lauantai 22. tammikuuta 2011

Nuupahtanut

Nuupahtanut on amaryllis ja sellaiselta tuntuu itsestäkin.
Vitamiiniporetabletti päivässä ei riitä.

Nyt on kuitenkin pitkä vapaa, la-su-ma,
harvinaista herkkua mulle.
Tosin vieressäni on paksu työmappi,
jonka olen päättänyt selailla läpi vkl:n aikana,
onneksi se on vain päivitystä tuttuun asiaan.

Ja huomenna on aika kampaajalle,
sille tutulle ja mukavalle,
eiköhän se virkistä pikkaisen.
Edellisellä kerrallahan kävin kauppakeskuksessa olevassa kampaamossa,
tosin kivoja tyttöjä oli sielläkin,
mun mielestä sinänsä ihan kivassa tilassa,
mutta yhdeltä seinältä avonaisessa, kauppakeskuksen huiskeessa,
ei ole sellaista tunnelmaa kuin "suljetussa" tilassa.


Amaryllis pukkasi uutta piiiitkä kukkavartta.
Seuraavana aamuna se ei ollut ehtinyt herätä ennen mua,
eikä herännyt koko aamuna.
Niinpä täytyi laittaa saksilla napsis ja
maljakkoon.
Nyt mietin mitä teen tuolle sipulille,
onko siitä eläjäksi myöhemmin.
Pitänee kysäistä Saaripalstan Sailalta!



Ja sarjassa kotimme aarteita,
pojan koulutöitä,
piianpeili ja aarrearkku,
niin sieviä.

tiistai 18. tammikuuta 2011

Niin pitkiä on talvipäivät

Jo tätä odotettiin,
vihdoin se lähti,
purtiin näkkäriä ja vaikka mitä
jotta tulos olisi ihana harvahammasillistys!


Kevättalven hempeitä työpaitavärejä ja
raitoja.
Teemana Comfort feeling,
kyllä työt noissa maistuu.





Ja raitaa raidan päälle.
Joskus jopa aurinko pilkistää niiden lomitse.


Meillä on aina tietty kalenteri keittiön seinällä.
Sen kuvat ovat tietystä aihepiiristä.
Näin tammikuussa siinä on uskomattoman taitavan pienoismallin kuva.
Jollei noita pieniä nukkeja tuossa olisi,
uskoisin sen olevan oikea talo.
Täysin kuvitteellinen pikkuruinen asemarakennus kuvitteellisessa Ojassa.


Tästä mie tykkään,
ei virtahepo olohuoneessa vaan elefantti.


Ja olkkarissa on myös halonhakkuut aina menossa.
Tämä on rakas muisto,
pojan ensimmäinen tuliainen joltain reissultaan
vuosia vuosia sitten.

























Ai niin, tuli vaihdettua melkein kuin puolivahingossa tällaiseen.
Kunhan kotiutuu vapaavarastosta hieman lisävarusteltuna.
(lainakuva)

maanantai 10. tammikuuta 2011

Ilves-purkin uusi elämä

Oli aika poistaa jouluisia valoja,
vaan enhän mie kokonaan malttanut.
Löytyi vanha hillopurkki, Ilves,
sinne vaan värivalot ja telkun taa.
Näyttää ihan karkkikipolta.




Puhelinkoju on niin mun lemppari.
Kun sen aikanaan kaupan ikkunassa näin,
pakko oli käydä ostamassa.








































Kyl määkin sit eläkkeellä ....
mies lähti taas lomailemaan,
mikä ettei,
kaveri pyysi mukaan
sinne joulunviettopaikkaamme.
Onneksi teki ensin märät lumityöt,
mie olen nyt niin saamattomalla päällä,
ehkä pikkumiehen huominen vierailu virkistää.
Päätäkin hieman kivistää,
olisiko kahvivajausta,
lähdenpä paikkailemaan tilannetta.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Sokerihuurrettu koira

Kokeilen uudella pohjalla,
toiveena saada kuvat suurempina.

Aamu alkoi terveellisesti
tai paremminkin päivä,
vetkuttelin melko pitkään vuoteessa.
Vapaapäivänä syön puuron aamuisin,
arkisin lounaaksi töissä.



Koko päivän oli lumipyräkkää.
Marski oli välillä melko valkoinen,
mutta just kun sain kameran taskusta,
ehti se karistaa itsensä puhtaaksi.
Lumi ei tartu sen karvaan, onneksi,
tiedän joidenkin koirien muuttuvan ongelmallisesti ihan lumipalloiksi



















Pyörii kuin väkkyrä.
jotain ihanaa siellä on ...
narttukoiran kuittaus!



















Lumityöt odottivat lenkin jälkeen.








































Ja sitten tuli söpöliini reissultaan.
Heti muovailuvahat käsittelyyn,
hän on muuten erittäin taitava niiden kanssa.
Mummelia tahdottiin mukaan,
vaan mie jouduin keskittymään ruoanlaittoon.
Terveisiä siis pohjoisesta kuvien kera.






Heiniä sylintäydeltä




Edit. Harmi, vain pystyt kuvat mahtuvat suurempana,
olikohan pohjanvaihto ihan turha työ!

Marskin kanssa kaksin

Ruusunnuppusuu on kasvanut jo ekaluokkalaiseksi
ja ensimmäinen joululomansa on päättymäisillään.
Vaan hänpä ehti vielä pikkuselle reissulle pappansa kanssa.
Lähtivät kohti pohjoista, sukuloimaan porotilalle.
Ainakin väittämänsä mukaan ei poroja aiemmin ole nähnytkään,
paitsi tietysti joulupukin porot!
Jo matkalla oli useassa kohtaa poroja teillä ollut,
kaksi tiellä ja yksi puussa,
niinkuin mulle puhelimessa kerrottiin!


Onko tämä Marskin tassu?!


Niinpä mie sitten saunoinkin yksin.
Tällä kertaa ei ollut aromituoksua pullosta,
vaan laitoin vähän vettä hunajasaippua-tuoksupussikuksaan.
Tykötarpeina puhtaanapitoon
silvershampoo, hoitoaine, suihkusaippua
ja jälkikäsittelyyn Muumi-selvitysaine.
Ja nyt vasta katsoin pullon kuvaa tarkemmin,
olen käyttänyt viimeksi mainittua suihketta tukkaan,
vaan sepäs onkin häntätupsun selvikettä, hui, ilmankos ...! 


Apinoitakin tuli pestyksi.


Ei, tämä vaaka ei puhu eikä huhuile
kuten luin jonkun muun vaaan tekevän,
liiketunnistimella kutsuu kulkijaa ranskankielellä tarkistamaan painonsa, wau!
Kuulemma kielen olisi voinut vaihtaa ruotsiksikin,
mutta rouva perheen ainoana ranskankielentaitoisena
piti miellyttävämpänä salata kilonsa muilta,
inte på svenska!

Itse olen jouluherkuttelun jälkeen ryhtynyt jälleen 1000 kalorin kuurille.
Se tuotti tulosta viimeksikin, toista vuotta sitten.
Viikonloppuisin tosin saa hieman herkutella.


Hyvää teki terveydelle mun tämän talven ensimmäinen lumenkolauskin.
Ja pakkasasteet olivat laskeneet uskomattomaan kolmeen asteeseen.

Ei, ei se ollut Marskin tassu!
Hieman isomman karvaselän koparahan siinä.
Talja on lähtöisin samalta porotilalta kuin missä mun mussukat nyt ovat.


Vain minä nousin portaita alakerrasta.
Marski ikäänkuin kuulostelee missä ne muut viipyy.

torstai 6. tammikuuta 2011

Kuvia, kuvia, kaupunkimme kuvia

(Kuvat saat hieman isommiksi klikkaamalla!)

Marski odottaa maltamattomana lenkille lähtö.
Tuosta tuijottamastani ovesta mennään
kunhan emäntä saisi nuo kaikkinaiset toppavaatteet päällensä,
tuntuu koiruli pohtivan.
Sitä ennen on intona pingottu ympäri kerrosta possu suussa,
matot vinksallaan sen todistaa.


Läheinen kappeli on yksinkertaisen kaunis.
Torniin valettu kellofiguuri,
siitä on turha aikaa tarkistaa ja
eihän asukeilla ole enää mihinkään kiire,
hautuumaalla.
Ahaa, olisiko kellon idea juuri tuo!


Kappelin kuusi on iso.
Mutta milloin on liian hämärää,
tai niinkuin nyt, liian valoisaa sitä kuvata.


Edellinen kotimme näkyy komean liikenneympyrän takana.
Linkki parempiin ympyrän kuviin.


Kaupungissamme on paljon kauniita rakennuksia ...
kunhan vain haluaa nähdä ne!



Näyteikkunaostoksilla ...
keskimmäinen on aika upee!


Keskeneräinen kävelykatumme.
Jo sitä onkin rakennettu pari kesää
ja näköjään vielä kolmattakin, huoh.
Työpaikkanikin pilkottaa,
kadunrakennus on kyllä ollut väliin sellainen harminpaikka että ...


Jokohan tuo lumimonumentti on valmis,
ei kai! 
Lumilinnakin valmistuu kovaa vauhtia.
Linkki sen webkameraan


Valotaidetta luistinradalla työpaikkani edessä.
Hyytävän kylmästä tuulesta huolimatta siinä kurvaili pari rohkeaa.


Kunpa valot olis laitettu noihin isompiin puihin.
Kaupunkia halkaisee kolme puistokatua koko keskustan mitalta.
Siis sellaisia, joissa on kävelytie ajoratojen välissä.
Vaatimattomampia puistokatuja on kyllä useampi,
mm. pääkatumme on koko matkaltaan puilla koristeltu.
Kuljimme Marskin kanssa yhden päästä päähän.
Toisaalta se jatkui vielä puistona merenrannassa
ihan tuonne aloittamaani kappeliin asti. 



















Kauniita vanhoja puutaloja on paljon
ja uusia puutaloja myös toki,
vanhaa mallia mukaellen.
Alla olevat ovat niitä aitoja vanhoja.




Ja komea 50-luvun talo,
aiemmin erään koulukaverini koti,
nykyisin yksityinen vanhusten palvelutalo.


Sekä "pakollinen" amarylliskuva,
viisi toisenkerroksen kukkaa!
Hieman piti jo tukea korkeaa vartta koristenauhalla
jo kukkineeseen vartaloon.