Näytetään tekstit, joissa on tunniste onnea. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste onnea. Näytä kaikki tekstit

torstai 3. tammikuuta 2013

Suojasäinen uudenvuodenpäivä

























Olipas ihana sää,
ei kiirehditty,
ei palellut, asteita +2.
Satoi vettä,
ei se meitä haitannut,
teimme tosi pitkän päivälenkin,
Marskin kanssa.

Ylhäällä kuvassa talo,
joka on ihan tuossa "poronkuseman" päässä.
Se on historiallinen ja suojeltu.
Kerron siitä joskus myöhemmin lisää.

Ohitimme myös pikkumiehen toisen kodin,
ikkunoissa jouluvaloja.





























































Kurvasimme keskustaa kohden.
Palolaitoksemme on kosteus- ja homevaurioinen.
Vasemmalla näkyy parakkeja,
joissa miehistö päivystää.
Kalusto on edelleen rakennuksessa,
en ole huomannut ruostevaurioita, hih.

Uuden laitoksen rakentaminen on alkanut.

























Kaunis ja siisti alikäytävä ratapihan alitse.
Tästä tulee mieleeni erään paikallisen kirjailijan esikoinen nimeltään Lukukauden loppu.

En ole varma onko tämä juuri se kirjassa mainittu alikäytävä,
joka on merkittävässä osassa teoksessa,
mutta näin minä ainakin sen lukiessani koin.

Koulua tuolla toisella puolen ei enää ole,
jonka "lukukausi loppui".

Marski ihmettelee pyöräilijää,
niin rauhallista oli kevyempi liikenne,
että se arveli meidän olevan vallan kahdestaan.



Digimainostaulu toivotti uuden vuoden alkaneeksi monin tavoin.






















































































Ja kenenkäs työpaikka tuolla pilkistää.

Ja ihminenhän palaa niin usein jalanjäljilleen.
Tuo rakennus tehtiin joskus 60- 70-lukujen vaihteessa Sokokseksi.
Mie olin silloin keskikoululainen ja kävin tuolla silloin töissä sunnuntaisin ja lukukausilomien aikana.
Kesäduunissa olin muissa myymälöissä.
Sunnuntaikaupankäynti oli silloin uutta ja
ruotsalaiset asiakkaat valtasivat paikkakunnan kaupat.

















Kävelykatuakin on pätkä.
Allaoleva taideteos on hieno,
samaa mieltä näyttää Marskikin olevan.











































































































Ylläoleva talo on kotikadullamme vanhin,
kerronpa kadun historiastakin lisää myöhemmin.

Ja rakas kotihan se siinä ...
Aika monta kilometriä tuli talssittua.























tiistai 25. joulukuuta 2012

Kilttejä kaikki ...




















































Kauniit Pentikin laudeliinat, tervasaippua ja joulusaunatonttu.
Mie olen niin ihastunut noihin entisaikojen lapinpiirosten tyyliteltyihin kuvioihin,
liinoissa komea poro.

Ja makeaa mahan täydeltä,
tässä jo tyhjät rasiat.
Ja kas, punaisessa rasiassa on hyvä porohahmo neuleeseen tai ristipistoihin!



























Mutta pikkumies se vasta kiltti on ollutkin,
koko kuusenalus lahjojaan täynnä!
Hienosti maltti kesti vielä hieman odottaa,
kun jokunen paketti oli "mennyt väärään osoitteeseen" ja
odotti "asianoikaisijoita"!

Ilmeet kertokoon ...



























































































































Leevikin malttoi kuvassa käväistä.

Alla jälleen S:n taidonnäyte kakkurintamalta,
upea ja makea lahjapaketti,
hahmotkin ovat omatekoisia ja
koko pöytä notkui mitä herkullisempia syömisiä!

Täältä löytyy edellinen, hieno S:n loihtima kakku.




sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Tuulista taivallusta



Mitähän herkkua isäntä siinä duunailee? tuumailee Marski.
Maistuis kyllä mullekin!











































Tämä kaurarieska on niin hyvää,
ettei muuta tiedä.
Jos löydätte ja on jäänyt maistamatta,
suosittelen.










































Pikkumies ei pidä leivänvoitelusta,
mutta aah, tässäpä mummelin vinkki.
Hiukan runsaammin vain puolikkaalle ja läps, vastakkain.
Mahtaa olla hänenkin suosikkileipänsä.

Menee ihan kakusta kahvinkin kera.





























Toki sunnuntaiaamun puurot ja kahvit oli jo juotu.
Lakanat vaihdettu, vuodevaatteet puisteltu,
pyykit koneeseen laitettu.

Rieskoilla nappasimme energiaa päivälenkille.
Riuhtova ja pyryttävä etelätuuli,
seitsemän asteen pakkanen,
ei paha, paitsi se tuuli.

Pitkä täkkitakki päälle, huppu pipon peitoksi,
nahkarukkaset kouraan.
Marskille huomioliivi,
vaikuttaa, että se kaipaa sitä vaikkei huomion vuoksi tarttiskaan,
liekö tottumusta vai mahtaako se jotenkin suojata sitäkin tuulelta.
Toisaalta olen pohtinut, onko koiranvaatteet tarpeen, jos ei ole viluisa koira.
Olosuhteiden mukaanhan se pöristelee turkkiaan lämmittävämmäksi,
mutta eihän se onnistu takin alla.











Lumi oli tuiskunnut väylät umpeen.
Huomasin ettei polvi enää tykkää umpihankikulusta,
jota vielä viime vuonna harrastimme syvissäkin hangissa.
Ei se kipeäksi tullut,
mutta tuntui.
Mies puhui vastikään lumikengistä,
enpä taida olla enää kiinnostunut tuon polven takia,
harrastakaamme aurattuja tai tallottuja reittejä.












































Hyvän aikaa Marski viihtyi tuulensuojassa kuusen juurella tahi
liekö siellä ollut kavereilta hyvänhajuisia jouluviestejä.
Kyllähän sekin etsi usein sen puolen tiestä,
jolla oli pieni penkka suojaksi.
Luntahan ei ole vielä paljon ja mun korkuisia penkkoja ei löytynyt.
Niinpä monta kertaa oli käännettävä takaraivo tuulelle ja turvauduttava hupun suojaan.
ja nenukainenkin oli niisteltävä tämän tästä.

Ei montaa urheaa ulkonaliikkujaa tavattu,
autoja oli kyllä kovasti liikkeellä,
toivottavasti kyytiläiset olivat jouluostoksilla ja
toivottavasti myös työkavereilla riitti kiirettä.

Pariin kertaan koiruli kävi kiittelemästä mua tuoksuisasta reitistä,
muutama kilometrihän siinä tallaantui.
On se niin nätti tuo Marskin askellus,
väliin näyttää niin kepeältä kuin ilmassa liitäisi.




















































Kanervista ei ole enää paljon näkyä
ja hitusen on kranssikin saanut lunta lomiinsa.



keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Autokaupasta ideaan - From Car Shop to Inspiration








Siinä se nyt on, pikkumiehen komea pipariautokauppa!

Myynnissä näyttäisi olevan Opelia, Mitsubishiä ja Kiaa.
Kauppiaskin siinä leveästi hymyilee, myhäilee,
on mahtanut tulla hyvät autokaupat.

Asiakaskin oli, mutta siitä tuli vahingossa kuusi, hui!






































































Mummelin Kiakin näyttää olevan huollossa.

Alla mummelin mielestä makoisin kohta rakennuksesta.









































Talosta kuva sisävaloineen ei oikein onnistunut,
siellä palaa paristokynttilä.

Just saatiin rakennelma valmiiksi,
kun pikkumiehen isä tuli hakemaan poikaansa.
Lähtivät piiiitkälle viikonloppureissulle hiihtämään ja laskettelemaan.
























Se löytyi, meinaan se jatkoroikka ja
niinpä risuvalotkin pääsivät loistamaan.
Pikkukatajan valot olivat puolipimeitä ja mies haki uudet.

Jokainen voi nähdä, ettei meillä täällä pohjoisessa ole lunta ripausta enempää,
toisin kuin etelässä.









































































Jäälyhtyjä kun saa näin valmiina,
niin johan piti pari hankkia.

Mies vei itsenäisyyskynttilät haudoille sotiemme veteraaneille, isillemme.




























































Kysymys kuuluu, mikä kukka?

Oikeasti tällä on tosi kauniit kukinnot.
Vaan miepä söin sen.
Ja samalla sain uuden idean,
arvannettekin ... tauluun.

Oli muuten makea greippi, niinkuin infokyltissä luvattiinkin.
Tuo oli testiostos,
tänäänpä niitä ei enää näkynyt,
olisin ottanut useita.