Jo kolmas postaus tälle päivää,
nooh, ei tiedä miten viikolla ehdin
joten olkoon.
Hyppäsin siis autoon,
mukaan pari kanervaa,
kotikuusen helmahavuja,
kynttilä, rukkaset ja istutuslapio.
Tänne kukkaset vein
ja tulen sytytin.
Yksi daalia pukkasi vielä sinnikkäästi kukkaa,
en raaskinut sitä repiä.
(Lisäys myöhemmin,
miksen ajatustani tännekin kirjoittaisi.)
Nimittäin mulle tuli mieleen tuosta kukasta,
että se on merkki isältä.
Mulla onkin yksi asia kovasti pohdinnan alla
ja isä näyttää olevan siitä mielissään,
miksei olisi.
Hänen lempparikukkansahan olivat keltaisia
ja siksi niitä usein haudalle laitankin.
Ihmeen sinnikäs tuo yksilö on ollut,
muut daaliat ovat kuolleet jo reilu kuukausi sitten.
Mulla on myös usein tapana polttaa iskän kanssa tupakat siinä haudalla,
niin tein nytkin.
Perheen ainoat tupruttelijat.
Kotipihan viimeinen? pelargonian kukkanen.
Kukkalaatikot jätin aloilleen,
nämä valkoiset vielä loistaa.
Mansikkamaalta löytyi muutama mahtava, lurps.
Nämä on töissä,
sunnuntainakin,
kannonlahottajat.