sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Joulusuunnitelmia


Vanhoja kuvia,
viime talvelta.
Menemme tänne ehkä joulunajaksi.
Tosin lähtö riippuu niin monesta asiasta,
töistä, ikkuna-asennuksista,
jotka siirtyivät jouluviikolle jne!


Viime jouluna suunnittelimme samaa,
mutta emme malttaneet,
halusimme nähdä pikkumiehen joulun.
Tosin hän ilmoitti jo aikoja sitten,
että hän lähtee mukaan!
Malttaakohan äiti ja isä päästää,
epäilemme.
Meillehän se sopii kyllä.


Viime jouluna täällä ei ollut ketään.
Ei seura toki pahasta olisi,
jos vain jättäisivät hössötykset kotiinsa.
Tuskinpa kukaan sellainen kotoaan jouluna poistuisikaan.
Meille paras joulunvietto on rauhaa, hiljaisuutta,
kaunista luonto ja aitoa tunnelmaa.


Kaunis sää oli päivälenkillämme.
Upea auringonlasku, vaaleana roosana.
Kamerakin oli tarkoitus ottaa mukaan,
mutta takin matala tasku epäilytti sen pudottamista.
Tissitaskussa olisi ollut hyvä paikka,
se vaan oli täynnä niitä itsejään.

Katselimme piippujen savuja,
oli tyyntä.
Tehtaan savut vaapuivat alueen ylle,
lämpökeskuksen nousivat iloisesti ylös.
Pohdimme Marskin kanssa liekö savun puhtaudella osuutensa,
kunhan pohdimme.

Meidän nurkilla on alueen infrastruktuuri kehittynyt kovasti viime vuosina.
Niin nopeasti, että miekin ajatuksissani kävelin "viimevuotisia jälkiä" ja
huomasin seisovani melkein keskellä liikenneympyrää,
onneksi oli sunnuntailiikenne,
melko rauhallista.
Ympyrähän on ollut siinä jo pitkään valmiina,
mutta vastikään vasta varsinaisen tiestön osana.

Joo-o kyllä tämä on pahaa mummoutumista,
olen kyllä aina ymmärtänyt muiden parjaamia vanhuksia,
jotka poukkoilevat liikenteen seassa vaarallisesti 
sekopäisenoloisena.
He ovat tottuneet vuosikymmeniä kulkemaan tiettyjä reittejä
ja sitten yhtäkkiä siinä voikin olla ihan uudet kuviot ja kulkuväylät.

Omaa hajamielisyyttäni ruokki eräs vanha rakennus,
jonka läheisyydessä usein haaveksin sen mahtavia käyttömahdollisuuksia.
Jos mulla olisi joutavaa rahaa,
voisin sen ostaa ja tehdä siitä mielikuvani mukaisen,
samaten kuin eräs laiva,
wau siitä saisi vaikka mitä ...
Onneksi ei ole ylimääräisiä varoja,
ties mitä hassua keksisinkään.
Myös tämä nettimaailma on viime aikoina pohdituttanut
käyttämättömien mahdollisuuksien maaperänä,
onneksi en ymmärrä siitä paljon mitään,
mutta mielikuvitukseni kyllä!


Ja yksi tuore kuva.
Päivän ruoka, herkkua,
suomalaisittain makaroonia jauhelihakastikkeella,
hienostellen italialaisittain pasta bologne, si!

5 kommenttia:

tuksu kirjoitti...

Onpas ihana paikka viettää Joulua!
Mun yksi mieleenpainuvimmista ole eräs joulu, jonka vietin tyttäreni kanssa kahden, Kostonjärven Mökillämme. Ei sähköä, ei mitään hössötystä. Hyvää ruokaa (veimme mennessämme), radiosta joulumusiikkia...me siellä nautimme :)
Oli ihana Joulu :)
Pakkanen meidät sitten Tapanina "ajoi" ihmsten ilmoille :)
tuksu

Ahti kirjoitti...

Tuo kaikkein ylimmäinen kuva:
Miten ihmeessä uskallat mennä uimaan näin kylmällä ilmalla?
Hyvää alkavaa viikkoa!
Terveisin Ahti

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Tuksu ja Ahti!

Kyllä uiminen oli vain aikomus,
en tarennut!!!!

Pike

Liisa kirjoitti...

Oi,näyttääpä ihanalle tuo lomanviettopaikka. Itse haaveilen että joskus saisin viettää oikein mummolajoulun, iso riihipirtti tummine hirsiseinineen , jossa on pitkä pirtinpöytä, iso valtava uuni hohkaa lämpöä, joulukuusi mököttää nurkassa , räsymatot on lankkulattialla ja katossa palaa tilley.

Saila kirjoitti...

Hyviä pohdintoja tuttujen paikkojen muuttumisesta! Autojen yleistymisen myötä maisemat ovat varmaankin muuttuneet sellaisella vauhdilla ettei koskaan aiemmin.