Muuta oli täksi päivää mielessä,
vaan pomppasinpa ihan ohimennen kampaamoon kysymään aikaa
ja tuuria oli, pääsin hoitoon tunnin kuluttua.
Mullahan on meneillään sessio,
jossa kasvatan omaa väriä takaisin
tai siis sitä harmaata nyt.
Kuitenkin jonninmoista kirkastusta kaivattiin vaaleneviin hiuksiin.
Mullahan on aina ollut melko tumma tukka,
sellainen perinteinen maantie luonnostaan.
Väreillä se on ollut mahongista lähes mustaan.
Blondattu ei ole koskaan,
mutta lapsena se oli hyvinkin vaalea,
tummeni sittemmin.
Vaan nytpä on lähes pikkutyttömäinen väri
... juurissa eli paluu juurille on tapahtunut.
Latvoja pätkäistiin melko rajusti,
kuivat pois.
Hoksaa miehen flanellipaita,
oiva kotivaate.
Tummaa löytyy vielä latvoissa,
siitä pikkuhiljaa haalenevat ihan ittellään.
Shampoon ja latvahoiteen pidän vielä entisen.
Vaan lakan päätin vaihtaa vihdoin,
entinen on superhyvä, mutta ehkä nyt liiankin.
KC Quattro hiuskiinne 750 ml jättipullo
KC Four Reasons lämpösuojasuihke ja pito,
kun suoristan raudalla ja muulloinkin
Big Sexy Hair Powder kohottamaan pika-apuun
Tukkapuuterista olen kuullut paljon ja nyt päätin kokeilla.
Kyllä mie ehdin sitten niille muillekin vapaapäivän puuhille.
Miesten vuoro-elokuva jäi vielä katsomatta.
Pitänee varautua siihen ison jäderasian kanssa,
ehkä huomenna
ehkä ei.
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
maanantai 11. lokakuuta 2010
Rose, turquoise roses to Tuksu
Wanhan Mummulan Tuksun ruusutarhan inspiroimaa Polyvorea
Yllä on niin itse Tuksu kuin myös Ahti-vaari huomioonotettu.
Kuvat saat isommaksi klikkaamalla.
Alla ruusua ruusun päällä
ja itse ehtoisa emäntä.

Tämä syntyi muuten vain,
ihana nojatuoli ja merellinen väri pakottivat rakentelemaan.
Nämä ovat siis sinulle,
kiitokseksi kivoista sanoistasi,
uskolliselle kommentoijalleni, Tuksulle!
Ps. Ja kuvat saat kopioida jos tahdot.
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
Tallin takaa
Puolikuollut,
periaatepuu.
Oikeastaan meidän puolella,
mutta niin liki rajaa,
että sananen on kuultava naapuriakin.
Niin monta tekosyytä on kuultu
jotta tuo tuossa vielä seisoo,
kesäisinkin lähes lehdetön kurjimus.
Ei tykätä.
Vaan sen takana,
naapurin entisellä pottupellolla,
sitkeästä ruususta löytyi pari kaunista kukkaa,
näkyypä nuppukin odottavan.
Puoliltapäivin aurinkokin vielä väliin kurkisteli.
Lähdimme siis Marskin kanssa jatkamaan pihasiivousta,
tuulesta huolimatta.
Suunnittelimme haravointisuunnan tarkasti,
ei me nyt kahteen kertaan samoja,
vaikka väliin tuulenpyörre heitteli uusia tilalle.
Vähempänä ovat kuitenkin ... keltaiset lehdet.
Tavoitealueita mulla pitää olla,
kunhan tämä tästä,
niin tupakalle jne.
Alkoi satelemaan,
keskeneräinen tavoitealue suoritettiin loppuun.
Meän koira ei ole sokerista,
jos ei emäntänsäkään,
lenkille siitä
pikkasen märkiähän jo olimme.
Pian kyllä enemmän.
Kasvoihin sattui,
väliin tuli pieniä rakeita
eli niitä "äkäsiä akkoja puukot suussa".
Sitten olimmekin jo kovasti kosteita,
sisälle siitä ....
Tämän rakennuksen kuvetta kuljimme.
Aina olen tykännyt veturitalleista,
niiden kaarevista muodoista,
jykevistä punatiilistä,
korkeista ikkunoista.
Visioisin tiloille vaikka minkälaista uusiokäyttöä,
jos moisia ideoita tarvittaisiin.
Ja onhan tähän rakennukseen liittyvät toimet
olleet oleellinen osa perheemme leivästä,
kunnes vuodet täyttyivät ja eläke kutsui.
periaatepuu.
Oikeastaan meidän puolella,
mutta niin liki rajaa,
että sananen on kuultava naapuriakin.
Niin monta tekosyytä on kuultu
jotta tuo tuossa vielä seisoo,
kesäisinkin lähes lehdetön kurjimus.
Ei tykätä.
Vaan sen takana,
naapurin entisellä pottupellolla,
sitkeästä ruususta löytyi pari kaunista kukkaa,
näkyypä nuppukin odottavan.
Puoliltapäivin aurinkokin vielä väliin kurkisteli.
Lähdimme siis Marskin kanssa jatkamaan pihasiivousta,
tuulesta huolimatta.
Suunnittelimme haravointisuunnan tarkasti,
ei me nyt kahteen kertaan samoja,
vaikka väliin tuulenpyörre heitteli uusia tilalle.
Vähempänä ovat kuitenkin ... keltaiset lehdet.
Tavoitealueita mulla pitää olla,
kunhan tämä tästä,
niin tupakalle jne.
Alkoi satelemaan,
keskeneräinen tavoitealue suoritettiin loppuun.
Meän koira ei ole sokerista,
jos ei emäntänsäkään,
lenkille siitä
pikkasen märkiähän jo olimme.
Pian kyllä enemmän.
Kasvoihin sattui,
väliin tuli pieniä rakeita
eli niitä "äkäsiä akkoja puukot suussa".
Sitten olimmekin jo kovasti kosteita,
sisälle siitä ....
Tämän rakennuksen kuvetta kuljimme.
Aina olen tykännyt veturitalleista,
niiden kaarevista muodoista,
jykevistä punatiilistä,
korkeista ikkunoista.
Visioisin tiloille vaikka minkälaista uusiokäyttöä,
jos moisia ideoita tarvittaisiin.
Ja onhan tähän rakennukseen liittyvät toimet
olleet oleellinen osa perheemme leivästä,
kunnes vuodet täyttyivät ja eläke kutsui.
Kollaaseja Polyvorella
Tykkään vaatteista, muodista ...
tykkään kuvataiteista (taidehan on näistä kaukana mutta joka tapauksessa sommittelua ainakin) ...
tykkään kuvankäsittelystä.
Se on sivusto, jossa voi leikkiä vaatteilla, kuvilla ...
Sieltä löytyy kymmenien, jos ei satojen, kuuluisiempien suunnittelijoiden kokoelmia.
Nettisivut, joilla ed.m. tuotteita on kaupan, tuotteiden tiedot jne.
Paljon aiheita ja asiaa muodista ja trendeistä yleensäkin.
Allaolevia olen leikkinyt/kasannut kuin pikkutyttö,
noh riisun ja puenhan mä töissäkin nukkeja.
Mä en ikinä aikuisena pääse nukkeleikeistä,vaikka lapsena ne ei ollut ollenkaan mun suosikkipuuhia.
Eilen kasattu syysteema,
mua miellyttävistä vaatteista.

Tämä lie ensimmäinen koosteeni Polyvorella.
Lorealilla on kilpailu siellä ja tällaisen tein osallistuakseni.

Tämän tein ensin,
mutta tuo metrokartta tupsahti tuonne kuvan taakse
enkä saanut sitä enää poiskaan.

Ihan kunhan vain, night ...

Tämä myös, kunhan kokeilin ...
Talbotsin kilpailuun tällainen kollaasi.

Maineikasta, hintavaa Balmainia,
tämän asukokonaisuuden hinta oli useita kymppitonneja!
Kyllä mun päälle kelpais.
perjantai 8. lokakuuta 2010
Lehdille kyytiä
Niin on viime päivien myrskyt ravistelleet lähes kaikki lehdet puista peitoksi pienten tassujen kävellä.
Eilisen työkeikan jälkeen oli kivaa olla ulkona raittiissa ilmassa. Keikka olikin melko rankka. Lento lähti aamulla 5.30 ja kotona olin takasin iltamyöhäisellä. Noh tulipahan tuleville uusille kolleegoille tuhti koulutuspaketti.
Päivälenkin jälkeen jäimmekin pihalle. Työkaluja oli kahdenlaista valita, vihreä oli tällä kertaa parempi. Laajasti saimmekin siivoiltua, noin puoli pihaa. Riivin myös saniaisten rumat kuivuneet lehdykäiset pois. Kunnes oli jo niin hämärää että puuhailu oli lopetettava. Toki kävimme väliin sisällä syömässä, ulkogrillatakin olisi voinut samalla, vaan eipä ollut jääkaapissa sopivaa evästä.
Pikkuiset villit orvokit pukkaavat yhä kukkaa portaiden alla.
Niin upean sininen taivas pilkotti pihakoivun oksien lomitse.
keskiviikko 6. lokakuuta 2010
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
Kunhan nyt jotain
Viimeinen pala, nams!
Tää on kyl herkkuu.
Enää en ole tavannut mummoo,
joka pilkkoo leipäjuustonsa kahviin,
se oli ennen tapana
ainakin täällä pohjoisessa.
Ravintolassa tää tarjoillaan lämpimänä
voimakkaanmakuisella hillolla höystettynä,
ei paha ollenkaan.
Kotona popsimme vain ihan haukaten
kahvin kanssa.
Ja kun en ny muuta keksinyt,
häiritsin Marskia,
joka oli jo yöpuulla
tai paremminkin iltasella.
"Anna mun nukkua!"
Marski,
viralliselta nimeltään Donahuen Edward
schipperke alias laivakoira,
ikää pian kuusi vuotta.
Muita lempinimiä on mm. Mara, Martti,
kuvat tallensin Marmattina
plus lukuisa määrä peruslellittelyjä.
"Näkyykö mun silmät turkoosina,
kun tuolla valolla häikäiset?"
Pönäkkä-Pentti on moittimisnimi.
Pikkumieskin laittoi mulle tähän tietsikalle kellon,
sellaisen örkinnäköisen
ja pyysi mua kirjoittamaan sille nimeksi Pönäkkä.
Valokiilassa tänään kammattuna
"Näkyykö komee profiili?"

"Joko sä oot valmis,
saisko mennä takasi nukkuu?
Kiitos!"
Tää on kyl herkkuu.
Enää en ole tavannut mummoo,
joka pilkkoo leipäjuustonsa kahviin,
se oli ennen tapana
ainakin täällä pohjoisessa.
Ravintolassa tää tarjoillaan lämpimänä
voimakkaanmakuisella hillolla höystettynä,
ei paha ollenkaan.
Kotona popsimme vain ihan haukaten
kahvin kanssa.
Ja kun en ny muuta keksinyt,
häiritsin Marskia,
joka oli jo yöpuulla
tai paremminkin iltasella.
"Anna mun nukkua!"
Marski,
viralliselta nimeltään Donahuen Edward
schipperke alias laivakoira,
ikää pian kuusi vuotta.
Muita lempinimiä on mm. Mara, Martti,
kuvat tallensin Marmattina
plus lukuisa määrä peruslellittelyjä.
"Näkyykö mun silmät turkoosina,
kun tuolla valolla häikäiset?"
Pönäkkä-Pentti on moittimisnimi.
Pikkumieskin laittoi mulle tähän tietsikalle kellon,
sellaisen örkinnäköisen
ja pyysi mua kirjoittamaan sille nimeksi Pönäkkä.
Valokiilassa tänään kammattuna
"Näkyykö komee profiili?"

"Joko sä oot valmis,
saisko mennä takasi nukkuu?
Kiitos!"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



















