keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Laululyriikkaa, Hiekkalinna



Jälleen laulu,
keskeneräinen.
Ehkä jättäisin tuon viimeisen pitkän säkeistön pois.
Se tekee tästä niin surullisen.
Ilman sitähän tämä on aika positiivinen.
Odotellaan mitä ope sanoo!
(ps. kommentit ovat tähän versioon tarkoitettuja)

Edit. Vaihdoin tähän parannellun version Hiekkalinnasta ja lisäsin Avaruusmatkalla-laulun, johon oli tehtävänä määritelty teemaksi sana "avaruusmatkailu" ja sisällytettävä sanat "kenguru ja varastaa".



Hiekkalinna
Pirkko K-K

Puhallan
puhallan pois
pahat mielet
harmaat hetket

Puhallan
puhallan pois
rumat kielet
karvaat retket
 
Pilvilinnaasi puhallan
se katoaa
Sulatan lumilinnasi
se vajoaa
Mutta rannan sannan
hiekan kannan
linnaasi
Aalto vie sen mereen
hajottaa veteen
Joku toinen
rakentaa sen uudelleen

Puhallan
puhallan pois
sanat nielet
varmaan itket

Hiekkalinnaasi ihailen
se lumoaa
Kadotan meren aaltoni
se hajoaa
Mutta rannan sannan
hiekan nostan
valtaani
Aalto pienen väreen
kadottaa mereen
Vesivainen
rakentaa aallon jälleen

Puhallan
puhallan pois
pahat mielet

harmaat hetket

***********************

Avaruusmatkalla                       Pirkko K-K
                                                                 (avaruusmatkailu, kenguru, varastaa)


Olen pikku kenguru
nimeni on Loru
Harrastan avaruusmatkailua
näen maan, jupiterin ja venuksen

Lähteä intoilen, en arista
mahassa on tilaa parasta
Kun äiti korkealle pomppaa
koen iloa, näen avaruuden

Tähtiä keräilen, en varasta
ja tässä on kivaa, salaista
Se piti kaikkialla muistaa
tuon iloa, jaan ihanuuden

Olen pikku kenguru
nimeni on Loru
Harrastan ihanuusretkeilyä
näen kuun, tulikerän ja feeniksen
                
Tähtiä tähyilen, en kalasta
mahassa on sijaa suloista
Kuutamo hehkeälle loistaa
suon iloa, tuon elämyksen

Juhlia enteilen, en epäile
tulossa on aikaa parasta
Kun äiti aavikolle tamppaa
tuun ulos, jaan ystävyyden

Olen pikku kenguru
nimeni on Loru
Harrastan iloisuushetkeilyä
näen muut, kuhisevat kaverukset 

3 kommenttia:

Uuna Syrjäsuo kirjoitti...

Ensimmäiset säkeistöt ovat hienoja, utuisia, kuin pilvilinnat tai hiekasta rakennetut. Niistä ei saa otetta, kuten ei kuulukaan. Rytmi on hieno ja toistot kauniita ja sopivat kohdalleen.

Viimeinen pitkä säkeistö on irrallinen. Ei niinkään surullisuuden takia, vaan kokonaisuuden kannalta se on erilainen, eikä rytmikään toimi kuten alussa. Mieti sitä vielä, vaihda tai poista.

Pike kirjoitti...

Niin juuri aionkin tehdä ja ehkä jotenkin muuten tuota selvennän, siis sitä hiekkalinnaa. Sehän on ikuinen, muoto vaan vaihtuu ja tekijät.

Kiitos Uuna!

Esther Helmiä kirjoitti...

Laulun rytmitys tässä on ja sanatkin sopivat suuhun ja mieleen, kuten Uunakin totesi tuo loppu on erilainen.
On hienoa että on oma tyyli ja sen pitää. Ja kiitos kommentistasi runokirjaani!! :)