torstai 13. joulukuuta 2012

Pikkumies koulusta
























Tänään oli vapaapäivä.
Niinpä lähdimme miehen kanssa yhdessä hakemaan pikkumiestä koulusta.
Hänen koulunsa on naapurikunnassa,
joten Kemijoen ylitys oli tarpeen.
Menimme ns. vanhaa tietä ja siltaa, Isohaaran voimalaitoksen kupeesta.



























Perillä kiersin odotellessani vanhat koulut.

Näillä nurkin on alettu koulunpito jo vuonna 1895 kyläkouluna jossain talossa.
Punainen rakennus on aloittanut koulutoiminnan 1903 (pikkumieheltä tämä vuosiluku!).
Keltainen rakennus on rakennettu joskus 50-luvulla.

Kivaa kun talot ovat yhä tuossa pihapiirissä tallella,
antaa koululaisillekin perspektiiviä historiasta.














































Koulut ovat korkealla töyräällä.
Alhaalla ihan lähellä rakennuksia on pudas.
Eka kerran kun tuon tuossa näin,
minusta se vaikutti vaaralliselta pikkukoululaisille,
mutta en ole kuullut mistään vahingosta,
ehkä koululla opastetaan hyvin vesistön vaaroista niin sulan kuin heikkojen jäidenkin aikaan.
Laiturit ovat koulun kohdalla,
toiseen suuntaan pudas on jo melko tukossa.










































kuva lainattu täältä

Pikkumiehen toinen koti on tuolla putaan toisella puolen.
Sen jälkeen on Kemijoen suistoa ja saaria,  kaukana siintää Perämeri.

Uudempi koulurakennus on valmistunut 1988.
Oppilaita siellä on noin kolmesataa.































Ja kukas se sieltä saapuu.
































Mummeli vastaaottokomiteassa oli extrabonusta.
Ilmeestä päätellen pikkumies ei ollut ainakaan pettynyt.






























































Jälleen voimalaitoksen ohi.
Alapuolella sulat vedet,
yläpuolella laajat jäät.













Kemiä kohti ja
huhhuh kun tukkakin on noussut pystyyn.
Mielestäni se oli hienosti.

Läksyjentekoa, taulunmaalausta, vähän leikkiä.
Pappa lähti asioilleen ja me Marski-lenkille.











































Pikkumies sai valita reitin ja sehän meni tällä kertaa veturitallin viertä,
yksi hänen suosikkireittinsä.
Niin kovasti tuo paikka kiinnostaa häntä ja näyttääpä Marskikin häntänsä sinne vieneen.
Ihan luvallani he menivät tuonne kurkkimaan.
Juuri tuo kohta tallista on palanut ja se on katoton.
Kumpaistakin meistä harmittaa tuollainen tuhlaus ja korjaamattomuus.
Sen sata toimintaa pikkumies sinne oitis keksii,
minusta se olisi hieno vaikka ateljeena, galleriana,
tosin taitaisi olla melkoiset kunnostuskustannukset.






5 kommenttia:

Lady of the Mess kirjoitti...

Pikkumies muistaa tällaiset päivät koko ikänsä - tärkeitä juttuja nämä yhteiset hetket!

tuksu kirjoitti...

Voi! Kyllä annat arvokkaita muistoja tuolle hymyävälle pikku-ihmiselle!
Muistaa varmasti lopun elämäänsä ja toisaalta, tunnemuistiin tallentuu myös asioita, joita ei edes tajua. Rakkaus on sellainen!
Olet aivan ihana Mummi!
tuksu

Ahti kirjoitti...

Kiitos mukavasta "ympäristöoppitunnista"!

Pike kirjoitti...

Kiitos Lady, Tuksu ja Ahti!

Suurin nautintoni on nähdä lapsen ilo, se tarttuu.

Ahti kirjoitti...

Ja siihen tartuntaan ei ole tarvis suojautaua!!!!