sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Lumi hatutti























Lunta riittää niinkuin varmaan ympäri Suomen,
alkaa näyttää jo tavanomaiselta määrältä täälläkin.
Toivottavasti ei enää tule niitä helmikuun kovia pakkasia,
jotka ovat myös tavanomaisia.
Lohtuna paistaa silloin tällöin aurinko,
joka laskee pakkasasteita jo hieman.























Aitapallot ovat saaneet hattunsa,
niin myös kiinalainen lyhty.
Ja lyhtyhän on pilarin päällä,
josta ei näy pätkääkään.

Kauniit kaaret ovat lumipenkoissa,
miehen ja lumilingon ansiota.

Lähes joka kaupungissahan valitaan kaunein kesäpiha.
Mie suunnittelin joskus, että sitten kun mä olen eläkkeellä ja aikaa olisi,
niin voisihan tällaisessa lumilinnakaupungissa olla myös kisa kauneimmasta lumipihasta.
Ja miehän muotoilisin pihan penkat,
mutta nyt mä luulen ettei mun kylmäarkuus antaisi siinä myöten.

ps. Pitäneepä laittaa tuo kisaehdotus kaupungin nettisivuille vinkiksi!

Lumilinna video
vuoden 2013 linnan tekemistä ja valmista































Maanantaina arki koittaa ja työt kutsuvat.
Hieman olen pettynyt tähän saikkuaikaan.
En ollut kuitenkaan mikään vuodepotilas,
niin oletin, että pystyn tekemään jotain kivaa, kirjoittaa, piirtää, maalata,
mutta mitä vielä. Ainoa asia, jota saatoin tehdä, oli hitaanpuoleista kutomista telkun edessä.
Olin/olen melko väsynyt, aloitteellisuus ja keskittymiskyky ovat edelleen tipotiessään.
Ensalkuun tietysti huonosti nukutut yöt olivat syntipukkeina,
muttei pitäisi olla enää.

Olisi aika varata 5-vuotistyöterveystarkastukseen,
pitänee mittauttaa kilpirauhastentoimintakin.
Jostakin luin että vaikka se olisi hilkulla ookoo,
niin silti kannattaisi alkaa lääkitys.
Oireet on kyllä just sitä luokkaa ja ollut jo pitempäänkin.
Ainakin voisi kokeilla.

Läskiksi meni myös oma-aikalomapäivät.
Miehen piti lähteä eilen kaverilomalle asuntoauton kanssa.
Se oli pakattu jo täysin valmiiksi,
vain Marski puuttui vielä kyydistä,
mutta eihän se mitään startannut.
Viikolla oli tehty jo vaikka mitä valmisteluja seisonnan jälkeen ja
koeajokin oli suoritettu pikkumiehen kanssa edellispäivänä.
Kylmäarat tavarat vaan takaisin sisään ja muut tärkeimmät tilpehöörit.
Äskettäin hinausauto vei sen mennessään.

Mua kyllä sapetti,
kun joskus kaipaisi edes hetken aikaa olla vaan itsensä kanssa.
Mies lohdutti, että ehkä hän lähtee piankin viikolla, jos auto saadaan kuntoon,
muttei se ole sama juttu, kun päivät menee töissä ja
tiedän että illat jaksan vaan nuokkua.
No se tästä valituksesta.


Krookus pukkaa kukkaa,
ainakin seitsemän sipulia oli aukaissut jo nuppunsa, kauniita.
Tuo lila väri on mun mielestä aina niin kirkollinen!




4 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Voi harmi että loma on mennyt huonoissa merkeissä. Toivottavasti osaat nauttia omasta ajasta, vaikka se olisikin työpäivien väleissä.
Minäkin olen ollut iloinen näistä leppeistä pienen pienistä pakkasista, jopa nollakeleistä, mitä nyt on ollut, kivaa!

tuksu kirjoitti...

*Halaus*
Niin se elämä menee, ei aina ollenkaan siten, kun me itse haluaisimme!
Harmi!
*halaa myötätuntoisesti Pikeä*
Silti toivotan sinulle mukavia, aurinkoisia työpäiviä :) ja iloista jälleennäkemistä asuntoauton kanssa :)
tuksu

Uuna kirjoitti...

Ihanat nuo aitakaaret!
On totta, että tarvitsemme omaa aikaa ja hiljaisuutta. Ymmärrän pettymyksesi.
Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja se vei kyllä voimat, silloin kun se alkoi. Kannattaa antaa tarkistaa arvot, ei siinä mitään menetä.
Eivät lääkärit kyllä helpolla aloita lääkitystä, koska se on loppuikäinen. Minullakin tarkistettiin kolme kertaa, ennen kuin sain lääkityksen. Olin jo tosi loppu ja itkeä pillitin lääkärillä. Sitten antoi lääkityksen. Minusta tuli taas oma entinen itseni.

Pike kirjoitti...

Kiitos kommenteista Saila, Tuksu ja Uuna!

Mie olen laittanut nuo väsymykset, jotka ovat pikkuhiljaa hiippailleet, vanhenemisen piikkin, muttei ne mahda sitä olla.
En alkaisi mielellään mihinkään jatkuvaan lääkitykseen, vaan jos muu ei auta.