sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Sokerihuurrettu koira

Kokeilen uudella pohjalla,
toiveena saada kuvat suurempina.

Aamu alkoi terveellisesti
tai paremminkin päivä,
vetkuttelin melko pitkään vuoteessa.
Vapaapäivänä syön puuron aamuisin,
arkisin lounaaksi töissä.



Koko päivän oli lumipyräkkää.
Marski oli välillä melko valkoinen,
mutta just kun sain kameran taskusta,
ehti se karistaa itsensä puhtaaksi.
Lumi ei tartu sen karvaan, onneksi,
tiedän joidenkin koirien muuttuvan ongelmallisesti ihan lumipalloiksi



















Pyörii kuin väkkyrä.
jotain ihanaa siellä on ...
narttukoiran kuittaus!



















Lumityöt odottivat lenkin jälkeen.








































Ja sitten tuli söpöliini reissultaan.
Heti muovailuvahat käsittelyyn,
hän on muuten erittäin taitava niiden kanssa.
Mummelia tahdottiin mukaan,
vaan mie jouduin keskittymään ruoanlaittoon.
Terveisiä siis pohjoisesta kuvien kera.






Heiniä sylintäydeltä




Edit. Harmi, vain pystyt kuvat mahtuvat suurempana,
olikohan pohjanvaihto ihan turha työ!

Marskin kanssa kaksin

Ruusunnuppusuu on kasvanut jo ekaluokkalaiseksi
ja ensimmäinen joululomansa on päättymäisillään.
Vaan hänpä ehti vielä pikkuselle reissulle pappansa kanssa.
Lähtivät kohti pohjoista, sukuloimaan porotilalle.
Ainakin väittämänsä mukaan ei poroja aiemmin ole nähnytkään,
paitsi tietysti joulupukin porot!
Jo matkalla oli useassa kohtaa poroja teillä ollut,
kaksi tiellä ja yksi puussa,
niinkuin mulle puhelimessa kerrottiin!


Onko tämä Marskin tassu?!


Niinpä mie sitten saunoinkin yksin.
Tällä kertaa ei ollut aromituoksua pullosta,
vaan laitoin vähän vettä hunajasaippua-tuoksupussikuksaan.
Tykötarpeina puhtaanapitoon
silvershampoo, hoitoaine, suihkusaippua
ja jälkikäsittelyyn Muumi-selvitysaine.
Ja nyt vasta katsoin pullon kuvaa tarkemmin,
olen käyttänyt viimeksi mainittua suihketta tukkaan,
vaan sepäs onkin häntätupsun selvikettä, hui, ilmankos ...! 


Apinoitakin tuli pestyksi.


Ei, tämä vaaka ei puhu eikä huhuile
kuten luin jonkun muun vaaan tekevän,
liiketunnistimella kutsuu kulkijaa ranskankielellä tarkistamaan painonsa, wau!
Kuulemma kielen olisi voinut vaihtaa ruotsiksikin,
mutta rouva perheen ainoana ranskankielentaitoisena
piti miellyttävämpänä salata kilonsa muilta,
inte på svenska!

Itse olen jouluherkuttelun jälkeen ryhtynyt jälleen 1000 kalorin kuurille.
Se tuotti tulosta viimeksikin, toista vuotta sitten.
Viikonloppuisin tosin saa hieman herkutella.


Hyvää teki terveydelle mun tämän talven ensimmäinen lumenkolauskin.
Ja pakkasasteet olivat laskeneet uskomattomaan kolmeen asteeseen.

Ei, ei se ollut Marskin tassu!
Hieman isomman karvaselän koparahan siinä.
Talja on lähtöisin samalta porotilalta kuin missä mun mussukat nyt ovat.


Vain minä nousin portaita alakerrasta.
Marski ikäänkuin kuulostelee missä ne muut viipyy.

torstai 6. tammikuuta 2011

Kuvia, kuvia, kaupunkimme kuvia

(Kuvat saat hieman isommiksi klikkaamalla!)

Marski odottaa maltamattomana lenkille lähtö.
Tuosta tuijottamastani ovesta mennään
kunhan emäntä saisi nuo kaikkinaiset toppavaatteet päällensä,
tuntuu koiruli pohtivan.
Sitä ennen on intona pingottu ympäri kerrosta possu suussa,
matot vinksallaan sen todistaa.


Läheinen kappeli on yksinkertaisen kaunis.
Torniin valettu kellofiguuri,
siitä on turha aikaa tarkistaa ja
eihän asukeilla ole enää mihinkään kiire,
hautuumaalla.
Ahaa, olisiko kellon idea juuri tuo!


Kappelin kuusi on iso.
Mutta milloin on liian hämärää,
tai niinkuin nyt, liian valoisaa sitä kuvata.


Edellinen kotimme näkyy komean liikenneympyrän takana.
Linkki parempiin ympyrän kuviin.


Kaupungissamme on paljon kauniita rakennuksia ...
kunhan vain haluaa nähdä ne!



Näyteikkunaostoksilla ...
keskimmäinen on aika upee!


Keskeneräinen kävelykatumme.
Jo sitä onkin rakennettu pari kesää
ja näköjään vielä kolmattakin, huoh.
Työpaikkanikin pilkottaa,
kadunrakennus on kyllä ollut väliin sellainen harminpaikka että ...


Jokohan tuo lumimonumentti on valmis,
ei kai! 
Lumilinnakin valmistuu kovaa vauhtia.
Linkki sen webkameraan


Valotaidetta luistinradalla työpaikkani edessä.
Hyytävän kylmästä tuulesta huolimatta siinä kurvaili pari rohkeaa.


Kunpa valot olis laitettu noihin isompiin puihin.
Kaupunkia halkaisee kolme puistokatua koko keskustan mitalta.
Siis sellaisia, joissa on kävelytie ajoratojen välissä.
Vaatimattomampia puistokatuja on kyllä useampi,
mm. pääkatumme on koko matkaltaan puilla koristeltu.
Kuljimme Marskin kanssa yhden päästä päähän.
Toisaalta se jatkui vielä puistona merenrannassa
ihan tuonne aloittamaani kappeliin asti. 



















Kauniita vanhoja puutaloja on paljon
ja uusia puutaloja myös toki,
vanhaa mallia mukaellen.
Alla olevat ovat niitä aitoja vanhoja.




Ja komea 50-luvun talo,
aiemmin erään koulukaverini koti,
nykyisin yksityinen vanhusten palvelutalo.


Sekä "pakollinen" amarylliskuva,
viisi toisenkerroksen kukkaa!
Hieman piti jo tukea korkeaa vartta koristenauhalla
jo kukkineeseen vartaloon.



keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Nyt sen keksin ...

Näin alkuvuodesta varsin ...
ja silloin tällöin muulloinkin,
esimiehet kaipailevat ideoita,
hullunkurisiakin,
joita jalostetaan ehkä jalompaan muotoon
mahdollisesti myöhemmin käytettäviksi.
Eli "auttelemme" heitä työssänsä,
vaan mitäpä se haittaa,
samaan pesäänhän tässä puhalletaan!

"Toimintaohjeessa" lukee ...
"... istu alas, ota itsellesi aikaa ...,
hae leivos talon piikkiin
tai nauti se kahvilassa ..."

Vaan mulla kun ajatuksen ja ideoinnin helmihetkiä ovat nämä yömyöhät,
niin tässäpä nöpötän ja "keksin"!
Ja keksin jo oivan idean yhteen pohdintaan.
Lähetinkin sen jo eteenpäin.
Muutama muu pähkäiltävä juttu tuossa vieressäni vielä odottaa,
mutta niillä ei ole vielä kiire,
odotan uusia öitä ja inspiksiä.

Ps. Ihailen Pelle Pelotonta!














Kuva lainattu täältä

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Entisiä pahoja omenoita ...

vaan eivät olleet kauaa.
Viipaleiksi, kanelia ja sokeria päälle,
uuniin,
jäden päälle, lurps!
























Vanha tulitikkuaski.
Tuo ilmestyi niihin aikoihin,
kun tätä taloa remppasimme,
siis noin 23 vuotta sitten.
Ei ole raaskittu käyttää,
ikäänkuin muisto niiltä ajoilta.
Ja onhan aski vähän näköinenkin.
Huom. emme olleet ko. pankin asiakkaita.


Ihanasti huokuvat uunien kupeet lämpöä,
remppaamaton ja
rempattu.



Toinen kukkakerros pian parhaimmillaan,
alakerros jo luvuttamassa.


Yksi possu oli hukkasteillä,
täältähän se löytyi,
untenmailla koparat pystyssä.
Liekö juonut liikaa vesikiposta.


Pikkupossukin pääsi muiden joukkoon.
Montako sikaa löydät Marskin lelukoppasikalasta
ja arvaa minkä se sai joululahjaksi!


















Pitäisi pikkuhiljaa asennoitua,
tämän huoneen remppaan,
makkariksi takaisin.
Rustan valikoimista kaksi varteenotettavaa mallia takaseinälle.
Eka ihan jees, kaipaamaani paratiisitunnelmaa,
mutta liekö liian punainen,
kun viereinen huone on hyvin punainen.
Tosin muut värit voisivat olla kovastikin sinisiä,
ainakin tekstiilit ... uunikinko!


Ei hullumpi tämäkään,
mutta tuo pinkkisävy saisi sitten jäädä vain tuohon tapettiin!
Sininen matsaisi muissa tavaroissa tuonkin kanssa.























Ja sieltä katoltahan tuoksun syy löytyi.
Ilmaputki oli kovastikin tukossa.
Ensimmäinen työkaluni ei riittänyt,
kapula, jolla olisin pikkaisen kopistellut.
Harjanvarren verran löytyi umpiloa,
lunta ja jäätä,
sitten tulikin mutka putkeen,
siihen asti vatkasin aukkoa sen minkä sain.
Saattaapi tulla uusikin reissu sinne noissa merkein.
No hyvä että nyt tietää syyn,
kerran aikaisemmin näinä moninaisina vuosina on ko. putki jäätynyt.
Kuparilankaa kun sinne ujuttaa
lämpimään osaan asti putken suulta johtimeksi,
se saattaapi auttaa tulevaisuudessa.
Vaan onpahan ed.m. virityksen asentaminen kesäpuuhia.

Ja hyvin katolla pysyin,
tässäpä olen naputtelemassa,
onhan se melko korkea ja kalteva.
Sivuhuomautuksena mainitsen miehen mainetta pelastaakseni,
että hänen polvensa on hyvin jäykkä ja kipeä tuollaiseen urheiluun.
Uhkasin jättää soittamatta pelastuslaitokselle,
jos ei ominavuin sieltä alas pääsisi,
siksi sinne menin
pikkaisen notkeampana.

lauantai 1. tammikuuta 2011

Kahdenkerroksen amaryllis

Upeita ovat alakerran kukatkin,
yhden niistä jo poikkasin kuivuuttaan.
Ja yläkertaan on tulossa ties kuinka monta uutta.



Olkkarin uusi ikkuna,
tuntui kuin leveys olisi kasvanut
vaikka tuuletusluukku on umpinainen.
Vanhassa oli kaksi kapeaa ruutua sivuilla,
isompi keskellä,
niin myös kuistissa.



Hämärä yllätti




Nyt ovat kaikki ikkunat samaa tyyliä.
Yläkertaan laitettiin tuollaiset jo peruskorjauksessa.
Sinnehän tehtiinkin vasta silloin asuintiloja,
entiseen kylmään ullakkoon.
Samoin kellaritilat rakennettiin vasta tuolloin.


Kukahan se kurkkii keittiön ikkunassa!


Uusi vuosi vastaanotettiin perinteisesti ja rauhallisesti.
Miehet aloittivat illan korjauspuuhilla.
Yleensä kun lämmityspatteri hajoaa,
se on kylmänä.
Meillä se oireili toisinpäin,
tykitti täysillä kuumaa.
Taitava velipoikahan sen tutki,
termostaatti oli juminut kiinni,
ehjäksi tuli, hyvä ja kiitos.


Huomenissa lie kiikuttava katolle.
Olemme ihmetelleet ja tutkineet viemärituoksun syytä,
mitään vaan ei ole löytynyt.
Olisiko ilmaputki jäätynyt umpeen,
näin on käynyt nyt muillekin.
Miehen kanssa jo jaapattiin kumpi sinne menee,
vapaaehtosia on tasan kaksi.
Sitten jaapattiin kumpi on valmiimpi putoilemaan,
taas kaksi vapaaehtoista.
Mielestäni olen joutavampi kuin pikkumiehen pappa.
Onhan meillä hyvät ja turvalliset tikkaat kyllä.