitä se idea sitten jalostui,
salmiakkiruutu.
Ja kun kynä ei aina pysy pois kädestä,
niin luonnostelinpa tällaisen.



















Jos joku tuosta saa ideanpoikasta,
niin siitä vain ....
tai mitähän ne suunnitteluprovikat olikaan!

lauantai 25. syyskuuta 2010

Pyjamapäivä

Tänään vain lorvin.
Yksin kotona.
Teen kivoja asioita.
Ehkä vähän siivoon,
se ei ole kivaa,
sit kun se on tehty,
on kivaa.



















Lorvaus alkoi jo eilen.
En viitsinyt edes kahvia keittää.
Löytyi murukahvia.
















Aamupuuroa söin,
annospussista.
















Kaunis sini

















Ja ihana pikkumies
perusilmeineen.


torstai 23. syyskuuta 2010

Hullut harrasteet

Luulisi että mun ikäisellä naisella olisi muutakin tekemistä kuin päntätä geometrisia laskuja päähäni, ihan huvikseen. Tai ei se ole ihan pänttäämistä, paremminkin preppaamista, olen aina pitänyt kaikenlaisista laskuista, mutta tällaisia olen opetellut aiemmin neljäkymmentä vuotta sitten ja varsin vähäisesti tarvinnut myöhemmin, muuta matematiikkaa kyllä.

Ihan yhden geometrian opuksenkin ostin ja lisää pähkäiltävää olen etsinyt netistä. Näiden parissa aika kuluu ... ihanasti, paljon tehtäviä odottaa laskijaansa.

Paha vain että mun tapani on ollut aina laskea hieman omin neuvoin, helpomman kaavan mukaan, loogisesti oikoen. Jo aikoinaan sekoitin opettajien pasmat kun laskin tavoillani mm. kokeissa. Mutta kun lopputulos oli oikein ja pystyin perustelemaan tapani, ei opet voineet kuin hyväksyä, tapojani eivät aina täysin ymmärtäneet. Silloin lapsena en sitä oikein käsittänyt mutta nyt tajuan että he olivat kaavoihinsa kangistuneet ... kaavoihin todellakin ... matemaattisiin kaavoihin etenkin.

Joka tapauksessa tykkään laskea ja pohtia ... tällaisiakin.
Noh, olihan mulla ideakin, lentävä sellainen, josta tämän innostuksen sain tai paremminkin herätin jälleen henkiin. 















Ja lisää hulluja ideoita ...
Mietin tässä illalla ajatuksentasolla graafisena käyränä päivän tehokkuuttani ja inspiraatiokäyrääni. Ne eivät todellakaan kulje käsikädessä, kuinka ne saisi kohtaamaan toisensa ja mitä siitä seuraisi.

Kello on jo paljon, nukkumaan pitäisi mennä jotta olisi töissä tehokas, mutta kun ne inspikset iskee alkuyöstä eli nyt alan olla siinä mielessä parhaimmillani. Vastikään jollekulle totesinkin että minkälainen yövuorolainen olisin näin yökukkujana. Toisaalta inspiraatiot ovat luovia oivalluksia ja nehän eivät ole kaikissa töissä pelkkää plussaa.

Ehkä hetki vielä graafisten käyrien tai geometrian kimppuun ... hyvää yötä!

Lisäys
Ja niinpäs vain tämän teinkin, hih, inspis- ja tehokäyrät!
Että ottaa pattiin kun en äkkiseltään muistanut kuinka kaavio tekaistaan oikealla ohjelmalla, hrrrr!
Vaan onnistuupa tämä näinkin ... omin avuin taas oikaisten.

Vaakalinjassa kelloajat,
pystyssä pisteytys










Kaikkea sitä!
Uudestaan ... Hyvää yötä, nyt on ihan pakko panna maate, klo soi puoli seitsemän!

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Onnea Pikkumies!


















Tänään 19.9. täytät seitsemän vuotta.
Eilen juhlimme synttäreitäsi,
vieraina oli myös ihana Leevi-koira.



On ollut kaikenlaista kiirusta,
tännekään ei meinaa ehtiä kirjoittaa,
puhumattakaan kommentoimaan
sitä ansaitseviin blogeihin.



tiistai 14. syyskuuta 2010

Arkkitehtonisia pohdintoja

Ensinnäkin olen taloista
ja rakentamisesta kiinnostunut.
Toiseksi, asun talossa!!!
Kolmanneksi, kävin kesän asuntomessuilla,
jotka herättivät ajatuksia.
Neljänneksi, nyt me,
asiasta kiinnostuneet blogailijat,
ruodimme ed.m. kohteita järjestelmällisesti
mm. kiinnostavassa ja monipuolisessa
Sisustus ja Sepustuksessa
ja asuminen on siis edelleen päivän puheenaihe,
kiitos siitä ahkeralle Soilelle.




















kuva täältä

Aivan satunnaisia ajatuksiani ...

Nykytaloissa on neliöitä ja kerroksia,
en ymmärrä miksi portaikot tehdään
niin ahtaiksi kalliissakin rakennuksissa.
Messuilla niissä oli jopa ihmis-kpl-rajoituksia,
heppoisia siis ovat
ja siltähän moni myös näytti.

Valtavat neliömäärät tuhrataan olkkareihin,
joiden ainoa toiminta
vaikuttaisi olevan telkun katselu
tai vieraiden kanssa seurustelu.
Toki tämä tila voi iso ollakin,
mutta sen pitäisi palvella muutakin
olemista, tekemistä.
Joidenkin ed.m. talojen olkkari olisi ollut
mahtava ateljee, galleria,
konserttisali flyygeleineen päivineen...

Keittiön ja ruokailun pitäisi saada runsaasti tilaa.
Itseasiassa juuri siellähän, ei olkkarissa,
on yleensä koko perhe koolla yhtäaikaa.

Miksi vanhempien makuuhuoneen pitäisi olla iso?
Minusta siihen riittäisi sängyn lisäksi
vain sopivat kulkureitit ympärille, yöpöydät.
Mutta ikkuna siinä pitää olla
ja hyvä ilmastointi/tuuletus.
Pukeutumiseen varatulla tilalla
varustettu vaatehuone
jokaisen makkarin yhteyteen,
myös lasten.
Muutenkin vaatesäilytykseen
tarvitsemme paljon tilaa,
jo pulskat talvivaatteemme sitä vaativat.

Omat huoneet erilaisille puuhastuksille,
nämäkin voi integroida muuhun elämiseen.
Kirjasto voisi olla tietsikkahuone myös,
ompelukone tilavaan vaate/pukeutumishuoneeseen tai
kodinhoitohuoneeseen jne.
perheen tarpeiden mukaan.
Ei minusta leikkiviä lapsiakaan voi makkareihinsa pukata!

Entäs vierashuone,
kannataako kodin arvokkaita neliöitä
tuhlata satunnaisia yöpyjiä varten?
Toki järkeviä ylimääräisiä makuumahdollisuuksia
voi järjestää muiden käyttötilojen yhteyteen integroiden.

Muutoinkin kuulee paljon siitä
miltä koti näyttää
ja kuinka se toimii vieraiden kannalta!
Mielestäni koti ja asunto kannattaa suunnitella
ensisijaisesti sen asukkaiden mukavuuden kannalta.
Kuinkas se menikään ...
"Talo elää tavallaan,
vieras kulkee ajallaan!"

Autotallissa harvoin mahtuu olemaan auto!
Siitä on muodostunut varasto ja puuhahuone.
Tehtäköön omat reilut varastot tilaavieville harrastevälineille
kuin myös puutarhatarvikkeille yms.
Ja täytyyhän roskaavamman työn askarteluhuonekin olla,
mieluusti autotallin lähettyvillä.

Ja miksi kodinhoitotila, pesuhuone ja sauna
on aina tyrkätty jonnekin talon nurkkaan!
Minun mielestä ne olisi järkevää ja ekologistakin
sijoittaa keskelle taloa
kuin myös keittiö ja weeceet.
Kaikenlainen putkisto olisi keskitetty yhteen paikkaan.

Hmmm,
pitäisikö kaivaa kynä ja paperia esille ....!

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

100-vuotisjuhlissa tavataan!

Otsikon mukaisen toivotuksen
loihe suuni lausumaan
ikäiselleni kolleegalle
edellissunnuntain 80-vuotispippaloissa!

Ja huh sanon minä,
mutta kenpä tietää kuinka tottakin tuo on.
Eläkeikä vain karkaa käsistä,
jahka vielä 77 vuotiaana teen tätä työtä!
Rehellisesti sanottuna,
en kyllä jaksais!

Nyt olen funtsinut tuota ongelmakasaa oikein tosissaan,
elätellyt, henkiinherätellyt yltiöpäisiä haaveita.
Tutkinut ja lukenut ja vähän opiskellutkin,
heitellyt kysymyksiä sinne tänne
vastauksia odotellen.

Tahtoisin vaihtaa työhön,
jota jaksaa tehdä vanhanakin
ikäänkuin harrastellen projektiluontoisesti voimien mukaan.
Silloin voisin kaatua työsaappaat jalassa!
Näinhän yhteiskunta toivookin meiltä duunareilta! 

Monista vastaväitteistä huolimatta
olen sitä mieltä,
että kohtuullinen eläke olisi tienattu
40 vuoden aktiivisella työuralla!


















Kuvituksena olevat plakaatit
ja niitä oli monia lisää,
löytyivät eräiltä alikäytäviltä.
Uudehkoja ovat
kun en ole niihin aiemmin törmännyt.
Kooltaan melko isoja,
eka kuvassa Marski mittana.
Kyltit ovat tyylikkäitä,
vaikuttavat teräkseltä
ja upeat läpileikatut tekstit.
Aiheena on lähitienoon tiet, sillat yms.

Tietoja näistä yritin etsiä kaupungin sivuilta,
ei löytynyt,
laitoin uteluni paikkakunnan kysymystorille.

tiistai 7. syyskuuta 2010

Pippalot ja syyspihaa

Sunnuntaina juhlimme Finlandiatalossa
ja Apollo Live Clubissa
työpaikkamme siirtymistä
yhdeksännelle vuosikymmenelle.
Se on kunnioitettava ikä, 80 vuotta.

Päätin jättää korut kotiin,
ärsyttää se riisuuntuminen turvatarkastuksissa,
korvikkeeksi laitoin pinkit sormenpäät.

Vaatetustakin vaihdoin viimetinkaan.
Halusin laittaa lämpimät leggarit,
mutta suunnittelemani tunika oli kutistunut pesussa pituudestaan.
Olisihan se venynyt ennalleen silittäen,
vaan enpä viitsinyt,
pikkumustamekko sai tuurata.
Päälle heitin mustan tekonahkaboleron.
Jotta hieman sain ilmettä
muutoin niin mustaan lookiini,
hopeanharmaa huivi kierrähti kaulaani.
Tosin se piti poistaa loppuillasta
tanssiessa tuli niin lämmin. 

Kahdeksankymmenen vuoden historia oli laitettu kivasti kansiin Pia Sievisen kirjoittamana.
Onhan siitä lähes kolmannes munkin työhistoriaa.
Mielenkiintoinen ja tyylikäs opus.

Muutoinkin pippalot olivat yrityksemme näköiset,
rentoa ja hauskaa yhdessäoloa. 
Oli kivaa tavata etäisiäkin työtovereita
ja jo työelämästä poissiirtyneitä
sekä muualla työuraansa jatkaneita.
Just sellaista historianhavinaa tunsin näitä entisiä kasvoja tavatessani. 


Sit meän pihalle ...

Kovasti kellastaa puussa ja puun alla.
Ei, en mie karhumetsällä ollut,
meän Marskihan se siinä.


Koristevattu pukkasi viimeisiä kukkiaan,
kitulaisia nekin.

Ja vattumaista siemenpesäähän sekin pukkaa.
En maistanut enkä höynännyt edes Marskia maistamaan.



Muutama vaatimaton pelargoniakukkakin vielä löytyi.
Kauniin pinkki äitienpäivän mummelin kukka. 















Mikälie sipulikukka se olikaan,
se kaunis lilansininen, liljamainen.
Aukoilin sen siemenkotia,
samaten lupiinien
ja roiskin niitä sinne tänne
ihan itteni huviksi,
vaan noinpa lupiinitkin on pihallemme tulleet,
ken tietää mitä seuraa.

Lupiinien siemenkodista tuli mieleeni lapsuus.
Ja kesämökin keittiönkaappien päälle nostetut pikkupahvilaatikot,
mahtoivat olla Sirkku-sokereista.
Niihin äiti keräsi kukkapenkkiensä siemeniä
seuraavaa kesää varten.
Hassua oli kun ne siemenet siellä poksuivat,
kypseentyivät.

Tunnustus Tuksulta

Sain tunnustuksen Tuksulta
Wanhasta Mummulasta
joka on monin mitoin lämminhenkinen
ja puuhakas blogi.

Kaunis kiitos Tuksulle!













Vastalahjaksi lupaan kertoa kolme minulle rakasta asiaa

Läheiseni
mies ...) poikansa ...) poikansa ja mun veljet sekä meiän koira Marski

Koti
aikanaan rakkaudella ja hartaudella itselle peruskorjattu

Meri
joka merkitsee mulle rajaa ja toisaalta äärettömyyttä riippuen tunnetilasta

Ps. Hieman sapetti kun kertaalleen tämän jo kirjoitin.
Se oli huomattavasti laajempi
ja sanarikkaampi versio,
nettiavaruus sen nappasi.

perjantai 3. syyskuuta 2010

Sipulin piilotusta



















Kakskyt vaille kakstoista
tulivat mies ja koiruus kurkkaamaan
olenko mä elossa lain,
niin lahjakkaasti nukuin vielä.
Apuva, mulla oli hammaslääkäri kahdeltatoista!
Olis voinut vähän vilkaista muistilappua vakkaripaikassamme,
mainitsinkin asiasta viimeksi iltamyöhäisellä
ja useinhan miekin muistuttelen, ääääh.

Pikkusen kiukkusena (kenelle?)
ampaisin keskikertaan,
kuppi kahvia ja tupakka,
hammaspesulle alakertaan
ja vaatteet niskaan ...
ehdin ...
hammaskivenpoistolle.

Olisiko aloituksen ansiota,
ehdin tänään vaikka mitä.

Piilottelin mm. nämä sipulit pihalle.
Saa nähdä piilotinko niin hyvin
ettei niitä enää ikuna näe!















Muutenkin piha on jo syyskunnossa,
siitä vain lunta pintaan.
Kesäkamat on varastoitu.

Vähän jurppii tää kesä,
eihän se kestänyt kuin kuukauden.
Kesäkuu oli täällä pohjoisessa vilpoinen,
heinäkuu hyvä ja onneksi lomakuu,
elokuu on muistuttanut lokakuuta.

Sunnuntaina on isot pippalot Hesassa,
firman 80-vuotispäivä, sinne siis ...
Hiukka haussa on vaatetus,
pari työpäivää on vielä aikaa hankkia
tai onhan noita kotonakin,
en tuollaisista stressaa.
Huvittaa vain lennot
kun trendinä on niittiä ja killutinta,
pitänee laittaa asustus omaan pussukkaan
ettei tartte ihan riisuutua* turvatarkastuksessa.

Ps. Finspelillä tarkastin
riisuutua kuin myös
riisuuntua ovat oikein! Höh!