sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Kuu = kudontaa ja kukkia














































Jos otskikoiden laadinta ei aina ole ihan helppoa,
ei myöskään kuvasarjojen.
Tämän postauksen otsikko on lainaus kuvaryhmästä kuu1, kuu2 jne.

Vauvojen junasukkia on syntynyt,
kivoja ja nopeita tehdä.
Mulla ohjeidenluku ei aina ole ihan ykkösjuttu,
se on niin tylsää.
Ja huomaanpa, että sovellusta on näihinkin tullut.
Toiset sukat ovat kuitenkin tietoisesti isommat.
Nämä ovat pikkumiehen tulevalle pikkuveljelle.

Tein myös kolmannet valkoiset, joihin lisäsin punaiset rusetit.
Ne matkaavat ohikulkumatkalla papan ja pikkumiehen uudella, tulevalla retkellä miehen kaverille,
hänestä tulee pappa ensimmäisen kerran ihan näinä päivinä.

Kuvaan ovat päässeet myös kirjoittajan paljaat varpaat,
noh, ne eivät nyt sukkia kaipaa, näillä helteillä.

Ja tässä tarina junasukista niille,
jotka eivä vielä sitä tunne
(linkki: Taito Etelä-Pohjanmaa):

Tämän sukan sydämellisen ja mieleenpainuvan tarinan kertoi meille Eila Turenius neulekoulussa Kaarakan talossa. Alkuperäiset valkoiset sukat ovat Terttu Latvalalla varmassa tallessa.
Terttu Latvalan äiti Kerttu Latvala oli matkalla 2 kk ikäisen tyttövauvansa Tuulan kanssa sotaa pakoon alkuvuodesta 1940. Junamatka Vaasasta keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa oli heitä vastapäätä istunut eläkkeellä oleva käsityönopettaja, jolle tuli sääli pientä vauvaa ilman tossuja. Niinpä hän oli purkanut valkoista, käsin neulottua villatakkiaan ja neulonut langasta sukat radan korjaustöiden aikana.
Kerttu Latvala neuloi elämänsä aikana useita satoja sukkia tällä samalla mallilla, uudet sukat aina kun tuttavapiiriin syntyi uusi vauva. Myös Terttu Latvala on neulonut yli 200 paria ja Eila Tureniuskin yli 50 paria.
Paitsi että sukka on kaunis katsella, se pysyy erittäin hyvin pienen lapsen jalassa. 


Junasukathan ovat saaneet suuren suosion ja niitä on valmistettu runsain määrin erilaisiin kampanjoihin ympäri Suomen.






































Eipäs nämä köynnökset paljon odotettua suojaa anna.
Ne ovat kyllä hyvin tukeensa kiinnittyviä ja se on positiivista.
Olisiko ensi kesänä syytä kokeilla jotain muuta.

Harmi kun ei muista aina ottaa kameraa hollille.
Tänäänkin meillä oli niin mukavat leikit pikkumiehen kanssa.
Ei paljon tarvita, että hän viihtyy ja mielikuvitus lentää,
pihalle pesuvadillinen vettä ja pienoismallilaivoja.
Mie istuksin vieressä ja kudoin.
Pikkumies upotteli laivan toisensa jälkeen ja
kertoili minulle dramaattisia tilannetietoja tapahtumista.
Minun tehtävä oli suorittaa laivakuulutukset rauhallisesti aiheuttamatta paniikkia matkustajille.
Hauskaa meillä oli, vaikka leikki oli vakava-aiheinen.

Lomathan mulla ovat menneet mullinmallin, muutoksia on tullut.
Ensimmäinen sessio olisi juuri päättymässä.
Suunnitelmissahan oli maalata tämä talo tuolloin.
Lomaa ei siis ole ollut ja näinollen talo vanhoilla pinnoilla,
ehkä se olisi ollutkin mahdoton tehtävä, kun vettä on satanut harvase päivä.
Toisaalta kivaa, että kaikki loma-aika on vielä edessä.
Kun ensimmäisen jakson aika on,
olen päällekatsojana miehen "juoksuille".
Hän käväisee polvitekonivelleikkauksessa ja
mie lomailen vahtien toipilasaikaansa,
ettei hän ihan villisti lähde heti lenkkeilemään "uuden jalkansa" kanssa.
Voipihan se olla niinkin, ettei hän heti moiseen edes kykene.








4 kommenttia:

Lady of The Mess kirjoitti...

Olipa hieno tarina junasukkien takana. Niin - yhdestä pienestä suuresta teosta ne alkavat ne maailman ihmeteot!
Ja kaunis on puutarhasikin, toivottavasti sitten lomallasikin jää aikaa nauttia siitä - sen miehen vahtimisen ohella;)
Kauniita kesäpäiviä sinne!

Jag på Ekholmen kirjoitti...

Kauniita kuvia puutarhasta! Aidan pallot ovat hienot.

Jag på Ekholmen kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Pike kirjoitti...

Kiitos Lady ja Ekholm kauniista kommenteistanne!