Mun sunnuntai on niin pitkä,
että siitä täytyy tehdä pari postausta.
Tosin en saanut juuri mitään aikaiseksi,
mutta tämähän on vapaapäivä.
Viikolla suunnittelin imuroivani tänään,
mutten viitsi, ehtii sitä myöhemminkin.
Marskin irtokarvat lämmittää nurkissa,
koppaan niistä suurimmat kasat kouraani.
Onneksi karvoja ei lähde enää isommalti
ja mistä lähtisikään,
liekö koira ollut koskaan noin "ohut".
Se tuntuu niin laihaltakin,
kun muhkea turkki on kadonnut.
Olemme miettineet jo sen sairastuneen johonkin,
mutta mitään oireita ei ole.
Se syö hyvin, iho on kunnossa ja tavanomaisen pirteäkin se on.
Myöhäinen aamuni alkoi kahvilla,
kuinkas muuten.
Sitä on saatava niin pikaisesti,
että laitamme latingin valmiiksi jo iltaisin.
Mies kävi koiran kanssa aamulenkillä,
arkiaamuisinhan se on mun heiniä.
Täälläkin oli piipahdettava ennenkuin aamupuuro mahtui masuun.
Arkisin jätän aamupuuron syönnin lounaaksi töihin.
Marskille ruoka ja raikas vesi rauhaisaan paikkaan keittiön peräseinälle,
avonainen ovi makkariin asettuu myös seinämäksi oikealla.
Alakerrassa meillä on varsinaiset pesutilat,
sinne siis.
Ja kun kerran alhaalla olen,
pyykit samantein koneeseen.
Pesukoneen viereisen allastason äärellä meikkailen työaamuisin,
hyvin harvoin vapaapäivinä, en siis tänäänkään.
Matkalla keskikerran läpi,
väittäisin, että hörppäsin mukillisen kahvia.
Askeleet nousivat yläkertaan.
Kurkkaus portaikon tirkistysaukkoon,
kosteaa, harmaata.
Sinne Marskikin kapusi uuden possunsa kanssa.
Kone auki ja hommiin.
Torstaina pidän palaverin ja sen "kässäriin" on helpompaa keskittyä kotona.
Kun kello lähestyy 14.00,
vaatii Marski päivälenkille.
Suuntasimme merenrannalle,
olipahan siellä sumua niinkuin joka puolella maisemassa.
Koira ihmettelee napsuja,
joita jäät rannalla saivat aikaiseksi,
mahtoivat sulaa hiljaa hissuksiin.
Tästä kuvasta tulee Lapin tunturit mieleen.
Voisi kuvitella, että kivien jälkeen on jyrkkä rotko ja
kaukaisuudessa siintää seuraava tunturi.
Kiersimme vanhan hautuumaan.
Otin kuvia kiviaidasta ja kas,
Marski hyppäsi muurille,
joka tuossa kohdin on kovasti heinittynyt.
Uteliaisuutensa heräsi, mitä lie mie siellä näin.
Koiramme on erittäin ketterä ja
sillä on vahva luottamus tasapainoonsa.
Laivakoiranahan on oltava hyvät taipumukset pysyä paatissa,
muuten kastuu ja siitä se ei pidä.
Nuo koirakoukut ovat niin kivoja.
Tyhjä odottaa uuden turvaliivin kuivumista patterilla,
toinen liivi odotti pyykkikonetta.
Joka paikassa oli kosteutta, vesipisaroita,
onneksi ei sateeksi äitynyt.
että siitä täytyy tehdä pari postausta.
Tosin en saanut juuri mitään aikaiseksi,
mutta tämähän on vapaapäivä.
Viikolla suunnittelin imuroivani tänään,
mutten viitsi, ehtii sitä myöhemminkin.
Marskin irtokarvat lämmittää nurkissa,
koppaan niistä suurimmat kasat kouraani.
Onneksi karvoja ei lähde enää isommalti
ja mistä lähtisikään,
liekö koira ollut koskaan noin "ohut".
Se tuntuu niin laihaltakin,
kun muhkea turkki on kadonnut.
Olemme miettineet jo sen sairastuneen johonkin,
mutta mitään oireita ei ole.
Se syö hyvin, iho on kunnossa ja tavanomaisen pirteäkin se on.
Myöhäinen aamuni alkoi kahvilla,
kuinkas muuten.
Sitä on saatava niin pikaisesti,
että laitamme latingin valmiiksi jo iltaisin.
Mies kävi koiran kanssa aamulenkillä,
arkiaamuisinhan se on mun heiniä.
Täälläkin oli piipahdettava ennenkuin aamupuuro mahtui masuun.
Arkisin jätän aamupuuron syönnin lounaaksi töihin.
Marskille ruoka ja raikas vesi rauhaisaan paikkaan keittiön peräseinälle,
avonainen ovi makkariin asettuu myös seinämäksi oikealla.
Alakerrassa meillä on varsinaiset pesutilat,
sinne siis.
Ja kun kerran alhaalla olen,
pyykit samantein koneeseen.
Pesukoneen viereisen allastason äärellä meikkailen työaamuisin,
hyvin harvoin vapaapäivinä, en siis tänäänkään.
Matkalla keskikerran läpi,
väittäisin, että hörppäsin mukillisen kahvia.
Askeleet nousivat yläkertaan.
Kurkkaus portaikon tirkistysaukkoon,
kosteaa, harmaata.
Sinne Marskikin kapusi uuden possunsa kanssa.
Kone auki ja hommiin.
Torstaina pidän palaverin ja sen "kässäriin" on helpompaa keskittyä kotona.
Kun kello lähestyy 14.00,
vaatii Marski päivälenkille.
Suuntasimme merenrannalle,
olipahan siellä sumua niinkuin joka puolella maisemassa.
Koira ihmettelee napsuja,
joita jäät rannalla saivat aikaiseksi,
mahtoivat sulaa hiljaa hissuksiin.
Tästä kuvasta tulee Lapin tunturit mieleen.
Voisi kuvitella, että kivien jälkeen on jyrkkä rotko ja
kaukaisuudessa siintää seuraava tunturi.
Kiersimme vanhan hautuumaan.
Otin kuvia kiviaidasta ja kas,
Marski hyppäsi muurille,
joka tuossa kohdin on kovasti heinittynyt.
Uteliaisuutensa heräsi, mitä lie mie siellä näin.
Koiramme on erittäin ketterä ja
sillä on vahva luottamus tasapainoonsa.
Laivakoiranahan on oltava hyvät taipumukset pysyä paatissa,
muuten kastuu ja siitä se ei pidä.
Nuo koirakoukut ovat niin kivoja.
Tyhjä odottaa uuden turvaliivin kuivumista patterilla,
toinen liivi odotti pyykkikonetta.
Joka paikassa oli kosteutta, vesipisaroita,
onneksi ei sateeksi äitynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti