torstai 14. elokuuta 2014

Vaatteita selfien kera













































Kerrankin muistin, että meillä on kameralle jalka,
vaan uutteran etsimisen jälkeen selvisi,
se onkin miehellä autossa, siis ei kotosalla.
Kuvat ovat syystä selfietä tai kyökin yhdestä ovesta kamera keittiönpöydällä keikkuen.

Ja kun mies ei ole kotosalla,
niin syttyipäs velttoilun ohessa ajatus räpsiä pitkästä aikaa tällaisia kuvia.
Ajatusta vahvisti purettava ostoskassi,
juuri kotiin kannetut uudet työvaatteet Seppälästä.













































Tällaisilla tuli tänään työskenneltyä, vastaavanlaisia mulla on muutama, tykkään.
Ilmojen hieman jäähdyttyä jaksoi laittaa sentään hihallisen paidan.

Helteet kuluivat vastaavanlaisilla valkoisilla maalaisromanttis- tai hippityylisillä topeilla.
Harvemmin tulee tehtyä hankintoja alesta,
mutta tänä kesänä tarve ja tarjous iskivät yhteen.
Kymmenkunta toppia tuli osteltua
hintahaarukassa 6 - 12 euroa, Seppälä.

Housuina oli yleensä kuvan boyfriend-malliset farkut tai
timmimmät, vaaleammat versiot.






















































Ja ostoskassi sisälsi seuraavaa,
bootleg-farkut 39,95
Näitähän nyt on monensävyisiä ja leikattuja.
Olisin ottanut vaaleammat ja viilletyt,
mutta niissä oli sen verran matala vyötärö,
että töissä mataluus hankaloittaa kyykistelyjä.

Raita trikoopaita, ihanan ohut, kuitenkin hieman hihaa,
jos säät jäähtyvät, 14,95

Alla kuvassa väljähkö puuvillainen ukkopaita 19,95



















































Ja napakampi peruspaitis, mukavasti joustava 19,95

Kaikki ylläolevat vaatteet tietysti Seppälästä.

Eiköhän näillä pärjänne ja
jos helteet jatkuvat, jatkuu myös toppikausi.


























































































Tämä oli mun kesän vapaa-ajan luottomekko kotikäytössä,
kunhan sen muistin ja löysin.
Ikivanhahan se on, Tallinnan ostoksia joskus,
materiaalina intianpuuvillaa ja liuutettu väri on niiiiin mieleinen,
vaikken kaakaosta pidäkkään, tuossa on kaikki sen sävyt.



Alla ainoa tämän kesän mekko-ostos, batiikkivärjäys,
niin mua tuo on, tulee ihana 70-luku mieleen.
Ehkä joissakin myymälöissä tuota löytyy vielä Seppälän alerekistä.

Jakku on söpö.
Hiplasin tuota jo myymälään tullessaan,
mutta työvaatteeksi ehkä liian arka.
Alesta tuokin vielä löytyi, hintana 14 euroa,
pakkohan se oli ostaa.
Kangas on kuin topattua vauvan riepua, pehmeä ja suloinen.















































Farkkutakki on luonteva pari tuolle mekolle myös,
kuva juhannuksen aluspäivinä töissä.
















































Kotimekkona kaftaani (ulkomaan tuliainen) on ollut suosiossa myös,
tekokuituisena kuuma helteelle,
mutta viileimpinä iltoina oikein oivallinen.
Varsinkin sopivasti väljä,
kun kuvien ottosession jälkeen mätsäsin aimo annoksen jädeä pensasmustikoiden kera.






torstai 7. elokuuta 2014

Planista punakkaan tomaattiin



Tämä on hieno asia meillä töissä!











































Eilinen vapis kului tätä kansalaisopiston kirjasta silmäillessä muun homman ohessa.
Monta sivua kääntelin hiirenkorvalle ja sitten aloin karsimaan, kiinnostaviakin.
Seuraavat kaksi kurssia sopivat nyt parhaiten ja töistä on mahdollisuus niihin ehtiä.
Odotan näitä innolla.















Skarppi vahtikin mulla oli seurana, kuinkas muuten.
Marskille ei riitä oma tontti,
naapureitakin on hieman pidettävä silmällä tai ainakin heidän vieraitaan.














Ja se punakka tomaatti ... joko? ...joko kohta!?







maanantai 4. elokuuta 2014

Ihanaa, lämmintä edelleen



Punainen parhaimmillaan,
vaaleanpunainen aloittaa vasta kukkimistaan toisaalla.



































Japaninangervo jo hieman nuupahtanut














































Tässä syödään useimmin kuin sisällä,
nyt näyttäisi olleen kaffepaussi.

Ja aidakkeen takana tomaatit senkus kasvaa ja niitä on paljon.
Mistä tietää milloin tomsku on kypsä kun ei tiedä onko kypsän väri punainen vaiko keltainen,
nimeltään joku näistä oli mustatomaatti, pitääkö odottaa niin kauan?!!

Omenat alkaa jo punastua.















































Pihan pyörityksessä pisti silmään outo kivi,
luulin ensin sen saaneen jostain sulanutta kynttilään ylleen,
mutta ei, kumpainenkin matsku on yhtä kovaa.
Pitihän tämä laittaa talteen, hieno.




maanantai 28. heinäkuuta 2014

Irtiotto kotinurkista








































Lämmintä ja rauhallista oli.





keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Helteinen vapaapäivä










































Ovikoriste on hieman imelä,
mutta tein matskusta mitä löysin!
Pohja on pysyvä,
koristeet vaihtuvat.
Ajatus siihen löytyi talon numeropohjasta,
joka myös löytyi jemmasta,
mahtavat olla leikkuulautoja!
Toki numerollinen valokin on toisella kulmalla.
Maalauksen myötä vaidoimme uudet valaisimet,
vanhat näyttivät niin keltaisilta ja
kun pikkupolku leveni,
sillekin sähkörasia auton lämmitystä varten.





































Kaikki juhannusruusun nuput aukenivat yhtäaikaa,
on niitä jokunen.


















































Isoveli oli yökylässä,
mitähän siinä papan kanssa tutkitaankaan.

Näin pappa selitti ...
pikkumies kyseli niin paljon,
että mummeli sanoi, käydään kirjakaupassa.
Historiallisia kirjojahan sieltä löytyi,
sotalaivat kiinnostavat ja historia yleensä.
Syksyllä alkaa viides luokka ja myös historian opinnot,
toivottavasti on innokkuutta sielläkin.













































Ja kas,
pikkuvelikin tuli!
Niin ovat rakkaita toisilleen ...
ja meille kaikille!










































Pihan kaivamisessa löytyi kiviä, tietysti,
koristekäyttöönhän ne sijoitin.
Marskin passipaikka oli varjossa, kuinkas muuten!



keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Maisemalla tahi ilman
































Sadetta odotellessa pesasin ikkunat, välit myös.
vain ylhäältä ulkopuolelta, keskikerta sai jäädä odottamaan ulkopesua pölyisten ulkopuuhien valmistumista.
Ja ihan himppua vaille valmiita ovatkin,
vain 5 kuutiota sepeliä odottaa levittäjäänsä,
juuri viikonloppuna saimme sen 10 kuutiota täyttömaata levitettyä.
Eikä tarvittu hydrauliikkaa, sitä löytyi omista käsivarsista ja selästä, siis meidän molempien.
Onneksi voimat ja heikkoudet jakautuivat just oikein,
mie jaksoin lapioida ja mies kärrätä, varsinaista yhteistyötä.

Vihdoin väsytystaktiikkakin toimi.
Eikös se menekin niin, että kun tarpeeksi esittää asiaa ikäänkuin vaivihkaa,
lopulta mies luulee idean olevan omansa ja kääntyy alkuperäisen ajatuksen taakse.
Tässä aiheena oli verhot.
Mie en olisi halunnut verhoja vuosiin, ainakaan kesäisin peittämään kaunista valoa ja
ikkunatkin ovat sievät ja siistit.
Nyt "sain" jätää verhot pois ja ah kuinka olen tyytyväinen.

Ylhäällä kuvassa koristaa sängyn jalkopäädyn lipaston päällä äitienpäivän kaunis mummeliorkidea.

Ja tulihan se sadekin, sitä olin odottanut, sellaista sopivaa tihkua, hieman enemmän sitä tulikin,
ihan litimärkänä olimme Marskin kanssa lenkiltä tullessa sieltä mistä ei sadetakkia suojannut.
Mulla odotti nurmikon siemenet levittämistä penkka- ja kaivuualueille.
Nyt ne kastuivat ja kostuivat suoraan itämään, ei tarvitse letkutella.

Miehän toivoin vähäistä sadetta, mutta sitähän tuli sitten koko päivän ja paljon.
Tänään piti olla opastettu kierros läheisellä hautausmaalla, se olisi kiinnostanut.
Viime kesänä oli ollut erittäin pidetty vastaava ja vaikka lähellä onkin,
paikka on jäänyt mulle vieraaksi, kaupungin toisella puolen on tutumpi paikka,
siellä on isän ja äidin viimeiset leposijat.

























Naapurin tontilta kurkisteltu kuva kotipihaan.



































Juhannuskokkopaikkakin on kalutunnäköinen.
Mökillä pitäisi tehdä raivaustöitä,
ehkä siitä kertyy uudet risut ensi kesälle.