tiistai 5. helmikuuta 2013

Olenpas niin iloinen






















Pikkumies potilaana pötköttelee ja jäde maistuu,
tahtois Marskikin varmaan osansa.
Lentävä kalakukko-elokuva taisi tulla telkusta,
mie kudoin, potilas katseli.

Tänään kotiutui miehen töllötuoli,
ihan hyvä!
Sen myötä pyörähti sohva toiselle seinälle,
tuolihan kaipaa tilaa levitäkseen.
Olkkari on ihan minimaalinen,
muttei mun tarttenut viedä sieltä pois kuin pari pikkutuolia.
Kokeeksi laitoimme maton vinottain,
antoipas piristävää ilmettä.

Ja se ilon aihe!
Parina aamuna mun selkä ei ole ollut kipeä,
kun vihdoin olen uskaltautunut nukkua kyljelläni.
On se vaan pienestä kiinni sellainen tuska.
Ja vaikka rintsikoita pitäisi pitää vielä 23 tuntia vuorokaudessa,
niin en pidä niitä enää öisin.
Iltaisin rasvaan arvet tosi rasvaisella perusvoiteelle.






4 kommenttia:

Uuna kirjoitti...

Kelasin pitkälle taaksepäin katsomaan, mikä tämä projektisi on ollut, siis henkilökohtainen juttusi.

Oli mielenkiintoista lukea, etenkin siksi, että olen itse haaveillut pitkään samaa juttua. Minulle on kasvanut kylkiluihin tuohon eteen kummaa rustoa, joka aina kipeytyy rintsuista kovin. Olen sitä lääkärille näyttänyt, eikä se ole vaarallista, mutta kiusallista. Haluaisin nämä painolastit pois ja olin mielissäni, ettet kertonut kauheista tuskista, paitsi selästä, mutta itse leikkaus ei ole ollut kovin tuskallinen.
Olitko yksityisesti vai yleisellä linjalla?

Pike kirjoitti...

Kiitos mielenkiinnosta Uuna!

Mie olen ollut "ongelmissa" jo pitkään isojen rintojen vuoksi, itseasiassa jo siitä kun ne kehittyivät eli 12-vuotiaasta. Olin kovasti liikunnallinen ja ne haittasivat monessa lajissa ja sain pahat raskausarvet jo heti kättelyssä. Silloin ne arvet olivat kiusallisia ja jo varhaisteini-iässä huhuttiin ja puhuttiin, että olen pyöräyttänyt "salaisen" lapsen! Tämähän oli melko ikävä huhu, kun ironista kyllä, mä jäin vallan lapsettomaksi hoidoista huolimatta (mutta tämä on jo toinen tarina sinällään).

(Postauksissa mainittu pikkumies on miehen pojanpoika ja niin pappa, isä kuin poikakin ovat mulle niin rakkaita ja tärkeitä.)

Elikkä jo nuorena olisin halunnut rinnat pienemmiksi, mutta siirsin ja siirsin asiaa. Kun ikää tuli, ajattelin että eiköhän näillä nyt loppuajan selviä, mutta sitten niiden koosta ja painosta johtuen sain jo ihan todellisia vaivoja ja kipuja esim. käsivarret ovat kipuilleet jo vuosikymmeniä ja niistä kivuista sain sydämen rytmihäiriöitä. Poissuljettiin tarkkaan tutkimalla sydänviat yms. ja todettiin että jatkuvat kivut olivat rytmisten aiheuttajat. Tämä oli sitten mulla viimeinen pisara ja hakeuduin työterv.lääkärin vastaanotolle tästä asiasta noin lokakuussa -11. Hän ymmärsi (oli tietoinen muista vaivoista ja niiden tutkimuksista), vähän mittaili ja laittoi vetämään ajan työterv.asemalla vierailevalle plastiikkakirugille (sama joka sitten myös leikkasi). Sinne tuli aika kesäkuulle -12. Hän totesi myös leikkaustarpeen ja sama lääkäri käy myös keskussairaalassa leikkaamassa, siis julkista terveydenhoitoa. Hän arveli leikkauksen tulevan hoitotakuun 6 kk puitteissa, mutta kun mitään ei kuulunut, niin kyselin mahd. aikaa leikkausjonohoitajalta. Hän arveli leikkauksen tulevan ehkä marraskuussa, mutta kerroin etten halua olla saikulla joulukuussa ja mielellään leikkausajan voi laittaa tämän vuoden puolelle, niinkuin sitten kävikin eli helmikuussa -13.
Aikaa siis kului reilu vuosi, siitä kun asiaa aloin "ajamaan".

Eli yleisessä terveydenhoidossa homma hoitui paitsi nuo työterveydenedut.

Ja todella mulla ei ollut mitään kipuja varsinaisten rintojen kanssa koko leikkauksesta, ainoastaan tuo selkä, mutta senkin mä arvasin, kun selällään piti nukkua, ei sovi mulle ja edelliset leikkauskokemukset myös olivat mielessä.
Yleensä mun selkä on yllättävän terve, kun monilla sekin kipeytyy isoista rinnoista, vaan ei mulla. Mutta esim. jos mä nukun vaikka ihan tavisaikana liian pitkään, niin mä saan selän kipeäksi. Onneksi olen yökyöpeli ja vähäuninen.
Hassua, mutta joskus mä haluan vapiksena vetelehtiä sängyssä hieman pitempään, niin silloin mä menen vasta aamuyöstä nukkumaan, aikaa ei voi lisätä, ajankohtaa kyllä.

Huomenna on kolme viikkoa leikkauksesta, maanantaina menen töihin. Useimmat ovat saikulla kuukauden tai 6 viikkoa.
Hieman hiertää rintsikat arvista, kun laitan niihin iltaisin oikein kunnon lotraukset rasvaa ja iho on pehmeänä, mutta nytkin on suikaleet sellofaania pehmikkeenä.

Kokohan mulla oli aiemmin 75G, nyt vaikuttaisi olevan 75C. Ja mikäli oikein muistan, niin tämän oli myös ensimmäisten rintsikoiden koko silloin pentuna muinoin.

Mulla on monia tuttuja ja asiakkaita, jotka ovat tämän piennennyksen leikkauttaneet ja kaikki ovat kyllä ehdottomasti suositelleet, niinkuin miekin teen.

Uuna kirjoitti...

Kiitos kovasti monipuolisesta vastauksestasi. Siitä on paljon apua minulle. En ole enää työelämässä, mutta oman lääkärin kautta voisi yrittää yleiselle puolelle. Minulla ei ole ihan noin paljoa kirjaimia, mutta ongelmana ovat nuo rustot ja rintsikoiden painaminen.

Pike kirjoitti...

Hyvä että oli apua ja virhemokomakin tuonne oli tupsahtanut, tammikuuhan se oli kun leikkaus tehtiin, tietysti!