Näin alkuvuodesta varsin ...
ja silloin tällöin muulloinkin,
esimiehet kaipailevat ideoita,
hullunkurisiakin,
joita jalostetaan ehkä jalompaan muotoon
mahdollisesti myöhemmin käytettäviksi.
Eli "auttelemme" heitä työssänsä,
vaan mitäpä se haittaa,
samaan pesäänhän tässä puhalletaan!
"Toimintaohjeessa" lukee ...
"... istu alas, ota itsellesi aikaa ...,
hae leivos talon piikkiin
tai nauti se kahvilassa ..."
Vaan mulla kun ajatuksen ja ideoinnin helmihetkiä ovat nämä yömyöhät,
niin tässäpä nöpötän ja "keksin"!
Ja keksin jo oivan idean yhteen pohdintaan.
Lähetinkin sen jo eteenpäin.
Muutama muu pähkäiltävä juttu tuossa vieressäni vielä odottaa,
mutta niillä ei ole vielä kiire,
odotan uusia öitä ja inspiksiä.
Ps. Ihailen Pelle Pelotonta!
Kuva lainattu täältä
keskiviikko 5. tammikuuta 2011
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
Entisiä pahoja omenoita ...
vaan eivät olleet kauaa.
Viipaleiksi, kanelia ja sokeria päälle,
uuniin,
jäden päälle, lurps!
Vanha tulitikkuaski.
Tuo ilmestyi niihin aikoihin,
kun tätä taloa remppasimme,
siis noin 23 vuotta sitten.
Ei ole raaskittu käyttää,
ikäänkuin muisto niiltä ajoilta.
Ja onhan aski vähän näköinenkin.
Huom. emme olleet ko. pankin asiakkaita.
Pitäisi pikkuhiljaa asennoitua,
tämän huoneen remppaan,
makkariksi takaisin.
Rustan valikoimista kaksi varteenotettavaa mallia takaseinälle.
Eka ihan jees, kaipaamaani paratiisitunnelmaa,
mutta liekö liian punainen,
kun viereinen huone on hyvin punainen.
Tosin muut värit voisivat olla kovastikin sinisiä,
ainakin tekstiilit ... uunikinko!
Ja sieltä katoltahan tuoksun syy löytyi.
Ilmaputki oli kovastikin tukossa.
Ensimmäinen työkaluni ei riittänyt,
kapula, jolla olisin pikkaisen kopistellut.
Harjanvarren verran löytyi umpiloa,
lunta ja jäätä,
sitten tulikin mutka putkeen,
siihen asti vatkasin aukkoa sen minkä sain.
Saattaapi tulla uusikin reissu sinne noissa merkein.
No hyvä että nyt tietää syyn,
kerran aikaisemmin näinä moninaisina vuosina on ko. putki jäätynyt.
Kuparilankaa kun sinne ujuttaa
lämpimään osaan asti putken suulta johtimeksi,
se saattaapi auttaa tulevaisuudessa.
Vaan onpahan ed.m. virityksen asentaminen kesäpuuhia.
Ja hyvin katolla pysyin,
tässäpä olen naputtelemassa,
onhan se melko korkea ja kalteva.
Sivuhuomautuksena mainitsen miehen mainetta pelastaakseni,
että hänen polvensa on hyvin jäykkä ja kipeä tuollaiseen urheiluun.
Uhkasin jättää soittamatta pelastuslaitokselle,
jos ei ominavuin sieltä alas pääsisi,
siksi sinne menin
pikkaisen notkeampana.
Viipaleiksi, kanelia ja sokeria päälle,
uuniin,
jäden päälle, lurps!
Vanha tulitikkuaski.
Tuo ilmestyi niihin aikoihin,
kun tätä taloa remppasimme,
siis noin 23 vuotta sitten.
Ei ole raaskittu käyttää,
ikäänkuin muisto niiltä ajoilta.
Ja onhan aski vähän näköinenkin.
Huom. emme olleet ko. pankin asiakkaita.
Ihanasti huokuvat uunien kupeet lämpöä,
remppaamaton ja
rempattu.
Toinen kukkakerros pian parhaimmillaan,
alakerros jo luvuttamassa.
Yksi possu oli hukkasteillä,
täältähän se löytyi,
untenmailla koparat pystyssä.
Liekö juonut liikaa vesikiposta.
Pikkupossukin pääsi muiden joukkoon.
Montako sikaa löydät Marskin lelukoppasikalasta
ja arvaa minkä se sai joululahjaksi!
Pitäisi pikkuhiljaa asennoitua,
tämän huoneen remppaan,
makkariksi takaisin.
Rustan valikoimista kaksi varteenotettavaa mallia takaseinälle.
Eka ihan jees, kaipaamaani paratiisitunnelmaa,
mutta liekö liian punainen,
kun viereinen huone on hyvin punainen.
Tosin muut värit voisivat olla kovastikin sinisiä,
ainakin tekstiilit ... uunikinko!
Ei hullumpi tämäkään,
mutta tuo pinkkisävy saisi sitten jäädä vain tuohon tapettiin!
Sininen matsaisi muissa tavaroissa tuonkin kanssa.
Ja sieltä katoltahan tuoksun syy löytyi.
Ilmaputki oli kovastikin tukossa.
Ensimmäinen työkaluni ei riittänyt,
kapula, jolla olisin pikkaisen kopistellut.
Harjanvarren verran löytyi umpiloa,
lunta ja jäätä,
sitten tulikin mutka putkeen,
siihen asti vatkasin aukkoa sen minkä sain.
Saattaapi tulla uusikin reissu sinne noissa merkein.
No hyvä että nyt tietää syyn,
kerran aikaisemmin näinä moninaisina vuosina on ko. putki jäätynyt.
Kuparilankaa kun sinne ujuttaa
lämpimään osaan asti putken suulta johtimeksi,
se saattaapi auttaa tulevaisuudessa.
Vaan onpahan ed.m. virityksen asentaminen kesäpuuhia.
Ja hyvin katolla pysyin,
tässäpä olen naputtelemassa,
onhan se melko korkea ja kalteva.
Sivuhuomautuksena mainitsen miehen mainetta pelastaakseni,
että hänen polvensa on hyvin jäykkä ja kipeä tuollaiseen urheiluun.
Uhkasin jättää soittamatta pelastuslaitokselle,
jos ei ominavuin sieltä alas pääsisi,
siksi sinne menin
pikkaisen notkeampana.
lauantai 1. tammikuuta 2011
Kahdenkerroksen amaryllis
Upeita ovat alakerran kukatkin,
yhden niistä jo poikkasin kuivuuttaan.
Ja yläkertaan on tulossa ties kuinka monta uutta.
yhden niistä jo poikkasin kuivuuttaan.
Ja yläkertaan on tulossa ties kuinka monta uutta.
Olkkarin uusi ikkuna,
tuntui kuin leveys olisi kasvanut
vaikka tuuletusluukku on umpinainen.
Vanhassa oli kaksi kapeaa ruutua sivuilla,
isompi keskellä,
niin myös kuistissa.
Hämärä yllätti
Nyt ovat kaikki ikkunat samaa tyyliä.
Yläkertaan laitettiin tuollaiset jo peruskorjauksessa.
Sinnehän tehtiinkin vasta silloin asuintiloja,
entiseen kylmään ullakkoon.
Samoin kellaritilat rakennettiin vasta tuolloin.
Kukahan se kurkkii keittiön ikkunassa!
Uusi vuosi vastaanotettiin perinteisesti ja rauhallisesti.
Miehet aloittivat illan korjauspuuhilla.
Yleensä kun lämmityspatteri hajoaa,
se on kylmänä.
Meillä se oireili toisinpäin,
tykitti täysillä kuumaa.
Taitava velipoikahan sen tutki,
termostaatti oli juminut kiinni,
ehjäksi tuli, hyvä ja kiitos.
Huomenissa lie kiikuttava katolle.
Olemme ihmetelleet ja tutkineet viemärituoksun syytä,
mitään vaan ei ole löytynyt.
Olisiko ilmaputki jäätynyt umpeen,
näin on käynyt nyt muillekin.
Miehen kanssa jo jaapattiin kumpi sinne menee,
vapaaehtosia on tasan kaksi.
Sitten jaapattiin kumpi on valmiimpi putoilemaan,
taas kaksi vapaaehtoista.
Mielestäni olen joutavampi kuin pikkumiehen pappa.
Onhan meillä hyvät ja turvalliset tikkaat kyllä.
torstai 30. joulukuuta 2010
Joulusta vielä
Saimmepas mekin kotiin kauniin amarylliksen,
aatonaattona,
juuri kun olimme lähdössä reissuun.
Silloin siinä oli yksi kukkanen auki.
Jänskätti kuinka se pärjää ilman valvovaa silmääni pyhien yli,
mutta hienosti.
Kaksi komeaa uutta kukkaa oli auennut
ja nyt siinä on jo viisi,
nuppuja pukkaa edelleen.
Upean punainen.
Kiitos S ja J!
aatonaattona,
juuri kun olimme lähdössä reissuun.
Silloin siinä oli yksi kukkanen auki.
Jänskätti kuinka se pärjää ilman valvovaa silmääni pyhien yli,
mutta hienosti.
Kaksi komeaa uutta kukkaa oli auennut
ja nyt siinä on jo viisi,
nuppuja pukkaa edelleen.
Upean punainen.
Kiitos S ja J!
Kotimatkalla,
tupakkitauolla jossain Kestilän kulmilla.
Aurinko oli juuri laskemassa ja
paksun lumen peittämät pusikot olivat kauniita,
satumaista.
"Kotisilta" häämöttää,
se uusi,
tuosta rampista ylös ja
tiukka, lähes ympyränmallinen kaarre kotia kohti.
Silta on koristeltu vaihtuvin valoin,
sinistä nyt kuvassa,
joskus punaista tai vihreää.
Piti tässä näkyä myös Marskin korvat,
sylissä istua täpötti lähes koko matkan,
väliin yritti nukkuakin poikittain,
vaan pikkasen liian pitkä siihen paikkaan
jotta olonsa olisi ollut täysin rento.
Rumankomeita kippoja,
olin heittämässä roskiin,
mutta jotain näissä on,
kaappiin lykkäsin.
Olivat uusimman ulkolyhdyn mukana laatikossa,
sisälle lyhtyyn aseteltavaksi kai,
mutta en mie niitä siihen,
en millään.
Mieleen noista tulee tinattu kristalli,
liekö sellaista!
Joulunviettopaikkamme
kuvat olivat kaikki kovin hämyisiä,
niinhän sydäntalvena kuuluukin.
Tässä paikan päärakennus maaliskuussa -09.
Soilelle kuva alla,
mitä puuta tämä levy jäljittelee?
Luonnossa ihan pikkuisen punertavampi,
mutta vain vähän.
Ei se ole koivua, ei mäntyä, ei kuusta ...!
Minusta tosi onnistunut puujäljitelmä.
Tätä on käytetty lomapaikkamme saunan pukuhuoneen vessan puoliväliseinänä.
Jo heti ekakerralla kun näin,
tämä jäi silmäämiellyttävänä mieleen.
Kiitos vastauksestasi jo etukäteen!
tiistai 28. joulukuuta 2010
Joulu tuli, oli ja meni
Työntäyteinen jouluviikko oli,
kuten olettaa ja toivoa sopikin,
kaupanalalla kun olen.
Ja keskiviikkona oli kotonakin remppaa!
Silloin saimme vihdoin uudet ikkunat paikoilleen.
Edellisilta oli sen vuoksi yhtä roudaamista,
raivata tilaa ikkunamiehille työskennellä.
Urakka ei ollut ihan helppo,
meillä kun tavaraa riittää joka nurkkaan.
Illalla tavarat takaisin ja pikkuisen siivousta,
onneksi vain pikkuisen,
enkä kehdannut ikkunoitakaan paljaaksi jättää,
vaikka komiat niistä tuli!
Ihailukin jäi vajaaksi,
kiersin kuitenkin talon, wau,
mutta nautinpa niistä tässä pitkin aikaa, vuosia.
Samaisena iltana pakkailin tavaroita myös joulureissuamme varten.
Aatonaatoksi vielä töihin.
Ja pukinapulaiset tulivat iltasella käymään,
olimme olleet kilttejä!
Sitten suinpäin autoon,
jouluruokaostoksille
ja kohti joulunviettopaikkaa.
Perillä olimme puolenyön tietämissä.
Tarkoitus oli että yövymme asuntoautossa
niinkuin kunnon karavaanareiden kuuluukin,
mutta ...
ensimmäisen yön jälkeen kannoimme petaukset taloon.
Pakkanen paukkui reilussa kolmessakymmenessä
ja lämmitys puhalsi täysillä.
Toki hyvin sielläkin tarkenimme,
mutta epäilimme kaasun sillä kulutuksella loppuvan kesken.
Ja mikä oli taloon muuttaessa!
Yläkerran viisi makuuhuonetta,
olohuoneineen ja alakerran kolme makuuhuonetta
sekä tupa ja olkkari olivat vapaasti käytössämme ja
tietysti rannassa sauna tupineen, myös savusauna.
Olimme siellä ihan vain kolmistaan, Marski mukaan lukien, koko joulun!
Lähin naapuritalo/mökki noin kilometrin päässä,
mutta vaikutti että se oli tyhjillään.
Seuraavaan naapuriin olikin sitten jo reilu parisen kilometriä.
Aaaaah sitä rauhaa ja hiljaisuutta!
Kerrassaan mahtavaa!
Saunoimme joka päivä,
söimme itsemme ähkyyn,
herkuttelimme ja ...
vain olimme!

kuten olettaa ja toivoa sopikin,
kaupanalalla kun olen.
Ja keskiviikkona oli kotonakin remppaa!
Silloin saimme vihdoin uudet ikkunat paikoilleen.
Edellisilta oli sen vuoksi yhtä roudaamista,
raivata tilaa ikkunamiehille työskennellä.
Urakka ei ollut ihan helppo,
meillä kun tavaraa riittää joka nurkkaan.
Illalla tavarat takaisin ja pikkuisen siivousta,
onneksi vain pikkuisen,
enkä kehdannut ikkunoitakaan paljaaksi jättää,
vaikka komiat niistä tuli!
Ihailukin jäi vajaaksi,
kiersin kuitenkin talon, wau,
mutta nautinpa niistä tässä pitkin aikaa, vuosia.
Samaisena iltana pakkailin tavaroita myös joulureissuamme varten.
Aatonaatoksi vielä töihin.
Ja pukinapulaiset tulivat iltasella käymään,
olimme olleet kilttejä!
Sitten suinpäin autoon,
jouluruokaostoksille
ja kohti joulunviettopaikkaa.
Perillä olimme puolenyön tietämissä.
Tarkoitus oli että yövymme asuntoautossa
niinkuin kunnon karavaanareiden kuuluukin,
mutta ...
ensimmäisen yön jälkeen kannoimme petaukset taloon.
Pakkanen paukkui reilussa kolmessakymmenessä
ja lämmitys puhalsi täysillä.
Toki hyvin sielläkin tarkenimme,
mutta epäilimme kaasun sillä kulutuksella loppuvan kesken.
Ja mikä oli taloon muuttaessa!
Yläkerran viisi makuuhuonetta,
olohuoneineen ja alakerran kolme makuuhuonetta
sekä tupa ja olkkari olivat vapaasti käytössämme ja
tietysti rannassa sauna tupineen, myös savusauna.
Olimme siellä ihan vain kolmistaan, Marski mukaan lukien, koko joulun!
Lähin naapuritalo/mökki noin kilometrin päässä,
mutta vaikutti että se oli tyhjillään.
Seuraavaan naapuriin olikin sitten jo reilu parisen kilometriä.
Aaaaah sitä rauhaa ja hiljaisuutta!
Kerrassaan mahtavaa!
Saunoimme joka päivä,
söimme itsemme ähkyyn,
herkuttelimme ja ...
vain olimme!

Arkajalkasaunamies!
Tämän pidemmälle en tule!
Kotiin palasimme tänä iltana ...
eikö eilen, siis maanantaina.
Nyt sukkelasti maate
jotta huomenna jaksaa taas sitä arkista aherrusta
ja mikä ettei jaksaisikaan noilla joulun nautinnoilla!
sunnuntai 26. joulukuuta 2010
lauantai 18. joulukuuta 2010
Vuonna 2050
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)















































