lauantai 18. lokakuuta 2014

Kotikaupunkini Kemi

En voi olla kehumatta kuinka kauniissa ja upeassa kaupungissa asun.

Ketä kiinnostaa, voi kurkata Facebookin Kemi-ryhmän runsaasta kuvatarjonnasta mahtavia kuvia. Täällä on paljon taidokkaita kuvaajia ja kuvia löytyy myös kommenttien seasta lisää.

Nauttikaahan, me kemiläiset nautimme täällä paikan päällä!

https://www.facebook.com/groups/5627780266/

torstai 16. lokakuuta 2014

Laululyriikkaa; Hiihtäjä



Hiihtäjä  


Edit. korjattu versio

Mies hiihteli
päässä kipu kireä
kropassa koliseva kankkunen
Ryyppyputki takana

Jää kiilteli
viilteli pakkasyönä
kuu kujaileva kelmeänkeltainen
Olo oli sekava

Tää murehti
lompsa typötyhjänä
Jo paleltui tuliaiskukkanen
pohtien tukalana

Anteeksi anelen
itseltä ja muilta
Enkö koskaan opi
ikuinen poijanklopi  
Kas, siinteli
tuolla valo himmeä
kaukana rapistunut talonen
Näköharha ihana

Mies asteli
ovi oli leveä
sisällä hämy, tehtaantapainen
Seinässä tervahana

Ken siellä vihellellen veisteli
lastun kaari joka kepeästi singahteli
Suksimestari, ukkopahanen, aavemainen
nousi natisevan penkin takana

Sieltä virnistäen ojenteli
pullon pintaa kiusoittelevasti kiillotteli
”Suksesi mulle, herrojen juoma
jumalainen
hiihtäjälle sulle, senkin pakana” 
                                                    
Anteeksi anelen …

Mies lankesi
kavala viinanhimo
Pian unosessa humalainen
kuorsatessa sikana

Kuu paineli
aamun alta väisteli
Hiihtäjä itselleenkin vieraana
liuutteli virkeenä

Pohdiskeli
tunnisteli itseä
yötä outoa unenomaista
Uskoako totena

Anteeksi anelen …

Ihmetteli
kukantuoksu huumaava
repussa rehevä tuliainen
Olo oli lupaava

Mietiskeli
tuota outoa miestä
sekö eilinen unikuvanen
vaiko suurempi voima

Mies hiihteli
uudet sukset kepeät
liekö viimeiset mestarismiehen

tie kaidalle ladulle


************



Mies hiihteli
päässä kipu kireä
kropassa koliseva kankkunen
Ryyppyputki takana

:: Anteeksi anelen
itseltä ja muilta
Enkö koskaan opi
ikuinen poijanklopi ::

Jää kiilteli
viilteli pakkasyönä
kuu kujaileva kelmeänkeltainen
Olo oli sekava

Tää murehti
lompsa typötyhjänä
Jo paleltui tuliaiskukkanen
pohdiskeli tukalana

:: Anteeksi anelen …::

Kas, siinteli
tuolla valo himmeä
kaukana rapistunut talonen
Näköharha ihana

Mies asteli
ovi oli leveä
sisällä hämy, tehtaantapainen
Seinässä tervahana

:: Anteeksi anelen …::

Ken veisteli
lastun kaari kepeä
Suksimestari tää aavemainen
nousi penkin takana


                                                                     
Ojenteli
kiusoittelevaa pulloa
”Sukset mulle, juoma jumalainen
sulle, senkin pakana”

:: Anteeksi anelen …::

Mies lankesi
kavala viinanhimo
Pian unosessa humalainen
kuorsatessa sikana

Kuu paineli
aamun alta väisteli
Hiihtäjä itselleenkin vieraana
jatkoi matkaa virkeänä

:: Anteeksi anelen …::

Pohdiskeli
tunnisteli itseä
yötä outoa unenomaista
Uskoako totena

Ihmetteli
kukantuoksu huumaava
repussa rehevä tuliainen
Olo oli lupaava

:: Anteeksi anelen …::

Mietiskeli
tuota outoa miestä
sekö eilinen unikuvanen
vaiko suurempi voima


Mies hiihteli
uudet sukset kepeät
liekö viimeiset mestarismiehen
oppaat kaidalle ladulle





Varsinainen rillutus tuli tästä kurssin kotitehtävästä
Olipa vaikeaa, kun oli valmis tarina.
Toki tämä teksti on siitä vapaasti muotoiltu

Teemakuun taidetta, lokakuu 6




































Tähän on sotkettu keittiökaappien kätköjä ja
kuvan kanssa on leikitty Gimpillä.

Mulla on tietty manner mielessä!

lauantai 11. lokakuuta 2014

Laululyriikkaa


Kadonneet kyyneleet

Edit. korjattu versio



Kyyneleet
nuo vaikuttavat virtaukset
Tunteiden aukaisemat
ilon ja surun suolaiset koskien pauhut
Onko niille virta loputon
sisällämme kuinka paljon niitä on

Osaa en itkeä, enää ei
mikä kyyneleet vei 

Ilot ei loppuneet
surut ei kaikonneet
silti kyyneleet puuttuu

Osaa en …

Kyyneleet
nuo liikuttavat vertaukset
Tunteiden kietaisemat
ilon ja surun kastavat poskien kuohut
Onko niille kaivo pohjaton
osallemme täyttömalja loputon

Osaa en … 

Kaikkiko tippuneet
liinoille lappaneet
miksi vedeksi muuttuu

Osaa en … 


Onko ne oppineet
kovuuteen tappaneet
siksi sisälle juuttuu

Osaa en … 



Kyyneleet
nuo satuttavat vihlaukset
Tunteiden nielaisemat
ilon ja surun kavalat vuosien laulut
Onko niille loppu armoton

itsellemme itkuvirsi … soinnuton


********


Kyyneleet,
nuo vaikuttavat virtaukset.
Tunteiden aukaisemat
ilon ja surun suolaiset koskien pauhut.
Onko niille virta loputon,
sisällämme kuinka paljon niitä on.


:: Osaa en itkeä, enää ei,
mikä kyyneleet vei ::


Ilot ei loppuneet,
surut ei kaikonneet
silti kyyneleet puuttuu


:: Osaa en … ::


Kyyneleet,
nuo liikuttavat vertaukset.
Tunteiden kietaisemat
ilon ja surun kastavat poskien kuohut.
Onko niille kaivo pohjaton
osallemme täyttömalja loputon.


:: Osaa en … ::


Kaikkiko tippuneet
liinoille lappaneet
miksi vedeksi muuttuu


:: Osaa en … ::


Onko ne oppineet
kovuuteen tappaneet
siksi sisälle juuttuu


:: Osaa en … ::


Kyyneleet,
nuo satuttavat vihlaukset.
Tunteiden nielaisemat
ilon ja surun kavalat vuosien laulut.
Onko niille loppu soinnuton,
itsellemme itkuvirsi … niitä on.



Laululyriikan kotitehtävä.
Aiheena oli: ei enää
Taidan päättää, että tämä on nyt valmis ja postitan opelle.

Toinen kotitehtävä on vielä kesken.
Se pohjautuu tarinaan, jonka saimme mukaamme.
Siitä tulee kovin erilainen.

Teemakuun taidetta, lokakuu 5



































Kertokaapa te, mikä maa tästä tulee mieleen itsekullekin?
Toki mulla on yksi mielessä, katsotaan sattuuko kellään sama.

Tussiruudukko, vesiväriä ja höyhenen hipaisuja.

Pohjoisempaa















































Viime viikolla oli muutama ylimääräinen vapaapäivä.
Kävimme ajelemassa palasen matkaa pohjoisempana.






























keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Teemakuun taidetta, lokakuu 4












































Kiina

Kynsilakkoja ja vähän tikulla tökkimistä.


lisää: Teemakuun taiteita