maanantai 28. heinäkuuta 2014

Irtiotto kotinurkista








































Lämmintä ja rauhallista oli.





keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Helteinen vapaapäivä










































Ovikoriste on hieman imelä,
mutta tein matskusta mitä löysin!
Pohja on pysyvä,
koristeet vaihtuvat.
Ajatus siihen löytyi talon numeropohjasta,
joka myös löytyi jemmasta,
mahtavat olla leikkuulautoja!
Toki numerollinen valokin on toisella kulmalla.
Maalauksen myötä vaidoimme uudet valaisimet,
vanhat näyttivät niin keltaisilta ja
kun pikkupolku leveni,
sillekin sähkörasia auton lämmitystä varten.





































Kaikki juhannusruusun nuput aukenivat yhtäaikaa,
on niitä jokunen.


















































Isoveli oli yökylässä,
mitähän siinä papan kanssa tutkitaankaan.

Näin pappa selitti ...
pikkumies kyseli niin paljon,
että mummeli sanoi, käydään kirjakaupassa.
Historiallisia kirjojahan sieltä löytyi,
sotalaivat kiinnostavat ja historia yleensä.
Syksyllä alkaa viides luokka ja myös historian opinnot,
toivottavasti on innokkuutta sielläkin.













































Ja kas,
pikkuvelikin tuli!
Niin ovat rakkaita toisilleen ...
ja meille kaikille!










































Pihan kaivamisessa löytyi kiviä, tietysti,
koristekäyttöönhän ne sijoitin.
Marskin passipaikka oli varjossa, kuinkas muuten!



keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Maisemalla tahi ilman
































Sadetta odotellessa pesasin ikkunat, välit myös.
vain ylhäältä ulkopuolelta, keskikerta sai jäädä odottamaan ulkopesua pölyisten ulkopuuhien valmistumista.
Ja ihan himppua vaille valmiita ovatkin,
vain 5 kuutiota sepeliä odottaa levittäjäänsä,
juuri viikonloppuna saimme sen 10 kuutiota täyttömaata levitettyä.
Eikä tarvittu hydrauliikkaa, sitä löytyi omista käsivarsista ja selästä, siis meidän molempien.
Onneksi voimat ja heikkoudet jakautuivat just oikein,
mie jaksoin lapioida ja mies kärrätä, varsinaista yhteistyötä.

Vihdoin väsytystaktiikkakin toimi.
Eikös se menekin niin, että kun tarpeeksi esittää asiaa ikäänkuin vaivihkaa,
lopulta mies luulee idean olevan omansa ja kääntyy alkuperäisen ajatuksen taakse.
Tässä aiheena oli verhot.
Mie en olisi halunnut verhoja vuosiin, ainakaan kesäisin peittämään kaunista valoa ja
ikkunatkin ovat sievät ja siistit.
Nyt "sain" jätää verhot pois ja ah kuinka olen tyytyväinen.

Ylhäällä kuvassa koristaa sängyn jalkopäädyn lipaston päällä äitienpäivän kaunis mummeliorkidea.

Ja tulihan se sadekin, sitä olin odottanut, sellaista sopivaa tihkua, hieman enemmän sitä tulikin,
ihan litimärkänä olimme Marskin kanssa lenkiltä tullessa sieltä mistä ei sadetakkia suojannut.
Mulla odotti nurmikon siemenet levittämistä penkka- ja kaivuualueille.
Nyt ne kastuivat ja kostuivat suoraan itämään, ei tarvitse letkutella.

Miehän toivoin vähäistä sadetta, mutta sitähän tuli sitten koko päivän ja paljon.
Tänään piti olla opastettu kierros läheisellä hautausmaalla, se olisi kiinnostanut.
Viime kesänä oli ollut erittäin pidetty vastaava ja vaikka lähellä onkin,
paikka on jäänyt mulle vieraaksi, kaupungin toisella puolen on tutumpi paikka,
siellä on isän ja äidin viimeiset leposijat.

























Naapurin tontilta kurkisteltu kuva kotipihaan.



































Juhannuskokkopaikkakin on kalutunnäköinen.
Mökillä pitäisi tehdä raivaustöitä,
ehkä siitä kertyy uudet risut ensi kesälle.