Syksystä en löydä muuta kivaa kuin myrskyävä meri.
Kun pukeutuu hyvin ja lämpimästi, mikä on tyrskyjä katsellessa.
Jälleen kerran, niinkuin joka syksy, mietin kuinka tarkenen talvella,
jo nyt on sellainen vaatevarustus, että näillä vetimillä useampi tarkenee 25C pakkasilla.
Marski nautti, kun puskimme tuulta päin.
Mahtoi väliin paiskia pikkuriikkisiä rakeitakin päin naamojamme kun pistelivät.
Se tietää, että näin sunnuntaisin se pääsee mun kanssa harvinaisempiin paikkoihin
ja lenkki on pitkä.
Kivimuurit ovat niin hienoja.
Tässä eteläisen hautuumaan ympärillä.
Elellään odottavissa tunnelmissa.
Mie kun en mene lekuriin kuin monen vuoden pohdinnan jälkeen,
tässä tapauksessa jopa vuosikymmenten.
Sitten kun päätän, että nyt on aika, niin jopas alkaa tapahtua.
Lääkärikin ottaa vakavissaan, kun en ole alvariinsa marisemassa.
Tutkitaan sydän sekä hartioiden ja käsivarsien jatkuva kipuilu.
Terkkarin kanssa tuumattiin, että jatkuva kipuilu voi olla jopa syy sydänoireiluun.
Toivottavasti ei löydy kuitenkaan sepelvaltimo- tai jotain muuta tautia.
Lihaskipuihin mulla on radikaaliehdotus,
toivottavasti kirurgi on samaa mieltä ...
tapaamista odotellessa.
Ja odottelenpa innolla ensi viikonloppua.
Mulla kun on muutoinkin kirjoitussessio meneillään,
niin oikein sopivasti sattui paikkakunnalle Dekkaripaja.
Sinne siis pariksi päiväksi.
Rikos ja uhrikin on jo valmiiksi mielessä siellä mahdollisesti syntyvään novelliin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti