keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Kyllä me ollaan ylpeitä

Olin suunnitellut jatkavani maalaamista ja
ajattelin josko pikkumieskin haluaisi siinä samalla kokeilla,
tästä on ollut joskus puhetta hänen kanssaan.

Niinpä kävimme ostamassa parit pienemmät valmiit taulupohjat
ennenkuin haimme hänet koulusta.
Läksyt ensin ja kovin innokkaana hän odotti puuhan alkua.
Pyysin häntä hahmottelemaan taulun aiheen paperille.
Siitä sitten muutamin vedoin pohjaan.
Aihe oli heti valmiina
Titanic edestä.





























Siinä ei mummeli paljon ehtinyt omaa työtään jatkaa,
kun toimin pikkumiehen assarina.
Sekoittelin hänelle värejä, putsasin pensseleitä.
Tulosta syntyi huimaa vauhtia.
Hänhän on ollut aina kova piirtämään ja
eipä öljyväritkään pensselillä ongelmia tuottanut.

Pari tuntia ja työ oli valmis!
Ylpeä taiteilija työnsä äärellä.
Hän jo näyttelyä kanssani suunnitteli.































Isänsä tuli illalla saunomaan.
Saapuessaan pikkumies puuhaili ujonylpeänä vielä täällä ylhäällä.

Sanoin, että menehän ylös katsomaan,
mitä poikasi on tehnyt!
Ei kai mitään pahoja?! hän ihmetteli.
En vastannut.
Yllätys ja hämmästys oli suuri,
ylpeys pojastaan paistoi kasvoilla.
Syystäkin!

Yhdeksänvuotias lahjakkuus,
jolla on taitoja monenlaisia,
mielikuvitusta, luovuutta, hahmotusta, visioita, kekseliäisyyttä, ongelmanratkaisutaitoja ...
Yleensä hän ei malttaisi keskittyä yhteen asiaan,
mutta tällaiseen tekemiseen kyllä,
niinkuin myös taannoin pienoismalliauton kokoamiseen,
siis sellaiseen liimattavaan.
(Mun "pinna" ei siihen riittäisi.)
Luulimme, että hänellä olisi siinä puurtamista pariksi viikoksi
niinä kertoina kun meillä on.
Mutta mitä vielä,
parina iltana se oli jo tehty,
ihan itse ilman apuja.
Emme voineet kuin hämmästellä!

Ihan tottako sä mummeli luulit,
että mä tekisin tätä pari viikkoa?!
ihmetteli hän puolestaan.

Ja vanhemmat bloginseuraajathan muistavat sen parin kesän takaisen auton,
jonka hän rakensi, maalasi ja varusteli varsin taidokkaasti!


Seuraavan taulun aihekin on jo valmiina,
tulppaani!
Syntyyköhän se huomenna,
kun niitä englanninkielen sanojakin pitäisi treenata, kirjoittamalla!





2 kommenttia:

Ahti kirjoitti...

Hienoa! Tsemppiä taiteilijanalulle!

Pike kirjoitti...

Kiitos pikkumiehen puolesta!

Erityisen kiitollinen ja otettu hän oli, kun oli koulussa maininnut ekasta taulustaan ja mitä teki opettaja! Hän oli käynyt välitunnilla ottamassa siitä hyvän väritulosteen täältä blogista ja esitellyt luokalle ja luovuttanut ison kuvan pojalle ja pikkusempia kuvia poika oli antanut kaverilleen. Wau mikä ope sanon mä!