tiistai 7. syyskuuta 2010

Pippalot ja syyspihaa

Sunnuntaina juhlimme Finlandiatalossa
ja Apollo Live Clubissa
työpaikkamme siirtymistä
yhdeksännelle vuosikymmenelle.
Se on kunnioitettava ikä, 80 vuotta.

Päätin jättää korut kotiin,
ärsyttää se riisuuntuminen turvatarkastuksissa,
korvikkeeksi laitoin pinkit sormenpäät.

Vaatetustakin vaihdoin viimetinkaan.
Halusin laittaa lämpimät leggarit,
mutta suunnittelemani tunika oli kutistunut pesussa pituudestaan.
Olisihan se venynyt ennalleen silittäen,
vaan enpä viitsinyt,
pikkumustamekko sai tuurata.
Päälle heitin mustan tekonahkaboleron.
Jotta hieman sain ilmettä
muutoin niin mustaan lookiini,
hopeanharmaa huivi kierrähti kaulaani.
Tosin se piti poistaa loppuillasta
tanssiessa tuli niin lämmin. 

Kahdeksankymmenen vuoden historia oli laitettu kivasti kansiin Pia Sievisen kirjoittamana.
Onhan siitä lähes kolmannes munkin työhistoriaa.
Mielenkiintoinen ja tyylikäs opus.

Muutoinkin pippalot olivat yrityksemme näköiset,
rentoa ja hauskaa yhdessäoloa. 
Oli kivaa tavata etäisiäkin työtovereita
ja jo työelämästä poissiirtyneitä
sekä muualla työuraansa jatkaneita.
Just sellaista historianhavinaa tunsin näitä entisiä kasvoja tavatessani. 


Sit meän pihalle ...

Kovasti kellastaa puussa ja puun alla.
Ei, en mie karhumetsällä ollut,
meän Marskihan se siinä.


Koristevattu pukkasi viimeisiä kukkiaan,
kitulaisia nekin.

Ja vattumaista siemenpesäähän sekin pukkaa.
En maistanut enkä höynännyt edes Marskia maistamaan.



Muutama vaatimaton pelargoniakukkakin vielä löytyi.
Kauniin pinkki äitienpäivän mummelin kukka. 















Mikälie sipulikukka se olikaan,
se kaunis lilansininen, liljamainen.
Aukoilin sen siemenkotia,
samaten lupiinien
ja roiskin niitä sinne tänne
ihan itteni huviksi,
vaan noinpa lupiinitkin on pihallemme tulleet,
ken tietää mitä seuraa.

Lupiinien siemenkodista tuli mieleeni lapsuus.
Ja kesämökin keittiönkaappien päälle nostetut pikkupahvilaatikot,
mahtoivat olla Sirkku-sokereista.
Niihin äiti keräsi kukkapenkkiensä siemeniä
seuraavaa kesää varten.
Hassua oli kun ne siemenet siellä poksuivat,
kypseentyivät.

2 kommenttia:

tuksu kirjoitti...

Hauska kertomus firmasi juhlista. Siellä oli varmaan hauskaa.
Siemeniä minäkin keräilen kukista. Lupiineista eritoten, yritän niitä levittää tuonne takapihan reunamalle, joskos sinne kotiintuisivat.
Polven kipeentyminen vaan nyt syksytöitä kiusaa. pojanpoika, Tuomas, on lupautunut apuun. Ihana poika!
Kiitos taas tästä kivasta postauksesta, Pike!
tuksu

Pike kirjoitti...

kiitos Tuksu!

Toivottavasti polvesi on pian kunnossa!