sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Juhannus




Satumainen koivukuja mökille.
Lapsuudessamme oikealla puolen oli peltoja,
nyt ne ovat vesakoituneet umpeen.
Kuvat on otettu liki puolenyön aikaan myöhäiseltä iltalenkiltä,
aurinkohan ei laske ollenkaan täällä pohjoisessa.




Miehet vamistelivat kokkoa, mie putsasin kiviportaat roskista ja sammaleesta.
Johan tulivat turvallisemmiksi rampata ylös alas, liukkaus häipyi.





Ja kun vauhtiin pääsin, siistin sillankin,
jopa raot puhdistin jotta se pääsee kuivumaan, hengittämään ja pysyy terveenä.

Veli toimi kokkomestarina.
Kuvassa rinteestä on jo poltettu aimo kasa oksaroskaa ja vielä jäikin uusille kesäsavuille.
Tässä vaiheessa mahtoi olla nuotiomakkaratkin jo syöty.



Väliin pilveili, väliin paistoi,
sorsapoikueet seurailivat meitä tarkasti ja
Marski oli kovasti touhussa mukana.






Tein myös ristiretken tontinkupeessa kulkevalla syvällä ojalla.
Joen vesi oli melko korkealla viimeaikaisten sateiden jälkeen ja niin myös virtaus ojassa.
Voimakas kiva solina siitä kuului, jyrkässä rinteessä kun laskeutuu ja lähes piilossa kasvillisuuden alla.
Soiden vesi on ruskeaa, enäähän tähän ei lasketa jätevesiä niinkuin aikanaan parista mökistä.





Viimeksi kaipailin näitä sinkkisiä tiskipaljuja 40-luvulta.
Olin kai itse keksinyt niille oivallisen uuden säilytyspaikan,
johon nyt kurkistin ihan sattumalta.

Alla näkymä viime savujaan nostavalta kokolta mökin ikkunasta. 





Auton takakontin täytin mökin vanhoilla perennoilla entisen kasvimaan kupeesta.
Vaikka ne ovat olleet hoitamattomina siinä jo nelisentoista vuotta ja pitkän ruohikon piilossa,
edelleen ne pukkaavat kukkaa.
Toin niitä tähän pihalle pikkuhiljaa täyttelemääni entiseen lampareeseen.
Pohdin että jokin suunnitelma siihen pitäisi tehdä ja mieleisen idean jo sainkin.


Hieman olisi taas vesakkotöitä mökin rantarinteessä, ehkä myöhemmin kesällä.
Nyt tämä tyttö jää kesälomalle ja alkaa lomaviihdyttämään pikkumiestä.


Odotellessa

Seuraavien nuppujen aukeamista odotellessa,
lupiini




Olikos yllä iiris vai lilja?
Päivänkakkara ainakin alla, pässinpään vartioimana.
Olenkin nyt levitellyt näitä paikkaan jos toiseenkin, tykkään niin.





Juhannusruusut eivät ehtineet kalenterin tahtiin,
mutta syreenipä hyvinkin.





Aaton tuulipukumainen asu päivällä,
sää kyllä kivasti lämpeni iltaa kohden.
Pollukka taskusta roikkuen on Marskin juomapullo.

Olipas ihana haistella raitista ilmaa ja hilpaista muuallakin kuin töissä.
Edellinen päivä olikin yli viidentoista tunnin mittainen, kiireinen ja vilkas,
mukava päivä kuitenkin. Tosin oikea käsi olikin sen jälkeen kuin irti olisi yritetty repiä, auts.

Ja kuka valittaa että jänikset jyrsii puiden runkoja.
Fiksu keksintö ja ihan vetskalla varustettu.
Lumien tullessa tuota on kai helppo nostaa tarvittaessa.




sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Auringonpalvontaa ...plääh

Niin ... mie varasin vapaapäiväni auringonpalvontaan,
ei mitään kotiaskareita olin päättänyt,
vaan kuinkas kävi.
Asteet olivat pudonneet neljääntoista,
mollukka piilotteli paksujen pilvien takana,
niin mun tuuria!




Onkos tuttu kuvio?
Tätä näkee paljon, melkein liikaakin.
Mies ihastui ja mie suostuin ... kunhan valitsemme valkoisen,
ei paha ollenkaan.

Päivä ei siis kulunut ulkona velttoillen,
ei mahdollisimman vähäisissä vetimissä.
Sääret puoliksi paljaana päätin kuitenkin,
paleli sitten tahi ei.
Yläosaksi kelpasi remppapaita.
Ja tulihan niitä kotiaskareitakin sitten tehdyksi...




mm. neljä koneellista pyykkiä,
kirjavat ja valkoiset vaatteet,
lakanat ja pikkupyyhkeet,
joista jälkimmäiset pääsivät aloittamaan ulkokuivatuskauden.
Pöllö vahtimassa jotta rätkät jättävät paskomatta, hope so.





Aah, mansikat kukkivat!
Ja pikkumies on löytänyt aarteensa,
viritellyt ne kukkapenkin laitaan.





keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Ilmeikäs ja eloisa ...

on meidän Marski.














Molemmilla haudoilla samanlaiset kukat ja ... epäsymmetrisesti tietty.


sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Puuhakas päivä

Keittiön uudet seinät ... raitoineen,
olen tyytyväinen.

Mie rakastan epäsymmetrisyyttä ja värejä.
Tästä aiheesta oli vastikään hyvät keskustelut erään ihmisen kanssa,
jolla puolestaan kaikki pitää olla symmetrisesti ja vaaleaa.
Epäilimme yhdessä, että hän voisi pahoin meillä ja
mie puolestani haluaisin hieman sekoitella heillä tavaroiden paikkoja!
Kukin tavallaan viihtyy, ymmärrän.
Näistä mieltymysten puolista voisi varmaan ihmistuntija tulkita paljonkin.
Mullakin on ajatukseni aiheesta ... vaan antaapi nyt olla.







Kesäkukkia pihalle ja haudoille,
viimeksi mainituissa paikoissa ei ollut kameraa mukana.






Missä Marski luuraa ...!






lauantai 4. kesäkuuta 2011

Hyvä Tekosyy!

Jo mulla oli äsken hauskaa, itseni kustannuksella ...

Luin Tekosyyn blogia ja kappas vain, siellä mainittiin Vallilan verhot ja samalla mulla soitti kellot päässä!
Saunanlämpenemistä ootellessa päätin heittää pikaisesti uudet verhot keittiön ikkunaan, puolinukuksissa pikkupäikkäreiden jälkeen. Ne mahtaa olla ensimmäiset valmisverhot tässä talossa naruverhoja lukuunottamatta. Ja hupsista, meillähän ei tarvita rypytysnauhoja enkä yhtään ajatellut sitä asiaa, vaan kuittasin aivoihin että onpas laitettu reilu käänne helmapuolelle.
Tekosyyn juttua lukiessa hokasin oitis että apuva, olin ripustanut verhon ylösalaisin. Nauroin itselleni ja käänsin sen ja katsoppas vaan kun kukkien kuvakin selkeni välittömästi.

Kappalaudassa pätkä keittiön raidoitusta. Kaihtimet oli suljettava, aurinko paistelee täällä vielä niin loistokkaasti, kello yhdentoista tietämissä.
Eilen aamulla mua huvitti, kun radiossa sanottiin, että tänään aurinko laskee huomenna, näin meillä täällä pohjoisessa tähän aikaan ja eihän yöttömään yöhön olekaan enää pitkä aika.






















Kuinkahan säät sallivat, olisi huomenna aika kukkaostoksille ja -istutuksille!

torstai 2. kesäkuuta 2011

Kukkia ja kello








Aurinkokello palasi kotopihalleen, lomapaikkaan, entistä ehompana.
Viime viikonloppuna puuhastelin keittiön kimpussa.
Nyt se on valmis, raitoja riittää,
mutta kuvia ei vielä ole, ehkä viikonlopuksi.